Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

tirsdag 1. juni 2010

Maailman paras kala sushiin tai siltään

Viime yönä oli pakkasta, että sen verran siitä oli hyötyä kun kerroin kesän alkaneen. Vuorille satoi lunta. Alakuvassa sinipallasarmada valmiina aloittamaan ensimmäisten jatojen laskemisen. Alue missä pallasta pyydetään on 600- 700 metriä syvällä oleva kapea kaistale kantilla. Kaikkien on laskettava ja nostettava siimansa samanaikaisesti , ettei tulis siimojen toisiinsa sotkeentumisia ja sen seurauksena kovaakin kielenkäytttöa laivaradiotten välityksellä.

Kippari ja poikani nostavat ankkuriköysiä.

Ensimmäiset sinipallakset rantautuivat eilen kalanvastaanoton jäähileastioihin . Kädessäni palanen parasta herkkua mitä sushin tekoon on olemassa. Sinipallaksen selkäfile eli loins.

Sinipallasta suikaleiksi fileioituina. Merestä tullut merivedellä huuhdeltu viileä pallassuikale ei muita mausteita kaipaa kuin silputttuja tuoreita yrttejä. Aivan mahtavaa inkiväärin wasabin ja riisin kera, jos ei jostain syystä jaksa oikeeta sushia tehdä.


Morgenstjerne 1. kesäkuuta. Lounaan ja etelän välistä tuulta 8 m/s. Lämpötila 6 astetta. Selkeä sää. Eilen alkoi sinipallaksen pyynnin eka kolmen viikon jakso. Saaliit vaihtelivat kovasti laivasta riippuen 700 kilosta 2700 kiloon. Tai 35-140 kiloa per siima. Se 140 kiloa on sitten se Morgenstjernen siimakohtainen tulos :)

Meillä oli huonoa ja hyvää tuuria.

Huonoa sikäli että kolmas jatamme oli jotenkin laskuvaiheessa sotkeutunut ankkuriimme ja siellä 700 metrin syvyydessä nirhautunut poikki. Menetimme 10 ihan uutta sinipallassiimaa. Todennäköisesti jata tarttuu jatkossa meidän tai jonkun muun siimoihin ja ilmaantuu laiturille. Seuraavaksi kalakerraksi sitä emme kuitenkaan saa, vaan joudumme tulemaan toimeen kahdella 11 siiman jatalla. :(

Ne kaksi jataa, jotka kurjaan suuntaan olevasta virtauksesta huolimatta saimme nostettua , antoivat sitten oikeen jättisaaliin. 140 kiloa per siima on paljon. Ainoastaan kerran aiemmin mun sinipallaskalastajan uran aikana olemme saaneet enemmän. Tänä vuonna saimme eka kerralla yhtä paljon kaloja kuin vuosi sitten. Vaikka nostimme kymmenen siimaa vähemmän.

Vaikka olimme merellä yli vuorokauden, en kerennyt oikeestaan missään vaiheessa kuvaamaan. Kalaa tuuli niin paljon, ja suolistusta sekä verestystä oli yli oman tarpeen, etteivät kameramanööverit tulleet mieleen.
Aattelin, että sitten kolmannen jatan lopussa dokumentoin meiän touhut. Kuvaan siiman nostoa ja kaloja ja verestystä. Se urakka jäi huomiseen ja kolmas jata Langeneseggan syvänteeseen.

Huonoa onnea oli muillakin. Taitava siimakalastaja Kurt laski siimansa liian matalaan ja sai vain murto osan normaalista. Bodön veljeksillä oli puolestaan moottoriongelmia ja he joutuivat palaamaan kotiin ja jättämään siimat mereen. Niitten siimojen nosto jää nyt kavereitten tehtäväksi.

Surullista oli kuulla että tuossa vähän ylempänä, hyvin tuntemallamme Muhleggalla oli yksi kollegamme viime yönä haaksirikkoutunut, joutunut veden varaan ja hukkunut. Aina nämä hukkumiset pysäyttävät ja jonkin aikaa sitä miettii turvajuttuja ja näitä. Harvoin sitä kuitenkaan tekee mitään muuta kuin miettii asioita hyvinkin hartaana.

Poikani ehdottikin aamulla, että me lopultakin testaisimme selviytymispukuja ja katselisimme pelastusveneen ja raketit ja ja harjoittelisimme. Siis kunnolla , ei ylimalkaisesti, ett siellähän se on se pelastuslautta tuossa on kiinni telineissään.
Hänen ideansa oli hyvä ja aiommekin käydä asioita läpi vielä tänään. Pojalla on pikkuisen toisenlainen asenne kuin meilllä varttuneilla fatalisteilla:kipparilla ja mulla.
Minuunkin on tarttunut se kipparin ja muitten merisusien hokema aina jonkun hukkuessa, ett sitä ei sais tapahtua, mutta sitä tapahtuu.... valitettavasti. Ihan niinkuin asioihin ei vois yhtään vaikuttaa.

