Kalastajan Helsinki

Käpylä 11.2. Etelätuulta 4m/s, pakkasta 10 astetta. Kova talvi ja erinomaiset pilkkikelit  Helsingin  kaupungin lahdilla jatkuvat. Kiiskejä, ahvenia ja  mitantäyttäviä kuhia nousee jäälle.

Arktisen Helsingin vastapainoksi Støssä on lämmin. Pohjoisen  kalastajakylän talvi  on kadonnut , lumet sulaneet. Sää muuttunut leudoksi ja sateiseksi.  Navakka etelätuuli pitää turskanpyyntiin haikailevat kalastajat tuvissaan. Kahvia juomassa, sätkiä käärimässä ja tarinoita kertomassa.

Valaitten kalastusta myrsky ei haittaa, ne jatkavat vuonoissa  parveilevien silli - ja turskaparvien lahtaamista.

 Kilpisjärven korkeudella sijaitseva Støn kalastajakylä tänään 11.02.. Kuvat: Husjord.no

Støn kylän suuremman  kartanon, Husjordin, tilukset.

Kalastajan Helsingissä  on  kylmää.

Yöllä kelmeää

Kamarissa   lämmin.

Keittiössä viihtyisää.

Helsingin meri on jäässä...

Ja kiiski syönnillään.

Kiiski.

Helsingissä on laukkuja.

Siellä voi etsiä hiljaisuutta,

Joskus iltapäivisin Helsingissä on täyttä.

Joka paikassa on karhuja 

Puistossa hevonen ja varsa .

Kalastaja on Helsingistä innoissaan.

-lauri-

Näin kaikki alkoi-Morgenstjerne N-27-Ø 2v

Aloitin blogin pidon tasan kaksi vuotta sitten. Ajattelin kirjoittaa pääasiassa norjaksi ja silloin tällöin suomeksi. Hyvin pian huomasin, että on parempi pitäytyä omassa äidinkielessä.

Ensimmäinen blogiini lastattu kuva on vuoden 2009 syyskuulta. Poikani ottama  " Minä ja koljat."

Ensimmäinen postaukseni syntyi  harvinaisen kylmän sään innoittamana.

KALDT -13 GRADER PÅ STØ

Pakkaset olivat  näille alueille ennenkokemattoman kovia. Laivan jäätyminen muodostui ongelmaksi.

Fredag 29.01.2010

Det var kaldt på Stø, minus 13 hos Ole. Minus 11 hos Arto og Lotta. 
Vi gikk ikke pga dårlig straum og kulde. Hadde vært nesten umulig å sløye

Jan Børre, som var på Sand, fikk 3000 kilo, mest torsk på ett hal.
Forhåpentligtvis blir det litt mildere og roing i morgen.

Gjorde to hal i går og fikk 4000 kilo: 2300 kilo torsk, resten var hysa.
Har fisket 20 tonn torsk totalt i år.
-lauri-


Sään lauhduttua kirjoitin blogihistoriani ensimmäisen suomalaisen jutun
                                             
LAUHTUVAA

Lauantai 30..tammikuuta.
Kaakkoistuulta 5 m/s -5 astetta.
Harvinaisen kovat pakkaset ovat hellittämässä. Olemme päässeet kalaan kun jäätymisvaaraa ei enää ole. Suolistaminen ja verestäminen kannella näissä oloissa on myös mahdollista.

Alkuvuosi Morgenstjerne laivallamme on mennyt hyvin; olemme saaneet jo viidesosan 150 tonnin turskakiintiöstämme pyydettyä. Hinnat tosin ovat laskeneet viime vuodesta ja ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla.
Kalastus onkin muuttumassa elämäntavasta tehokkaaksi yritystoiminnaksi, missä kaikki kustannukset on mietittävä tarkkaan. Pitkistä kesälomista on tingittävä ja keskityttävä pyytämään tehokkaasti myös kiintiövapaita lajeja kuten seitiä ja koljaa. Onneksi sinipallaksen hinta on ennallaan ja kiintiö noussut.

