Miksi me emme seuranneet noita valaita , kun Husavikissakin niin tehtiin?

Stø 16.7. Aamu.

Nukuttaa. Eilen olin mukana kahdella valassafarilla. Yhteensä yli sadan ihmisen kanssa.
Kalakeittoa kului jotain 30 litraa. Näimme kaskelottien sukelluksen viidesti, parikymmentä miekkavalasta,
lahtivalaan näyttäytyvän ja meidän merilinnuston ja kirjohylkeet kaikkine säätöineen. Nyt on hyvä lähteä sinne Skipnesiin.
Jonne jo toissapäivänä piti. Ensin pelkästään oleilen iltapäivään. Neljän vuoroaluksen lähtöön saakka. Ihan vaan laivassa. Haluan pitää ihmistaukoa.

Eiliset kaksi safaria onnistuivat tosi hyvin. Meillä oli täysi laiva molemmilla kerroilla ja tuntui, että nyt muuten menee ihan just niinkuin pitää.

Ensimmäisellä kerralla meri oikein kuhisi elämää. Kaikki merenelävät tulivat ihan lähelle. makrilli- ja silliparvetkin olivat pinnassa.
Tai sitten se toinen parvista oli pikkuseitiä, ui usein samalla tavalla kuin silli. Silleen rönsyillen. Makrillit uivat enemmän kurinalaisesti,
niitten liikkumisessa on koko ajan järjestys. Ja ovat muuten nopeita.
Safarilaisten ja meren välillä oli koko ajan tosi intiimi tunnelma. Näimme myös miekkavalaita. Nekin olivat kovin kesyjä, lähes samalla tavalla
kuin viikko sitten. Vaikka eilinen perhe olikin ruoan etsinnässä , eikä paikallaan kalastamassa.

Iltapäivän retken puitteet olivat erilaiset. Sää oli muuttunut tuulisemmaksi. Valasalueelle ajettaessa pärskeet tulivat silloin tällöin utuna etukannelle, eikä samanlainen
leppoisa matkanteko kuin aamulla ollut mahdollista. Silti tunnelma oli hieno. Näimme ne kaskelotit. Ja hylkeet sekä linnut.
Paluumatka myötätuuleen sujuikin jo melkein kuin tyynellä ajaessa.
Kaikki minun itse pyydystämistäni seiteistä tekemä kalakeitto meni, minestronea jäi hieman tähteeksi.

Molemmat ryhmät olivat kovin sosiaalisia ja kovasti mukana. paljon sain kertoa , moniin kysymyksiin vastata.
Samalla tuli jällen kerran kuunneltua millaista on valassafaritouhu muualla maailmassa. Tässä työssä kun tulee käytyä valasretkillä
myös Uudessa Seelannissa, Azoreilla, Amerikassa sekä Islannissa.
Pohjois-Islannin Husavik on ollut paljon esillä. Monet vieraistamme ovat siellä käyneet. Husavikissa on töissä yks meidän neljän vuoden takainen opas. Maria.
Niitten valasafaritunnelmia on sitäpaitsi näkyvissä netissä, suomen kielellä. Husavik on huippu oon saanu kuulla. Mekin olemme. Emme kilpaile keskenämme.
Olemme eri sarjassa.
Se tuli niin selkeesti eilen esille. Eräs vieraistamme kysyi iltasafarin paluumatkallla. "Miksi emme seuraa valaita. Olin viime vuonna Husavikissa ja siellä oli paljon enemmän valaita ja olimme niiden kanssa koko ajan."

"Koska nämä ovat eri valaita. Kaskelotteja ei voi seurata, kun ne koko ajan sukeltaa sinne tuhanteen metriin , ja ovat pinnalla vain lyhyen aikaa. Me näemme sen hienon sukellukseen lähdön. Jos matkalla tapaamme miekkavalaita, niin niitä voimme seurata, niinkuin tänä aamuna, mutt aina niin etteivät ne häiriinny. Delfiinejä ja pallopäävalaita näemme kans aina joskus . Nekin voivat itse tulla tosi lähelle laivaa."
-lauri-
kuva: Camilla