Poikani taas nähdessään puutteita rutiineissamme , ja varsinkin turvallissuus sellaisissa, aloittaa aina samalla tavalla ihan asiallisesti ,mutta mun mielestä joskus aivan liian tietäväisenä ja näsäviisaana:"Turvakurssilla muuten sanottiin....

Sinipallaskauden alku on iso tapaus. Kesä on alkanut ja mä saan tuoretta pallasta. Jee. Sinipallas sisältää 16 % omegaa:) ja on todellinen terveysruoka. Liha on valkoista ja pehmeää. Aivan mahtavaa syödä kaikilla tavoin valmistettuna.
Eilen keitin nahattomia fileitä puoli kattilallista, laitoin osan maustumaan mietoon suolaan ja osan leikkasin suikaleiksi ja kuutioiksi raakana nautittavaksi ja sushiin käytettäväksi.

Mun kippari, kuten myös muutkaan oikeat kalastajat, eivät liian tuoreena keitetyn ja raa an sinipallaksen syönnistä tai sushista ja näistä kummallisista asioista paljoa piittaa. Tai oikeestaan ei sittten yhtään. Vaikka eivät ole ikinä maistaneetkaan.
"Eihän siinä sinipallaksessa oo mitään makua, jos ei kolmea viikkoa kovassa suolassa pidä, kahta päivää vedessä liota ja sen jälkeen kunnolla kiehuta sekä perunoitten ja kunnon valkokastikkeen ja paistettujen pekonikuutioiden kera tarjoile."

Ohjetta kuunnellessani, oon muuten kuullu useammasta kuin yhdestä suusta, miettii mistä se maku sitten tulee ?
Suolastapa hyvinkin :) Siitähän sen täyteläisen ja ainoan oikean maun täällä meillä Vesterålenissa on tapana tulla.
Kaikesta huolimatta oon niin rohkee, että viikonloppuna sitä nautitaan maailmanluokan sushia, ihan sitten vaikka uhalla. Siinäpähän muut odottavat sen kolme viikkoa sitä tönkkösuolattua pallastansa.
-lauri-

8 kommentarer:

  1. Pelastussuunnitelma, niin kuin isoillakin laivoilla. Ja niin monta kertaa harjoitellaan että menee rutiinilla. Vähän niin kuin henkivakuutus olisi.

    SvarSlett
  2. Juu meillä on se pelastussuunnitelma. Oon kokeillu pelastautumispukua ja juniori kans. Mutta se toistojen aikaansaama rutiini hieman kangertelee, niinkuin useimmilla.
    Hyvä, että poikani on valveutunut ja saa meidätkin vähän miettimään.

    SvarSlett
  3. "Turha" kuolema tuntuu liian surulliselta:(

    SvarSlett
  4. Asiasta "viidenteen", löysin nauravat kasvosi "living in..." - blogista. Olet tosiaankin "kameleontti" (kuin itse kirjoitit aikaisemmissa blogeissa). Minusta se on hieno piirre ihmisessä, sosiaalisuus. Elinehto.

    SvarSlett
  5. Ikäväasiaa heti alkuun... en halua ajatella enään, voi voi parka miehet parhaassaiässä! ei voi mitään...
    Pienet pallakset olisi varmaan hyvän makuisia, jossa leikataan nahkaineen "3cm SLICE" na pyöritettän jauhoissa, paistetaan keskilämmöllä pastinpannussa, jossa on öljy-voi paistetta. SLICE sit paistetaan joka puolelta. Valmiit otetaan lautasellä, syödään sekasalaatin kanssa ja eikä unohteta "C" vitamiinia (SITRUUNAA)"OMEGOIDEN" niskoillä. Kiitoksia

    SvarSlett
  6. FAKO kiitoksia ohjeesta. Taidanpa tehdä lähiaikoina sitäkin. Sinipallas on muuten tosi hyvää myös perunalaatikossa. Suolattu sinipallas.

    SvarSlett
  7. Hieno tarina hienosta kalasta. Kiitos.

    trew. Harmaasusi, Ultima Thulesta

    SvarSlett
  8. Kiitoksia Harmaa Susi. Taidanpa pistäytyä luonasi.

    SvarSlett