Barentsin mereltä Vesterålenin ja Lofoottien matalikolle kutemaan tuleva turska on pääsaaliskalamme. Sen pyynti ajoittuu joulun ja pääsiäisen väliseen aikaan.

Vaellusturskan perässä me nytkin olemme. Saaliskalat luovutamme kalanvastaanottoon missä ne kuivataan, suolataan tai pakataan myytäväksi tuoreena Eurooppaan. Vain pieni osa menee filetuotantoon tai Norjan markkinoille.

Morgenstjerne on Støn kalastajakylän ainoa nuottalaiva. Suomalais-norjalainen kylämme on paremmin tunnettu siimalaivastostaan. Pienet yhden tai kahden kalastajan alukset työllistävät
ympäri vuoden parikymmentä suomalaista siimansyötittäjää ja kalatehtaan työntekijää.

Morgenstjerne sivun tunnelmien kautta toivon sinut mukaan pohjoisen kalastajakylämme tunnelmiin maissa ja merellä.
-lauri-

Hieman myöhemmin helmikuun puolella halusin   valaista lisää pohjoisten kalastajakylien kummallista elämää

POHJOISET KALASTAJAKYLÄT

Perjantai 5.helmikuuta. Langenesegga. Heikkoa kaakkoistuulta, lähes tyyntä. Vähän maininkeja. Virtaus heikko. Lämpötila 2 astetta.Saalis eilen 70 prosenttisesti suurta. Yli 6,5 kiloisiakin 10%.
Mainitsen kalojen painot tästä etenpäin aina suolistettuna.

Tänään joudumme odottelemaan muutaman tunnin. Kalat ovat kerääntyneet pienelle alueelle syvänteen reunalle, kantille. Eikä siellä kantin apajilla ole tilaa kuin kahdelle nuotalle kerrallaan. Meidän vuoromme onkin vasta seuraavassa ryhmässä yhdessä Nordeggan kanssa. Toivottavasti silloin saamme sen verran kaloja, että yksi veto riittää.

Läheisillä valassyvänteen, valassafarimatkailijoille tutun Bleiksdjupin, edustan matalikoilla oli eilen ollut hiljaista. Andenesin laivat saivat muutamia tuhansia kiloja, kun taas meistä Etelään nuottalaivat nostivat kymmenen tonnin ennätyssaaliita.

Kalastuksen kiehtovuus onkin tämä ennaltaarvaamattomuus. Ikinä ei voi lähtiessa tietää onko niitä kaloja ja missä. Päivään kuuluu odottelua ja siirtymisiä ja sitten kun on toiminnan aika, ei voi jahkailla.

Työn epäsäännöllisyys ja sitovuus, sekä työskentely ja tiivis oleskelu muun miehistöin kanssa vuorokaudet ympäri, on kova haaste ja vaatii kovaa fyysistä ja henkistä kuntoa. On sopeuduttava tulemaan toimeen. Joskus on tingittävä omista tarpeistaan.

Kalastuksen hyviin puoliin kuuluu se sama yhteisöllisyys. Kalastajat ovat yhtä suurta perhettä. Toisista pidetään huolta. Jokainen tuntee jollain tavalla kollegansa. Missä päin rannikkoa tahansa kalastetaankin, aina tavataan tuttuja. Koko pitkä Pohjois-Norjan rannikko Lofooteilta aina Tenovuonoon saakka onkin mielikuvissa kutistunut pikku pätkäksi rantaa.
Ja kaukanakin olevat kalastajakylät ovat niitä meidän naapureita.
-lauri-

Morgenstjernen kalastusvuosi 2011

Morgenstjernen kalastusvuosi 2011 oli erittäin hyvä. Kokonaiskalansaaliimme oli 357 tonnia. Pitkäsiimalla kalastimme 12 t ja nuotalla 345t. Saaliin arvo 3,5 milj kruunua.

Tärkein saaliskala oli Barenstin meren turska. Suurimman osan pyydystimme joulun ja pääsiäisen välisenä aikana.

Koljaa kalastamme ympäri vuoden. Paras pyyntikuukausi oli elokuu.

