KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

søndag 27. juni 2010

Sannan Blogi

Siimapönttöja valmiina pyyntiin.


Kalaa nousemassa pintaan siimassa. Vesi todella on niin kirkasta, että valkoiset vatsat erottaa jo melko syvältä.



Pyhä kampela, eli ruijanpallas jättää viiltävät jäähyväiset sisälmyksilleen. Taustalla turska.


Kolja odottaa suolistukseen pääsyä.


Lokkien juhlaa. Suuri sisälmyskasa on kuuminta hottia lokkien seurapiireissä.




Lauri ja keila katsovat kameraan ja hymy karehtii kumpaisenkin suunpielillä. Ahti (tai sen norjalainen vastine) oli tänään antelias.




Siimakalastusta


Pitkäsiimakalastus on minulle varsin vierasta puuhaa, Suomessahan sitä ei juurikaan harjoiteta, siksi olikin hienoa päästä tutustumaan siihen tarkemmin.

Olin siis mukana kun Lottas Fangst kävi nostamassa siimat saalineen ylös ja laskemassa uudet mereen. Siimojen syötityshän minulle oli jo tuttua puuhaa, ja pyynnin periaatekin oli suunnilleen selvillä, mutta käytäntö on aina teoriaa valaisevampaa.

Matkasimme merelle upeiden maisemien saattelemana (onko Norjassa edes maisemia, jotka eivät olisi upeita?) ja minä kuikuilin koko matkan lunneja, jotka ovat suosikkejani lintujen lahkosta, enkä niitä ollut vielä päässyt näkemään.

Siimojen luokse päästyämme alkoikin todellinen työ, kun siimannostaja alkoi hurista ja kalaa nousta. Lähes jokaisessa koukussa killui suuri kolja tai pallas ja miehillä riitti puuhaa niiden nostossa ja suolistuksessa. Ympärillämme pyöri toki valtaisa määrä ahnaita lokkeja, jotka saivat juhla-aterian kalojen sisälmyksistä.

Kyllä kävi kaikki nopeasti ja vankalla taidolla, kalakin pääsi eroon suolistaan ja jäihin alle minuuttiin. Kuulemma tuli suuri koljasaalis, ja se on hyvä asia se. Minä ainakin nautin merellä olosta ja oli hauska kun näki aivan uusia kalalajeja, joihin ei ole Suomessa ole törmännyt.

Oli keilaa ja koljaa ja pallasta ja molvaa ja rapuja ja meritähtiä, sekä tietenkin muutama turska. Ehkä seuraavaksi pääsen itse veitsen varteen ja opin ammattimaisen suolistuksen salat.

-sanna-


2 kommentarer:

  1. Miten viedittä Juhannusta! vai ollenkaan ! tai merellä kenties !

    SvarSlett
  2. Norjan juhannusaattona olin merellä meidän safarilla. Nähtiin mm miekkavalas.
    Sitten sen jälkeen kävimme myöhäjunassa kylätalolla syömässä Rømme(Smetanan ja creme fraichen tyyppinen juttu) puuron kuivalihan ja flatbrød leivän kera. Juhannuspäivä meni merellä kaskelottien kanssa, tosi kaunis iltapäivä. Syötiin kalakeitto kannella ja rusketuttiin.
    Suomen juhannusaatto meni ajellessa Andøyan saaren läpi sinne suuremmalle valasafarille. Vähän seurailtiin, miten asiat siellä hoidetaan.
    Olimme kantosiipialuksen Maan Delfinin kyydissä 2 tunnin safarilla. Näimme miekkavalaita yhden perheen verran ja sitten ne kaskelotit.
    Sitt juhannusilta oli juhannusilta juhannusiltaan liittyvine kuvioineen.
    Oli tosi kivaa olla poissa Støstä se reilu vuorokausi. Irrottautua tutuista ympyröistä. Ja nähdä muitten tapa toimia.

    Mutta lapintiiraa ei tullut kuvattua, vaikka se oli mun haaveena.
    Meiän nuoriso vietti juhannuksensa silleen perinteisesti, oletan.
    -lauri-

    SvarSlett