Valaitten kaupungin lähivedet kuhisevat sillistä. Ennen kuin valaat saapuivat, sillin kuhina saattoi olla kuolemaksi. Tapahtui niinä aikoina, joitain vuosia sitten eräässä vuonossa, että satoja tonneja norjalaista kevätkutuista silliä ahtautua matalaan ja tukehtui. Vuono ja rannat saastuivat härskiintyvästä silliöljystä.
Katastrofi oli luonnon omia aikaansaannoksia luultiin. Sellaista sattuu. Sellaista ei kuitenkaan olisi sattunut, mikäli emme aikoinaan, silloin toistasataa vuotta sitten, olisi lahdanneet pohjoisten merialueiden suuria hetulavalaita yhdettömiin. Ja sekoittaneet ravintoketjua.
Katastrofi olikin ihmisen aiheuttama, tajuttiin. Eivät kaikki kuitenkaan. He, joiden mielestä ihminen säätää, verottaa ja varjelee, koska ihmisellä on herruus, sekä oikeus ja velvollisuus, syyttivät silliä. Mitäs olivat sillä tavalla liikaa lisääntyneet ja väärään paikkaan änkäytyneet. Pyyntiä vaadittiin tehostettavaksi .
Sillien suuren joukkokuoleman jälkeisenä talvena saapuivat valaat, eikä vastaavaa murhenäytelmää ole vuonoissa sen jälkeen esitetty. Valaat pitävät rasvaisen sillibiomassan sopivasti liikkeessä, happikatoja ei synny. Meidän on siis kiittäminen tai syyttäminen ryhä-ja miekkavalaita. Vuonot ovat nykyisin täynnä paitsi silliä ja valaita, myös ihmisiä. Silleen rauhanomaisen sopivasti rinnakkaiseloa harjoittaen.
Ruijan Kaikua ja Liisa Koivulehtoa lainatakseni.
"Monta sattaa valasta pyörii sillin ympärillä Tromsan likivesillä.Valhaitten ympärillä pyörii turistia ja tutkijoita"
" Net tulhaan sillin pörässä ! Silli vaihtaa laitumia nuoin 30 vuuen jälkhiin.Missä silli sielhä valhaat. Erityistä oon ette ryhävalhaita oon niin paljon. Met näjemä paljon nuorhii valhaita.
Ryhävalaiden elämän tarkoitus arktisessa on rasvasilliä syömällä saada mahdollisimman paksu rasvakerros viivästynyttä etelänmatkaa varten. Matkalla kun ei syödä, vaan uidaan. Perilläkään ei syödä.Siellä pariudutaan ja paritellaan. Esivalmisteluina tai jonkinlaisena esileikkinä urokset harjoittavat vedenalaista kilpalaulantaa.
Täällä pohjoisessa ryhävalaat eivät varsinaisesti laula. Mutta joskus ne ääntelevät. Pintaan noussut valas saattaa päästää elefanttimaisia, mutta matalampia, hieman laivan sumusireeniäkin muistuttavia mylvintä-ääniä.
Ryhävalaan sillinsyönti on oma kappaleensa. Sitä on vaikea kuvailla. Se on parempi kokea. Samoin kuin mystiset puhallukset ja uloshengityksen sillinrasvainen löyhkä. Joko kuviteltu tai todellinen.
Meidänkin matkassa pääsee ryhävalaiden ja miekkavalaiden valtakuntaan. Menemme valaiden luo joka päivä helmikuun puoleen väliin saakka historiallisella Jacquelyne -laivalla. Mainittakoon, että Arctic Whale Toursilla noudatetaan eettisen valaankatselun ohjeita. Olemme ne yhdessä
Whales and Dolphin Conservetion Societyn kanssa laatineet.
Kuva yllä: Maarit Kimpimäki
Ote ohjeistamme Liisa Koivulehdon ylöskirjaamana kveeniksi.
"Tasan ko näjemä valhaita alamma laskemhaan nopheutta 300 metrin päässä.Sitten toppaamma motorin ja jäämä odottamhaan. Elläimitten ympärillä oon 60 meetrin rauhoitusala. Ja sitte tyhä
odotamma ette net tulhaan meidän tykö."
Ohjeitten mukaan kaikessa rauhassa toimimalla saavutamme valaitten luottamuksen.
"Valas ei reageeraa kun laiva on hiljaa paikallaan. Sekä ryhävalhaila ette miekkavalhaila on sama rutiini sillin kokkoomisessa ja laiva saattaa olla apuna tässä. Laiva on näjes yksi seinä mikä auttaa pitämään silliparven kovossa. Siksi oon tärkkeetä ette laiva on paikala ko valhaat saalistethaan ja niin kauvoin kun net syödhään. Met olema aina paikala lopphuun saakka "
-lauri-