Seitiä saimme huonosti aikaisempiin vuosiin verrattuna. Voimistuneet vuonoissa asuvat paikallissillikannat houkuttelevat seitiparvet matalikoiltamme sinne minne meillä ei ole asiaa.

Sinipallasta pyydystimme pitkäsiimalla kesäkuun ensimmäisinä viikkoina.

Molvaa saimme satunnaisesti sivusaaliina. Tämän vuoden saalis oli 253 kg.

Kissakala on rantojen asukki. Pysyttelee alueilla missä emme kalasta. Sivusaaliina saamme muutamia kaloja kerrallaan, lähinnä syksyisin.

Merikrotti kuuluu kissakalan ja puna-ahvenen lailla WWF:n punaiselle listalle. Sen ostoa ei suositella. Meidän saalismäärämme vähäinen 111kg.

Ruijanpallaskannat ovat voimistuneet. Vaikka nuotta ei sovellu pallaksen pyyntiin, saimme niitä muiden saliskalojen sivusaaliina vajaat sata kiloa.

Kampelat viihtyvät vuonojen pohjukoissa , matalassa vedessä olevilla hiekkakentillä. Siellä emme kalasta. Vuoden kampelasaaliimme 87 kg.

Puna-ahven on syvien vesien kala. Joskus, kun nuotta ajautuu virtausten takia liian syvälle, saamme muutamia . Tämän vuoden kokonaissaalis 55kg.

Morgenstjerne 14.12. Navakkaa koillistuulta, lämpötila muutama aste nollan yläpuolella.Sää puolipilvinen. Støn laivat ovat pysytelleet maissa, ainoastaan muutama eilen merelle lähtenyt siimalaiva uhmasi voimistuvaa tuulta.

Tänään vietimme Morgenstjernen syyskalastuskauden päättäjäisiä. Kippari ja Erik korjasivat nuottaa ja minä suursiivosin sisätilat. Seuraavan kerran lähdemme merelle heti joulun jälkeen. Sään niin salliessa.

Siivousrupeaman jälkeen tein yhteenvedon päättyneestä kalastusvuodesta. Laskin kuinka hyvin olimme työssämme onnistuneet. Sekä saalismäärillä että työtuloilla mitattuina. Hyvin näyttää menneen. Olemme olleet ahkeria. Käyneet merellä aina kun se on ollut mahdollista. Ja omalta osaltamme pitäneet kalatehtaan käynnissä.

Voimme olla tyytyväisiä myös kalastuksemme ekologisuuteen. Saaliimme koostuu 97 prosenttisesti lajeista (kolja, turska, seiti) joita WWF suosittelee hyvällä omalla tunnolla käytettäväksi. Kaikki pyydystämämme pääsaaliskalat ovat MSC-sertifioituja.

Uhanalaisten (WWF:n mukaan) puna-ahvenen, kissakalan ja merikrotin osuus saaliistamme oli häviävän pieni. Saimme niitä 331 kiloa eli 0,1% kokonaissaaliista.

Jos kaikki Norjan kalastusalukset voisivat osoittaa samanlaisia lukemia, yhtä pieniä uhanalaisten prosenttiosuuksia, kalastuspaine näitä lajeja kohtaan olisi murto-osa nykyisestä. Ja kalakannoilla olisi mahdollisuus nopeaankin elpymiseen.

-lauri-

MORGENSTJERNEN SAALIS 2011

Merikerrat 100

Kokonaissaalis 357 t

Turska 186 t

Kolja 156 t

Seiti 14 t

Sinipallas 10 t

Molva 253 kg

Kissakala 165 kg

Merikrotti 111 kg

Ruijanpallas 91 kg

Kampelat 87 kg

Puna-ahven 55 kg

Kateellinen kalastaja.

Støn kalastajakylä puolen päivän aikaan. (Kuva Maarit Kimpimäki)

Pienvenesatamaa.(Maarit Kimpimäki)

Tuolla jossain 25 merimailin päässä ryhävalaat hyppivät ja miekkavalaat herkuttelevat sillillä.

(Maarit Kimpimäki)

Stø, taustalla Andøyan lumihuippuiset vuoret. Miekkavalaat viihtyvät Støn ja Andøyn välissä olevassa Gavlfjordissa.

