Turkismetsästäjien, kalastajien ja kauppiaiden Tromssa.

Tromssa on myös pyyntimiesten, kalastajien ja löytöretkeiliojöiden kaupunki. Yläkuvan patsas löytyy torilta.

Alla yksi Tromssan monista (yhteensä 16) täytetyistä jääkarhuista. Museon oppaan mukaan 14 prosenttia oslolaisista aikuisista uskoo, että Tromssan kaduilla voi törmätä jääkarhuun. Kaupungin markkinoinnissaan esillä pitämä jääkarhu on siis hämännyt muitakin kuin tietämättömiä ulkomaisia turisteja.

Kuvan karhu löytyy Ølhallenin nurkkauksesta.

Wanny Wolstad oli yksi harvoista turkismetsästäjänaisista. Toimittuaan taksinkuljettajana 30- luvun Tromssassa ja kuskattuaan juopuneita turkismetsästäjiä siihen aikaan naisilta suljetttuun Ølhalleniin Wanny päätti itsekin kokeilla pyyntinaisen ammattia. Hän onnistui epätavallisessa ammatinvalinnassaan. Pärjäsi rajussa ammatissa. Wannysta tuli yksi legendaarisimmista turkismetsästäjistä. Nainen, jota miehet kadehtivat ja salaa ihailivat.

Henry Rudilla on näkyvä paikka sekä Ølhallen pubissa että Polarmuseossa. Hän tappoi parhaana (pahimpana) vuotenaan yli sata jääkarhua.

Jääkarhukuninkaaksi ristitty Rudi tappoi emot ja otti usein poikaset vangiksi Euroopan eri eläintarhoihin toimitettavaksi. Henry Rudi oli tuttu näky Tromssan kaduilla kesyä jääkarhun poikasta ulkoiluttaessaan. Vähintään yhtä tuttu näky hän oli Ølhallenin nimikkopöydässään.

Morgenstjerna, matkalla Tromssasta Støhön 28.09.2011.

Uusi kuu , ja sen ansiosta erityisen voimakas virtaus. Tuuli lounaasta, heikkoa. Sää selkeä. Lämpötila 6 astetta. Voimakkaita revontulia kahtena yönä peräkkäin.

Ruijan kalastusretkemme on lopuillaan. Kalat hävisivät yllättäen Mehamnin matalikolta emmekä niitä muualtakaan löytäneet. Meille jäi kaksi vaihtoehtoa: Joko odottaa kuun kasvua ja virtausten paranemista sekä kalojen paluuta Mehamnin matalikoille tai lähteä ennen viikonlopun lehdet puista pudottavaa etelämyrskyä kotiin.

Kippari valitsi kotiinlähdön. Kippari teki oikean valinnan. Kaksi viikkoa karussa Mehamnissa ja levottomilla apajilla on ihan riittävän pitkä aika minunkin mielestä. Saalistakin tuli enemmän kuin uskalsimme odottaa

Vielä eilen yritimme epätoivoisesti luodata Nordkappin ympäristöä. Ja sen jälkeen katsoa Gjesværin edustan kalapaikat. Mitään emme ruudulla nähneet. Kaloja emme havainneet. Ainoat merkit mahdollisista seitiparvista löytyivät nuotan vetoon soveltumattomilta koralli - ja kivipohjaisilta ja lisäksi aivan liian syviltä alueilta.

Tromssaan saavuimme aamuyöstä. Kiinnityimme meille tuttuun paikkaan torin laidalle. Vaikka Tromssa on vilkas satamakaupunki ja alusten pysähdyspaikka ja vaikka laitureissa on usein tungosta, niin jostain syystä me olemme aina päässeet kaikkein parhaimmalle paikalle.

Vajaan sadan metrin päähän torista, kahviosta, kolmesta ravintolasta, keskujärjestömme toimistosta, kalakaupasta, kioskista sekä Napa - alueitten museosta (Polarmuseum).

Jäämeren suurkaupungin laiturissa on hieno tunnelma. Samalla kun nautin aamukahviani saatoin tarkkailla töihin tai opiskelemaan kiiruhtavia. Sekä ympärilleen pälyileviä vierailijoita. Ja aamuoluitaan sataman pienten poppeleitten alla nauttivia janoisia.

Tromssan satamassa löytyy aina uteliaita. Niitä, jotka ovat tulossa katselemaan ja luvan saatuaan kyselemään. Että mistäs kaukaa vieraat oikein saapuivat ja mihin suuntaan menevät.

Tromssaan on mukava tulla. Kauppiaat, merimiehet, pyyntiväki sekä kalastajat ja löytöretkeilijät ovat kaupungin aikoinaan perustaneet ja mieleisekseen luoneet. Siksi Tromssa on pohjoisen metropolinakin kalastajien ikioma kylä.

Ulkopuoliselle Tromssa on enemmän loistavat retkeilymaastot tarjoava kulttuuri- ja opiskelukaupunki. Isompiaan vaihtelevalla menestyksellkä matkiva, sykkivä city. Yksi osa Tromssan olemusta saattaa helposti jäädä huomamatta.

Kalastajakylä, historiallisen Venäjän kaupan keskus ja arktisten retkien tukikohta on kuitenkin löydettävissä.

Museoiden ja luontokeskusten lisäksi sen löytää parhaiten pubeista. Vielä on elossa tarinankertojia , jotka muistavat millaista oli silloin hyvinä aikoina kun pyyntimiehet tulivat huippuvuorilta ja Grönlannista ja linnoittautuivat Ølhalleniin urotöillään kehumaan. Vielä löytyy niitä jotka sanovat tunteneensa jonkun, joka oli Amundsenin ja Nansenin löytöretkillä maailmankuvaamme muuttamassa. Uusia merireittejä etsimässä sekä napoja valloittamassa.

Joillain saattaa olla selkeä muistikuva siitä mitä isä kertoi venälaisistä emigranttikauppiaista ja Pomorikippareista sekä Tromssan kaduilla kesytettyjä jääkarhun poikasia ulkoiluttavista turkismetsästäjistä kuten Henry Rudista.

Ølhallenissa mennyt aika on vielä tavoitettavissa. Tuopin ääressä, nurkkapöydässä, täytetyn jääkarhun vieressä kuunneltavissa. Ehkäpä vielä elävämpänä kuin erinomaisessa Polarmuseossa.

Ølhallenin tarinoita kuunnellessa on viisasta unohtaa omat mielipiteet. On parempi jättää arvostelematta. Ei kannata miettiä kuinka raakaa touhua turkismetsästys oikeasti oli. Eikä haastaa riitaa sanomalla, että jos Jääkarhukuninkaaksi ristityn Henry Rudin kaltaisia sankariturkismetsästäjiä olisi ollut pari kolme lisää. Ja jos metsästys olisi jatkunut muutamiakaan vuosia pidempään, niin tänään ei tarvitsisi pohtia miten huippuvuorten jääkarhujen ilmaston lämmetessä oikein käy.

-lauri-