Näin kaikki alkoi-Morgenstjerne N-27-Ø 2v

Aloitin blogin pidon tasan kaksi vuotta sitten. Ajattelin kirjoittaa pääasiassa norjaksi ja silloin tällöin suomeksi. Hyvin pian huomasin, että on parempi pitäytyä omassa äidinkielessä.

Ensimmäinen blogiini lastattu kuva on vuoden 2009 syyskuulta. Poikani ottama  " Minä ja koljat."

Ensimmäinen postaukseni syntyi  harvinaisen kylmän sään innoittamana.

KALDT -13 GRADER PÅ STØ

Pakkaset olivat  näille alueille ennenkokemattoman kovia. Laivan jäätyminen muodostui ongelmaksi.

Fredag 29.01.2010

Det var kaldt på Stø, minus 13 hos Ole. Minus 11 hos Arto og Lotta. 
Vi gikk ikke pga dårlig straum og kulde. Hadde vært nesten umulig å sløye

Jan Børre, som var på Sand, fikk 3000 kilo, mest torsk på ett hal.
Forhåpentligtvis blir det litt mildere og roing i morgen.

Gjorde to hal i går og fikk 4000 kilo: 2300 kilo torsk, resten var hysa.
Har fisket 20 tonn torsk totalt i år.
-lauri-


Sään lauhduttua kirjoitin blogihistoriani ensimmäisen suomalaisen jutun
                                             
LAUHTUVAA

Lauantai 30..tammikuuta.
Kaakkoistuulta 5 m/s -5 astetta.
Harvinaisen kovat pakkaset ovat hellittämässä. Olemme päässeet kalaan kun jäätymisvaaraa ei enää ole. Suolistaminen ja verestäminen kannella näissä oloissa on myös mahdollista.

Alkuvuosi Morgenstjerne laivallamme on mennyt hyvin; olemme saaneet jo viidesosan 150 tonnin turskakiintiöstämme pyydettyä. Hinnat tosin ovat laskeneet viime vuodesta ja ovat ennätyksellisen alhaisella tasolla.
Kalastus onkin muuttumassa elämäntavasta tehokkaaksi yritystoiminnaksi, missä kaikki kustannukset on mietittävä tarkkaan. Pitkistä kesälomista on tingittävä ja keskityttävä pyytämään tehokkaasti myös kiintiövapaita lajeja kuten seitiä ja koljaa. Onneksi sinipallaksen hinta on ennallaan ja kiintiö noussut.

Barentsin mereltä Vesterålenin ja Lofoottien matalikolle kutemaan tuleva turska on pääsaaliskalamme. Sen pyynti ajoittuu joulun ja pääsiäisen väliseen aikaan.

Vaellusturskan perässä me nytkin olemme. Saaliskalat luovutamme kalanvastaanottoon missä ne kuivataan, suolataan tai pakataan myytäväksi tuoreena Eurooppaan. Vain pieni osa menee filetuotantoon tai Norjan markkinoille.

Morgenstjerne on Støn kalastajakylän ainoa nuottalaiva. Suomalais-norjalainen kylämme on paremmin tunnettu siimalaivastostaan. Pienet yhden tai kahden kalastajan alukset työllistävät
ympäri vuoden parikymmentä suomalaista siimansyötittäjää ja kalatehtaan työntekijää.

Morgenstjerne sivun tunnelmien kautta toivon sinut mukaan pohjoisen kalastajakylämme tunnelmiin maissa ja merellä.
-lauri-

Hieman myöhemmin helmikuun puolella halusin   valaista lisää pohjoisten kalastajakylien kummallista elämää

POHJOISET KALASTAJAKYLÄT

Perjantai 5.helmikuuta. Langenesegga. Heikkoa kaakkoistuulta, lähes tyyntä. Vähän maininkeja. Virtaus heikko. Lämpötila 2 astetta.Saalis eilen 70 prosenttisesti suurta. Yli 6,5 kiloisiakin 10%.
Mainitsen kalojen painot tästä etenpäin aina suolistettuna.

Tänään joudumme odottelemaan muutaman tunnin. Kalat ovat kerääntyneet pienelle alueelle syvänteen reunalle, kantille. Eikä siellä kantin apajilla ole tilaa kuin kahdelle nuotalle kerrallaan. Meidän vuoromme onkin vasta seuraavassa ryhmässä yhdessä Nordeggan kanssa. Toivottavasti silloin saamme sen verran kaloja, että yksi veto riittää.

Läheisillä valassyvänteen, valassafarimatkailijoille tutun Bleiksdjupin, edustan matalikoilla oli eilen ollut hiljaista. Andenesin laivat saivat muutamia tuhansia kiloja, kun taas meistä Etelään nuottalaivat nostivat kymmenen tonnin ennätyssaaliita.

Kalastuksen kiehtovuus onkin tämä ennaltaarvaamattomuus. Ikinä ei voi lähtiessa tietää onko niitä kaloja ja missä. Päivään kuuluu odottelua ja siirtymisiä ja sitten kun on toiminnan aika, ei voi jahkailla.

Työn epäsäännöllisyys ja sitovuus, sekä työskentely ja tiivis oleskelu muun miehistöin kanssa vuorokaudet ympäri, on kova haaste ja vaatii kovaa fyysistä ja henkistä kuntoa. On sopeuduttava tulemaan toimeen. Joskus on tingittävä omista tarpeistaan.

Kalastuksen hyviin puoliin kuuluu se sama yhteisöllisyys. Kalastajat ovat yhtä suurta perhettä. Toisista pidetään huolta. Jokainen tuntee jollain tavalla kollegansa. Missä päin rannikkoa tahansa kalastetaankin, aina tavataan tuttuja. Koko pitkä Pohjois-Norjan rannikko Lofooteilta aina Tenovuonoon saakka onkin mielikuvissa kutistunut pikku pätkäksi rantaa.
Ja kaukanakin olevat kalastajakylät ovat niitä meidän naapureita.
-lauri-