Näkisinpä minäkin ryhävalaita. En taatusti valittaisi huonoja kalansaaliita. Kuva Andenesin Sea Safarin viime viikkoiselta retkeltä. Valaat olivat silloin Andenesin aallonmurtajan ulkopuolella. ( Kuva: Sea Safari Andenes)

Morgenstjerne 13.joulukuuta, matkalla Sandille

Tyyntä , pientä maininkia, lämpötila muutama aste plussan puolella.

Eilen saimme 1300 kiloa. Koljaa. Tänään olemme luultavasti viimeistä kertaa merellä. Huomenna alkaa loma.

Jo viikon ajan olen olllut kateellinen Andenesin kalastajille. En sillä tavalla kateellinen kuin kalastajat yleensä ovat. Minulla ei ole ollut mitään syytä kadehtia naapurikylän veneitten laihoja saaliita. Niillähän on ollut kaikenlaisia pieniä hankaluuksia. Kalaparvet ovat olleet levottomia, vaihtaneet ruokailualueitaan ja käyneet huonosti pyydyksiin. Me olemme saaneet enemmän.

Olen kateellinen toisesta syystä.

Me, toisin kuin andenesilaiset, olemme saaneet kalastaa rauhassa. Ilman ystäviäni. Ryhävalaat ja miekkavalaat ovat pysytelleet pohjoisempana. 25 merimailin päässä Andfjordenin ja Bleikin kanjonin välisellä alueella. Naapurikylän perinteisillä nuotta- ja siima-apajilla.

Valaat tulivat sinne ruoan perässä. Norjalaisen kevätkutuisen sillin etujoukot, tunnustelijat ennen suurinvaasiota valtasivat Andfjordenin vuonon. Ja toivat nälkäiset valaat mukanaan.

Andenesilaisia harmittaa kun laumana saalistavat miekkavalaat ja meressä melskaavat ryhävalaat säikyttelevät turskat ja seitit. Tekevät niistä levottomia. Ja vaikeasti pyydystettäviä.

Minua sellainen ei harmittaisi. Mielelläni tyytyisin vähempään. Jos vastineeksi saisin tutkailla miekkavalasparven kalastusmenetelmiä. Ja ihailla massiivisia ryhävalaita läheltä .

Niinä muutamina valoisina keskipäivän tunteina.

-lauri-

Turkismetsästäjien, kalastajien ja kauppiaiden Tromssa.

Tromssa on myös pyyntimiesten, kalastajien ja löytöretkeiliojöiden kaupunki. Yläkuvan patsas löytyy torilta.

Alla yksi Tromssan monista (yhteensä 16) täytetyistä jääkarhuista. Museon oppaan mukaan 14 prosenttia oslolaisista aikuisista uskoo, että Tromssan kaduilla voi törmätä jääkarhuun. Kaupungin markkinoinnissaan esillä pitämä jääkarhu on siis hämännyt muitakin kuin tietämättömiä ulkomaisia turisteja.

Kuvan karhu löytyy Ølhallenin nurkkauksesta.

Wanny Wolstad oli yksi harvoista turkismetsästäjänaisista. Toimittuaan taksinkuljettajana 30- luvun Tromssassa ja kuskattuaan juopuneita turkismetsästäjiä siihen aikaan naisilta suljetttuun Ølhalleniin Wanny päätti itsekin kokeilla pyyntinaisen ammattia. Hän onnistui epätavallisessa ammatinvalinnassaan. Pärjäsi rajussa ammatissa. Wannysta tuli yksi legendaarisimmista turkismetsästäjistä. Nainen, jota miehet kadehtivat ja salaa ihailivat.

Henry Rudilla on näkyvä paikka sekä Ølhallen pubissa että Polarmuseossa. Hän tappoi parhaana (pahimpana) vuotenaan yli sata jääkarhua.

Jääkarhukuninkaaksi ristitty Rudi tappoi emot ja otti usein poikaset vangiksi Euroopan eri eläintarhoihin toimitettavaksi. Henry Rudi oli tuttu näky Tromssan kaduilla kesyä jääkarhun poikasta ulkoiluttaessaan. Vähintään yhtä tuttu näky hän oli Ølhallenin nimikkopöydässään.

