Viime vuonna eilen oli kaunis lokakuinen päivä. Lumet olivat tulleet ja menneet. Tuulta oli sen verran paljon ettemme menneet merelle. Minulla oli aikaa talsia suon ja puron yli sekä tunturikoivumetsikön halki salaiseen suppilovahveropaikkaani. Siihen samaan, minne tänä vuonna olen aika monta kertaa aikonut mennä. Huomenna ehkä menenkin. Jos emme ole merellä. Ja jos ei kovin kovasti sada. Ja jos riekonmetsästys ei ala kiinnostamaan liikaa.Siellä salaisessa paikassani tunturin rinteille istutetun sitkan- ja valkokuusimetsikön kätköissä kasvavat suppilovahverot.Ne säilyvät kuusikon suojassa poimintakuntoisina marraskuulle saakka, tai oikeastaan niin pitkään kun maa on paljaana, kunhan lämpötila ei laske montaa astetta miinuksen puolelle.
Ensiluokkaisia sieniä ryppäinä.
Sieltä niitä oli helppo muovipussiin poimia.
Tunnissa tuli tämän verran.
Sitten ne syötitystuvalla siivosin ja lajittelin.
Parhaat otin päältä ja paistoin pannulla. Loput laitoin kuivamaan .
Yön yli kuivuttuaan keräsin ne varastoon..
Morgenstjerne 26.10.2010. Tuuli vaihtelee etelän ja pohjoisen sekä voimakkaan ja heikon väliltä. Ikään kuin se ei osaisi päättää mistä pitäisi ja kuinka kovaa. Lämpötila on 4 astetta. Koko päivän on jotain tullut taivaalta. Jos ei vettä niin sitten räntää. Kukaan ei edes mieti merelle lähtöä, kun säätiedotus on meidät pelotellut sekä etelässä että pohjoisessa olevilla valtavilla matalapaineilla säikyiksi.
Tänään olisi tehnyt mieli mennä sienimetsään. En kuitenkaan taaskaan jaksanut niitä kaikkia alkuvalmisteluja sadevarusteiden parissa. Varsinkin kun laivalla ja valassafaritoimistossa oli niin lämmintä. Ja myös askareita. Sekä koko ajan kahvia saatavana. Siispä olin koneella, mitä nyt hieman raitilla liikuskelin ja syötitystuvilla päivystin. Ja iltapalaksi seitiä paistoin.
Pomoni laittoi AWT tiimin nimissä blogiin pienen tarinan nuorista saalistajista Sen nimi on englanniksi Young Hunters. Ja se kertoo nuorista merikotkista. Vähästä tyytyväistä ja sateisen harmaan päivän kiusaamaa mieltäni hiveli, kun sain lukea kuvista oman nimeni :)
-lauri-
Vautsi mika aarre! Mina en ole koskaan kerannyt suppilovahveroita missaan, kun en ole tuntenut koko sienta. Taalla on tuo sienestys aina ollut vahan niin ja nain, kun nuo elukat ehtivat ensin :).
SvarSlettKyllähän tuollaisten asioiden pitää mieltä lämmittääkin! Upeita kuvia olivat kyllä. Ja nyt liukastelemaan lumisille teille kohti työpaikkaa.....
SvarSlettTuula:Suppilovahvero on hyvä sieni, ja helposti tunnistettava kunhan sen ensiksi on kunnolla opetellut, tuntee ja poiminnasta jonkun kokeneen kanssa on kokemusta. Se on vaan saanut turhan paljon negatiivista julkisuutta kun se norjalaisperhe, jolta meni munuaiset vaihtoon muutama vuosi sitten poimi seitikkejä just suppilovahveroina. En ole koskaan kursseilla opettanut suppilovahveroa ,enkä kehnäsientä kahta suosikkiani just sen takia, kun on edes pieni mahdollisuus sekoitamiseen. Yksityisesti kyllä.
SvarSlettSatu:Kiitos,Jahhas Meillä ei ole enää lunta kuin ihan huipuilla. Taidankin lähteä niitä sieniä poimimaan. Tulisi ennätusmyöhäinen ajankohta päiväkirjaan merkittäväksi.
Melkoisen sienisaaliin olit saanut! Toivottavasti nytkin onnistaa.
SvarSlettDenne kommentaren har blitt fjernet av forfatteren.
SvarSlettYes it is. You can consentrate much much better. Today i was in the forrest and picked a lot of mushrooms, more than 10 kilo. Never before have i done that so late and got so much this type f mushrooms during so short time.
SvarSlettDenne kommentaren har blitt fjernet av forfatteren.
SvarSlettNext time i make that soup 6.12. in Stö kafe. Then we have finnish independent day celebration. A lot of good finnish food.
SvarSlettThis year the party is open for everybody. Not only for finns.We sell tickets.
Perhaps it is too late for this year to make any mushroom picking trips. Weather? Or maybe.. let see.Everything is possible.
But that place where i was today is my secret one. Has been all years. Since 2000. :)
Denne kommentaren har blitt fjernet av forfatteren.
SvarSlett