Ikävä

Talo on tyhjä, kuuntelen  Devils and dustia ja muuta sen tapaista.

Vieraat läksivät. Kesä on puolessa.

Täällä ei ole muita kuin kissa, joka ei anna silittää.

Se ei ymmärrä kissaihmisen olevan poissa. On minuun ärsyyntynyt.

En voi näyttää tämänpäiväisiä hienoja  pallopäävalaiden hyppykuvia kenellekään. En voi  keittää tupla-annosta kahvia enkä olla eri mieltä.

Ryhävalaat vituttavat. Ovat minulle samantekeviä.

Niiden oleilu meidän vesillä tähän aikaan  on melkein sensaatio sanovat tutkijat.

Pitäisi lähettää heile pyrstökuvia.

Jotta saataisiin arvokasta tietoa.

En jaksa.

Vastahan ne helmikuussa  läksivät kahdeksantuhannen kilometrin päähän Karibialle.

Saattelimme ne matkaan.

Sinä läksit Suomeen.

Ja siirryit valaitten laumaan.

Valaat palasivat.

Minä jumituin  laivaan.

Huomenna olisi jaksettava kaskelotit ja niiden sukellukset.

Sadannennen kerran.
          -lauri-

Visio pohjoisesta selviytymisestä.

Omavaraisviljelyn tavoitteena pienellä tilallamme on viljellä, kerätä, pyydystää ja vaihtaa suuri osa käyttämistämme ruoka-aineista.

Sekä olla myös asumiseen tarvittavan energian suhteen enemmän omavaraisia. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan  monia taitoja ja uudenlaista ymmärrystä.

 Motiivina on  ympäristömme tila ja mitä sen hyväksi voimme tehdä.
Lisäksi konkreettisimpana  pärjääminen mahdollimman pienillä tuloilla tulevaisuudessa.

Haluan oppia rakentamaan ja/tai peruskorjaamaan sekä tekemään huonekaluja ja myös pieniä kotitarve-esineitä.  Näissä asioissa en ole kovin hyvä, olen aina keskittynyt enemmän viljelyyn, keräilyyn ja jahtaamiseen. Sekä maan rakentamiseen. Altaat ja lammikot ovat erityisalaani.

Minun on päästävä ravinteiden, kuten kotitalousjätteen, kierrätyksessä tehokkaammaksi. Vierastamani  outo bokashi-kompostointi on ensimmäisiä opiskelun aiheita.

Haluan harjoittaa enemmän kateviljelyä, käyttää permakulttuurinmenetelmiä kohopenkkeineen. Miten ne ovat sovellettavissa meidän viileisin olosuhteisiin. Miten hyödyntää merilevää kohopenkeissä.

Haluan oppia kasvattamaan sieniä. Vaikka sienestysmaastot ovat erinomaiset, eikä omavaraisuus sienten suhteen olekaan ongelma, olisi kyky tuottaa tuoreravintoa pimeänä aikana suuri etu.

Haluan oppia käyttämään ja jalostamaan meren antimia, muita kuin kaloja, paremmin. Hyödyntämään rannalta keräiltävissä olevaa  kuten merilevää, kotiloita ja simpukoita.

On tärkeää pystyä tuottamaan, jalostamaan ja varastoimaan enemmän  kasvispohjaisia ruoka-aineita. Haluan kehittää arktista vegaanista omavaraisuutta. Kuinka suuressa määrin omavarainen olisi mahdollista olla.

Haluan oppia parkkaamaan kalannahkoja. Raaka-ainetta on omasta takaa.

Haluan oppia kiteyttämään merivedestä suolaa ja rakentamaan siihen tarvittavat systeemit.

Haluan oppia jakamaan jo oppimaani esimerkiksi tarjoamalla oleskelu- ja talkoopaikan  sekä ruokaa ja yösijan.                                     -lauri-

Muut omavaraisuudessa tarvittavista taidoista  yhteispostauksessamme kirjoittaneet bloggaajat
Satu Korpinkiven tupa-blogissa.
Famu Kotivara-blogissa
Heikki Korkela-blogissa
Hunajapupu Farmer to bee-blogissa
Vesa-Pekka Isontalon elämää-blogissa
Anne Oma Tupa-blogissa

Kaksi kuppia kahvia ja marlboro

Minä juon kahvia. Istun rappusilla ja juon kupin niin tyhjäksi kuin minulla on tapana. Jos siihen kykenen. Loppu jäähtyy, mutta sen saan virkistettyä juomakelpoiseksi hakemalla vedenkeittimestä lisää kuumaa vettä, laittamalla murukahvia, kaksi palaa sokeria ja hieman täysmaitoa tai kahvikermaa

Kamerani, tai ei se minun kamera ole, vaan osa työnkuvaani, on valmiina sylissäni. Niinkuin se on aina ollut. Aina on viime heinäkuusta. Kymmenien, ehkä satojen aamupalojen ajan. Ja melkein puolet keskivertoriekon elinajasta. Nuorena  ne kuolevat.