Morgenstjerna, matkalla Tromssasta Støhön 28.09.2011.

Uusi kuu , ja sen ansiosta erityisen voimakas virtaus. Tuuli lounaasta, heikkoa. Sää selkeä. Lämpötila 6 astetta. Voimakkaita revontulia kahtena yönä peräkkäin.

Ruijan kalastusretkemme on lopuillaan. Kalat hävisivät yllättäen Mehamnin matalikolta emmekä niitä muualtakaan löytäneet. Meille jäi kaksi vaihtoehtoa: Joko odottaa kuun kasvua ja virtausten paranemista sekä kalojen paluuta Mehamnin matalikoille tai lähteä ennen viikonlopun lehdet puista pudottavaa etelämyrskyä kotiin.

Kippari valitsi kotiinlähdön. Kippari teki oikean valinnan. Kaksi viikkoa karussa Mehamnissa ja levottomilla apajilla on ihan riittävän pitkä aika minunkin mielestä. Saalistakin tuli enemmän kuin uskalsimme odottaa

Vielä eilen yritimme epätoivoisesti luodata Nordkappin ympäristöä. Ja sen jälkeen katsoa Gjesværin edustan kalapaikat. Mitään emme ruudulla nähneet. Kaloja emme havainneet. Ainoat merkit mahdollisista seitiparvista löytyivät nuotan vetoon soveltumattomilta koralli - ja kivipohjaisilta ja lisäksi aivan liian syviltä alueilta.

Tromssaan saavuimme aamuyöstä. Kiinnityimme meille tuttuun paikkaan torin laidalle. Vaikka Tromssa on vilkas satamakaupunki ja alusten pysähdyspaikka ja vaikka laitureissa on usein tungosta, niin jostain syystä me olemme aina päässeet kaikkein parhaimmalle paikalle.

Vajaan sadan metrin päähän torista, kahviosta, kolmesta ravintolasta, keskujärjestömme toimistosta, kalakaupasta, kioskista sekä Napa - alueitten museosta (Polarmuseum).

Jäämeren suurkaupungin laiturissa on hieno tunnelma. Samalla kun nautin aamukahviani saatoin tarkkailla töihin tai opiskelemaan kiiruhtavia. Sekä ympärilleen pälyileviä vierailijoita. Ja aamuoluitaan sataman pienten poppeleitten alla nauttivia janoisia.

Tromssan satamassa löytyy aina uteliaita. Niitä, jotka ovat tulossa katselemaan ja luvan saatuaan kyselemään. Että mistäs kaukaa vieraat oikein saapuivat ja mihin suuntaan menevät.

Tromssaan on mukava tulla. Kauppiaat, merimiehet, pyyntiväki sekä kalastajat ja löytöretkeilijät ovat kaupungin aikoinaan perustaneet ja mieleisekseen luoneet. Siksi Tromssa on pohjoisen metropolinakin kalastajien ikioma kylä.

Ulkopuoliselle Tromssa on enemmän loistavat retkeilymaastot tarjoava kulttuuri- ja opiskelukaupunki. Isompiaan vaihtelevalla menestyksellkä matkiva, sykkivä city. Yksi osa Tromssan olemusta saattaa helposti jäädä huomamatta.

Kalastajakylä, historiallisen Venäjän kaupan keskus ja arktisten retkien tukikohta on kuitenkin löydettävissä.

Museoiden ja luontokeskusten lisäksi sen löytää parhaiten pubeista. Vielä on elossa tarinankertojia , jotka muistavat millaista oli silloin hyvinä aikoina kun pyyntimiehet tulivat huippuvuorilta ja Grönlannista ja linnoittautuivat Ølhalleniin urotöillään kehumaan. Vielä löytyy niitä jotka sanovat tunteneensa jonkun, joka oli Amundsenin ja Nansenin löytöretkillä maailmankuvaamme muuttamassa. Uusia merireittejä etsimässä sekä napoja valloittamassa.

