Suppilovahveroita suon takana

Viime vuonna eilen oli kaunis lokakuinen päivä. Lumet olivat tulleet ja menneet. Tuulta oli sen verran paljon ettemme menneet merelle. Minulla oli aikaa talsia suon ja puron yli sekä tunturikoivumetsikön halki salaiseen suppilovahveropaikkaani. Siihen samaan, minne tänä vuonna olen aika monta kertaa aikonut mennä. Huomenna ehkä menenkin. Jos emme ole merellä. Ja jos ei kovin kovasti sada. Ja jos riekonmetsästys ei ala kiinnostamaan liikaa.

Siellä salaisessa paikassani tunturin rinteille istutetun sitkan- ja valkokuusimetsikön kätköissä kasvavat suppilovahverot.Ne säilyvät kuusikon suojassa poimintakuntoisina marraskuulle saakka, tai oikeastaan niin pitkään kun maa on paljaana, kunhan lämpötila ei laske montaa astetta miinuksen puolelle.

Ensiluokkaisia sieniä ryppäinä.

Sieltä niitä oli helppo muovipussiin poimia.

Tunnissa tuli tämän verran.

Sitten ne syötitystuvalla siivosin ja lajittelin.

Parhaat otin päältä ja paistoin pannulla. Loput laitoin kuivamaan .

Yön yli kuivuttuaan keräsin ne varastoon..


Morgenstjerne 26.10.2010. Tuuli vaihtelee etelän ja pohjoisen sekä voimakkaan ja heikon väliltä. Ikään kuin se ei osaisi päättää mistä pitäisi ja kuinka kovaa. Lämpötila on 4 astetta. Koko päivän on jotain tullut taivaalta. Jos ei vettä niin sitten räntää. Kukaan ei edes mieti merelle lähtöä, kun säätiedotus on meidät pelotellut sekä etelässä että pohjoisessa olevilla valtavilla matalapaineilla säikyiksi.

Tänään olisi tehnyt mieli mennä sienimetsään. En kuitenkaan taaskaan jaksanut niitä kaikkia alkuvalmisteluja sadevarusteiden parissa. Varsinkin kun laivalla ja valassafaritoimistossa oli niin lämmintä. Ja myös askareita. Sekä koko ajan kahvia saatavana. Siispä olin koneella, mitä nyt hieman raitilla liikuskelin ja syötitystuvilla päivystin. Ja iltapalaksi seitiä paistoin.

Pomoni laittoi AWT tiimin nimissä blogiin pienen tarinan nuorista saalistajista Sen nimi on englanniksi Young Hunters. Ja se kertoo nuorista merikotkista. Vähästä tyytyväistä ja sateisen harmaan päivän kiusaamaa mieltäni hiveli, kun sain lukea kuvista oman nimeni :)
-lauri-

Karimetsojen aika

Myre-Egga 25.10. Ilkeää koillistuulta jotain 10 m/s vaikka sääsivuilla lukee 3. Myös Stössä on tuuli navakkaa. Siimalaivat eivät ole uskaltautuneet tällaiseen keliin, kun meillekin se tekee tiukkaa. Eilen kokeilimme yhden apajan verran ja saimme vain 50 kiloa kalaa ja lisäksi kaikki paikat laivassa siitä rynkytyksestä sekaisin.

Illat ovat jo sen verran hämärtyneet, että karimetsotkin uskaltautuvat
yöpuulleen tuohon aallonmurtajan takaiselle kallioluodolle. Kesällä linnut ovat hajaantuneina pieniksi yhdyskunniksi pesimäpaikoilleen ja ne jotka eivät harrasta perhe-elämää ovat omina parvinaan hieman kauempana omasta mielestään turvallisemman tuntuisilla kareilla.

Karimetso on ollut perinteisessä pohjoisnorjalaisessa ruokavaliossa kunniapaikalla. Nykyään karimetsoja ei paljon metsästetä eikä lihaa käytetä. Ne joilla on kokemusta ja muistikuvia lapsuudestaan vakuuttavat nuoren linnun lihan olevan erittäin maukasta.
Myös munat olivat haluttu ravinnonlisä. Karimetson muna on valkoinen, lähes pyöreä ja kananmunaa reilusti pienempi. Sen valkuainen säilyy keitettäessäkin kuultavana, mutta maku on kuulemma erinomainen.

Tänä päivänä Støn satapäiset karimetsoparvet saavat olla sekä metsästäjiltä , että munien keraäjiltä rauhassa.
-lauri-

Ulkoilua maalla, merellä ja Vuohivuorella.

