Kalassa Tampereella

Morgenstjerne 13.1. Voimistuvaa koillistuulta, pilvistä, pikkupakkasta.
Kututurska on saapunut , samoin sillin pääjoukko. Viimeisetkin Støn kalastajista ovat valpastuneet, heränneet syksyn hienoisesta horroksestaan turskaa jahtaamaan. Parin seuraavan kuukauden aikana olisi tienattava puolet vuoden tuloista.

Morgenstjernen kalastuskauden alku on ollut hyvä. Tuntuu siltä että me olemme iskussa. Kalaa tulee paljon ja sää suosii. Kahden viikon aikana olemme käyneet kahdeksan kertaa merellä. Ja saaneet pyydystettyä lähes 20 tonnia. Saaliista yllättävän suuri osa, lähes puolet, on ollut kiintiövapaata seitiä.

Tykkään kalastuksesta. Minua kiehtovat työn vastakohtaisuudet. Se on samanaikaisesti sekä vapaata että  rajoittavaa. Raskasta ja helppoa. Inhottavaa ja ihanaa. Joskus vaarallista. Haluan tehdä työni ammattimaisesti ja tehokkaasti ja saada kunnon palkkaa. Olen valmis antamaan kaikkeni kun tarvitaan, mutta irtautumaan koko touhusta heti kun saan tilaisuuden. En millään jaksa pitää kalastusta kutsumusammattina, vaikka ehkä pitäisi.

Tilastojen mukaan  kaksi kymmenestä kalastajan työt aloittavasta pärjää  niin hyvin, että jatkaa ammatissa alkuvaiheen jälkeen. Suurin osa huomaa  hyvin  nopeasti, että työ ei  yksinkertaisesti sovi. Keho tai pää ei kestä. Monen on tehtävä  valinta kalastuksen ja läheisen ihmissuhteen välillä. Kalastuksen ja niin sanotun normaalin  perhe- elämän yhdistäminen kun ei kaikilta onnistu.

Muutama vuosi  sitten merielämänlaatuni  parani ratkaisevasti. Kalastus ei enää tuntunutkaan yksitoikkoiselta, eivätkä päiväni  liian raskailta.Taukojen rytmittäminenkin luonnistui  paremmin. Minulla oli muutakin tekemistä kuin lukeminen, nukkuminen ja syöminen. Sekä kala-asioiden pohtiminen, juttujen kuuleminen ja kertominen. Yhtäkkiä en kokenut olevani eristyksissä. Ulkomaailma oli saavutettavissa Ystävät lähellä..

Laivaamme saatiin netti.

Kippareilla on käytettävissään omat vermeensä. Laivaradio, laivapuhelin ja kännykkä. Niiden avulla he ovat verkostoituneet ja koko ajan tietoisia toistensa liikkeistä, kalansaaliista ja säästä. Kippariverkoston paneeleissa  Norjan ja maailman asiat pistetään kuntoon ja kuullaan sekä kerrotaan uusimmat juorut.

Internet on tehnyt laivaelämän tasavertaisemmaksi. Demokratisoinut sitä hierarkiaa murentamatta. Kippari on yhä ehdoton pomo,mutta netin ansiosta myös miehistölle avautuu yhteys ulkomaailmaan. Siitä on hyötyä kaikille. Sää- ja saalistiedot  löytyvät kätevästi. Samoin muiden alusten sijainnit. Ei tarvitse  joka asian takia soitella.

Netti tekee kaksoiselämäni mahdolliseksi. Se vie minut toisiin ulottuvuuksiin ja auttaa tutustumaan uusiin ystäviin  sekä pitämään yhteyttä vanhoihin. Netti on henkireikäni.
Chattailemalla, mailaamalla, bloggaamalla ja kommentoimalla pystyn olemaan mukana. Olemaan yhteydessä. Vaikkapa ympäri maailmaa asuvien miekkavalasihmisten kanssa.
Netti auttaa olemaan lähellä kaukana.

Tänään join kahvit Tampereella,tutustuin Norjan nykyisen kuningashuoneen ensimmäisen  kuningattaren
Maudin kamaripalvelijaan  ja kävin Kirkenesissä saakka katsomassa presidentinvaalien äänestystouhuja.

Tajusin taas kerran, että vaikka Norja, Stø. Tromssa ja Arnøya tässä yhteydessä mainiten,onkin hieno maa niin  tuo byrokratiapuoli  kangertelee..

Harvalla on mahdollisuus matkata maailman ympäri viidessä minuutissa. Apajien välissä se kuitenkin onnistui.
Iltapäivällä tulin iloiseksi saadessani selville  erään Kirkenesissä asuvan suomalaisperheen joulukuussa syntyneen tyttölapsen kauniin nimen. 

Helsingissäkin käväisin.Pidän kaupungista, sen kuppiloista, kaduista ja ihmisistä, mutta myös luonnosta. Näinhän viime kesänä erään lahden takana ,vanhojen kartanorakennusten tienoilla kävellessä elämäni ensimmäisen uuttukyyhkyn. Helsinki ja helsinkiläiset ovat kiinnostavia. Niitä minulla on tapana kaukaa seurata. Ja varsinkin kirjailijoita ja muita sellaisia.
-lauri-