Joillain saattaa olla selkeä muistikuva siitä mitä isä kertoi venälaisistä emigranttikauppiaista ja Pomorikippareista sekä Tromssan kaduilla kesytettyjä jääkarhun poikasia ulkoiluttavista turkismetsästäjistä kuten Henry Rudista.

Ølhallenissa mennyt aika on vielä tavoitettavissa. Tuopin ääressä, nurkkapöydässä, täytetyn jääkarhun vieressä kuunneltavissa. Ehkäpä vielä elävämpänä kuin erinomaisessa Polarmuseossa.

Ølhallenin tarinoita kuunnellessa on viisasta unohtaa omat mielipiteet. On parempi jättää arvostelematta. Ei kannata miettiä kuinka raakaa touhua turkismetsästys oikeasti oli. Eikä haastaa riitaa sanomalla, että jos Jääkarhukuninkaaksi ristityn Henry Rudin kaltaisia sankariturkismetsästäjiä olisi ollut pari kolme lisää. Ja jos metsästys olisi jatkunut muutamiakaan vuosia pidempään, niin tänään ei tarvitsisi pohtia miten huippuvuorten jääkarhujen ilmaston lämmetessä oikein käy.

-lauri-

Haahka kalastajana ja kalansyöjänä.

Parvi pikkuseitejä Øylandin ja laiturin välissä.

50 haahkan parvi ui loiskien edestakaisin laivan toisella puolella. Pitää seitit lähella laituria.

Haahkat tulevat lähemmäksi ja saavat työnnettyä seitiparven laiturin alle.

Sopivalla hetkellä haahkat sukeltavat.

Muutamassa sekunnissa kaikki linnut ovat veden alla.

Vajaan minuutin kuluttua ensimmäiset pullahtavat pintaan. Hyökkäys on ohi , naarashaahkalla on nokassaan sätkivä seiti.

Kahdella tämän kuvan linnuista on saalis suussaan..

Operaation päätyttyä linnut siirtyvät tiiviiksi muodostelmaksi. Ehkä ne pelkäsivät kamerani räpsettä...

Kun päättivät lentää hieman kauemmaksi saalista sulattelemaan ja seuraavaan kalastusretkeen valmistautumaan.


Olen tyytyväinen. Sain äsken haluamani kuvasarjan. Dokumentoitua Støn haahkojen selviytymisstrategian. Nyt minulla on todisteet siitä, että haahkat syövät kalaa, että se on täällä niiden pääravintoa ja että niiden kalastus ei ole sattumanvaraista eteen tulevien kalojen nappaamista, vaan kurinalaista yhteistyötä.
Haahka kalastaa
-Ensiksi 50 yksilön haahkaparvi paikallistaa pikkuseitiparven (kalat 5-10 cm pitkiä) ja tulee lähietäisyydelle.
-Sen jälkeen kalaparvea ohjaillaan niiden lähellä äänekkäästi uimalla. Parvi yritetään saada tiiviiksi palloksi ja lähelle laiturirakenteita tai rantaa.
-Sopivalla hetkellä haahkat sukeltavat (kaikki yhtäaikaa) parven kimppuun.
-Syntyneessä sekasortoisessa tilanteessa seitit ovat sulavaliikkeisille haahkoille helppo saalis.
-Haahkat tekevät yhden nopean, alle minuutin hyökkäyksen kerrallaan, nappaavat muutaman kalan per lintu.
-Siirtyvät sitten kauemmaksi ja antavat kalojen rauhoittua ja kerääntyä yhteen.
-Kunnes tulevat uudelleen.

Olisi mukava tietää käyttäytyvätkö haahkat muualla samalla tavallla, vai onko tämä kalastusmuoto Støn haahkojen pakon edessä kehittämä.
Minkäänlaisiin viitteisin haahkoista kalansyöjinä en ole lukuisia lähteitä tutkiessa törmännyt.
Lopultakin minulla on todisteet :)
-lauri-
JK.Olettaisin, että sopeutuminen kalaravintoon ja jätteiden syöntiin lienee pelastanut Støn haahkat nälkäkuolemalta. Andenesin lajitovereiden kohtalolta.