Matkalla Sandille. Siellä on koljaa. Uhmaamme todella korkeita aaltoja, vaikka tuulta ei ole nimeksikään. Sivusta tulevat pari-kolmemetriset mainingit ovat ilkeitä. Paljon mieluimmin ottaisi kovemman tuulen ja pärskeet suoraan edestä, että saisi mennä aaltoja vastaan. Mutta ei mahda mitään. Nämä tällaisetkin kelit on muutamia kertoja vuodessa koettava.

Aiemmin tänään tuli ulkoiltua Støn aallonmurtajalla. Raitilla ja teillä käyskenneltyä. Rahtilaiva ajeli ihan rannan tuntumassa.


Pihlajanmarjat olivat vielä toistaiseksi säästyneet räkättirastaiden hyökkäyksiltä.

Husjordin, ainoastaan loma-aikana asuttuna oleva, kartano

Aallonmurtajan leväkasvustoa.

Korppi, Vuohivuoren valtias, viikinkiajan viisas lintu, lentää Støn yli. Pohjoismaisessa mytologiassa korppi oli pyhä lintu. Vielä nykyäänkin tämä jopa 80 -vuotiaaksi elävä varislintu herättää islantilaisissa kunnioitusta ja sen annetaan olla rauhassa. Muualla länsimaissa korppi koetaan pahan vertauskuvana ja sitä on kaikin mahdollisin keinoin vainottu. Minusta korppi on yksi hienoimmista luontokappaleista, eikä pieneen päähäni uppoa perustelut suosikkini pahuudesta. Sen verran paljon korppien touhuja on tullut seurattua. Ja niitten saattamana vuorilla kuljeskeltua. Korpin kantava äänikin on minusta omalla karkealla tavallaan kaunis.


Eilispäivän maisemia mystiseltä vuohivuorelta. Pimeä kerkesi yllättää.

Husjordin kylä ja Langenes. Edustan karit ja luodot muodostivat soutuveneaikakautena luonnollisen aallonmurtajan. Langenes olikin 1500- luvulta lähtien Pohjois Norjan tärkein kalastajakylä. Langenesværin kuivakalat kulkeutuivat Hansa kauppiaiden matkassa kaikkialle Eurooppaan.

Vuohivuoren juurelle pääsee kätevästi Nato tutka-asemalle menevää tietä pitkin.



-lauri-

MORGENSTJERNEN AVOIN MERIKALASTUSINFO

Stön kylän kaksi tärkeää elementtiä kalat ja valaat. Matkailu ja kalastuselinkeinot tukevat toisiaan ja auttavat meidän suomalaisnorjalaista kylää pysymään hengissä.
Jopa kukoistamaan :)
Yläkuva: Ari Jukantupa
Alakuva:Camilla Ilmoni


Blogini on nyt avoin myös tuntemattomille kommentoijille. Talvea ja turskasesonkia kohti mennessä merikalastus ja koko ajan vilkastuva elämä syötitystuvissa ja kalanvastaanotossa sekä kalastajakylän omalaatuinen , joskus jopa kummalliselta tuntuva elämä on kaikkien halukkaiden aistittavissa. Myös kysymysten muodossa.
Voit siis kommentoida nimellä tai tuntemattomana. Ja kysyä mieltä askarruttavista asioista. Koitan vastata kykyni mukaan.

Laajan ja faktoihin perustuvan näkökulman valaisiin ja alueemme meriluontoon saat, kuten tähänkin saakka Arctic Whale Toursin valassafarin blogista, facebookista tai galleriasta. Facebookkiinhan voi kommentoida . Ja myös kysellä. Ja omia kokemuksia ja jakaa.

Tervetuloa jatkossakin Stön suomalais norjalaisen kalastaja-ja valaskylän elämään.
-lauri-

Merikrotti tutkielma

Morgenstjerne hietikolla 21.10. Etelän ja idän puoleista tuulta 5m/s. Lämpötila 1 astetta. Puolipilvistä. Jonkin verran vanhaa lainetta. Eilen saimme viimeisessä apajassa melkein 2 tonnia. Se oli huippusaalis. Muutenkin koljaa näyttäisi olevan vähän joka puolella.
Viimeistään nyt on muidenkin aika herätä. Valitettavasti tänäänkin vain muutamat siimakalastajajista ovat meidän tavoin lähteneet. Tässä on kolme viikkoa syötitystuvissa kahviteltu . Sätkiä kääritty. Ja säällä spekuloitu. Sekä muutakin filosofoitu ja kaikenmaailman näennäistoimintaa harrastettu. Vaikka ensimmäiset Suomessa kovaa tuulta pitäneistä ovat saapuneet takaisin. Ja tarvitsevat töitä. Siimoja syötitettäväksi. Nyt rohkeasti merelle koljaa hakemaan. Kun ei täällä mikään myrsky ole. Pikkuisen vaan puhaltelee. Kyllä sitä kerkeää olla sosiaalinen myöhemminkin. Maissa aikaansa kuluttaa.

Me saimme ekassa apajassa 400 kiloa ja mielettömän suuren merikrotin. Luulen että painaa jotain 45 kiloa. Alla muutamia kuvia. Yläkuvassa merikotka. Niitä liikkuu saalista etsimässä harva se apaja.

Kippari sai kuulla maista että 7 siimalaivaa on lähtenyt meidän jälkeen merelle. Että kyllä ne nyt terhakoituvat. Ja nuoremme päasevät syötittämään.

Alla olevat kuvat:Erik Heiskanen







Toista apajaa nostetaan. Saapas nähdä mitä tulee.
-lauri-

Suula kävi kylässä

Tänään päästiin sittenkin merelle.eikä keli ollut ollenkaan mahdoton. Yöllä oli tullut talvi.

Kaunis aikuinen suula pistäytyi luonamme meitä ilahduttamassa. Sain otettua muutamia kuvia siinä nuotanlaskun lomassa. Aiemmin aamulla luoksemme liiteli merikotka tietysti just silloin kun olin suolistamassa.

Ensimmäisessä apajassa oli 400 kiloa ja toisessa yli 1000. Kolmas oli heikommanpuoleinen 250 kiloa. Vedämme tätä kirjoitetaessa neljättä ja se jää tämän päivän osalta viimeiseksi.

Poikani on taas saanut näyttää taitonsa taitavana koljan suolistajana.



Sand 20. lokakuuta.Lounaistuulta 7 m/s. Muutama lämpöaste.Puolipilvinen sää. Ajoittaisia lumikuuroja kansityöskentelyä haittaamassa.

Päästiin sittenkin merelle, vaikka eilisessä prognoosissani muuta ennustin. Tuuli tyyntyi sen verran, että meri oli riittävän rauhallinen jo neljän aikaan aamuyöstä.
Eilinen oli aika tiivistä sisällä oloa, esitteiden ja yhteydenottojen parissa. Piti saada valasasioita tehtyä ennen bossin muutaman päivän Suomen vierailua.
Tai olihan siinä aikaa tehdä muutakin kuin töitä. Apulaisen vakanssilla kun toimin, niin saan aina mielenkintoisia urakoita, jotka voin sovittaa aikatauluihini. Kunhan ne sitten teen määräaikan mennessä.
Tykkään kirjoitella kaikenlaisia asiatekstejä ja yhteydenottokirjeitä. Jos ne on norjaksi tai suomen kielellä en tarvitse apua. Valassafariblogiin englannin taitoni ei ihan riitä joten kirjoitan omia osuuksiani suomeksi. Ne pomo aina kääntää ja viimeistelee valmiiksi samalla faktat tarkistaen ja vastuun ottaen, niin kuin blogin päätoimittajalle kuuluukin. Blogikirjoitelu on antoisaa tiimityötä. Yritämme päivittää blogiamme pari kolme kertaa viikossa.

Tämän kesän aikana olen oikein kunnolla päässyt mukaan katselemaan ihan läheltä miten valassafarin kaltaista yrtystä oikein johdetaan ja se on kyllä osoittautunut todella mielenkintoiseksi kokemukseksi.
Vaikka kyllä kalastuskin sitä on . Varsinkin tällaisina päivinä kuten tänään.
Suula kävi kylässä. Lempilintuni.
-lauri-

Tällainen on keli tänään Stössä.

Meidän kylän kartanon omistajan webbikamerasta näkyy kuinka on myrskyisää.
Ei päästä merelle vielä huomennakaan. Sen voi päätellä luotojen ympärillä olevista kuohuista. Siimansyötittäjät voivat jatkaa oleskeluaan Suomessa.
Kameran kuvassa näkyy satama-altaamme. Siellä jossain pilkottaa laiturissa punavalkoisena Morgenstjerna laiva, minun kotini.
-lauri-