Töissä ei ole nyt vaan myöhemmin. En tiedä milloin. En edes välitä. Se on samantekevää. Ei kiinnosta. Minä en polta  marlboroa. Minä en juo kahvia kevytmaidon kanssa ilman sokeria.

Tupakansavu rauhoittaisi minut, vaikka minulla on astma. Se menisi sipulimaan meriharakkaan. Ottaisi haltuunsa uhittelevat riekot. Sokeri ei ole terveellistä.

Toivon, että meriharakka on yhtä kesy ja riekot yhtä luottavaisia, vaikka kaikki on muuttunut. Kukaan ei polta. Kukaan ei nauti kahvia laihalla maidolla.

Riekot tulevat.

Palaneen navetan raunioille. Raidan yläoksille. Kompostin taakse. Ojan penkalle. Kuusaman revenneen oksan alle ja purettujen  kalankuivatustelineiden tukipuiden päälle. Niistä me teemme polttopuita. Missä on meriharakka ?
                                                                 -lauri-

Arktisen Ulkoministerin teesit

Suomi on Arktisen neuvoston seuraavan kaksivuotiskauden (2017-2019 ) puheenjohtajamaa.
Ulkoministeri Timo Soinista tulee silloin arktisten asioiden vastaava.
"Niin kävi, että sain ne kontolleni " tuumasi Suomen ulkoministeri vaatimattomana.

Kiireinen ulkoministeri seisoi  suomalaisjoukon edessä valmiina esittelemään  arktiset teesinsä. Hänellä oli minuuttuaikataulu. Timo Soini meni asiaan.

Vaikka ulkoministerin kone oli saapunut myöhässä  Tromssan Arctic Frontiers- tapahtumaan ja aikataulu pettänyt, kalenteriin merkitty puolen tunnin tapaaminen Tromssan suomalaistoimijoiden kanssa oli hoidettava. Suurin osa  tapahtuman yleisöä oli talouselämän vaikuttajia sekä oululaisia ja lappilaisia poliitikkoja ja virkamiehiä. Mukaan mahtui  jokunen Tromssassa asuva suomalainen.

"Suora yhteys Arktisen neuvoston kautta Yhdysvaltoihin on hyödynnettävä kaikilla tasoilla."
"Kun puheenjohtajuus alkaa meidän on oltava valmiita, Niin, että hommat toimivat ensimmäisestä päivästä lähtien"
"Suomella on puheenjohtajamaana loistava tilaisuus saada junailtua EU:lle suurempi rooli, siis tarkkailija-asema, Arktisessa Neuvostossa. Jotkut ovat sitä vastaan. Arvannette ketkä."

Arktisissa kauppasuhteissa Soini painotti henkilökohtaisia kontakteja.
"Yhteyksien on oltava kunnossa, kaikkien yhteyksien"
" Jos haluat myydä, mene käymään. Solmi henkilökohtaiset kontaktit"
" Tromssaan tai Norjaan voi tulla myös lyhyemmäksi aikaa. Määräikaiset työsuhteet ja opiskelijavaihto ovat erinomainen asia"

Ulkoministeri kaipasi yrittäjyyteen enemmän patruunoiden ajan meininkiä.
"Jos liikeidea on kannattava, sille löytyy tekijä"

"Suomalaisten yrittäjien on uskallettava omistaa. Ei tarvitse ensimmäisen kymmenen miljoonan jälkeen myydä yritystä ja aloittaa golfaamista"

"Entisajan patruunat ovat hyvä esimerkki. He olivat mukana pitämässä huolta koko yhteisöstä. Paljon paremmin kuin nykyiset kasvottomat omistajat kvartaalitalouksineen, Sata ihmistä laitetaan pellolle ja osakkeenomistajille annetaan muhkeat osingot."

Teesiensä jälkeen ulkoministeri Soinilla oli aikaa viiden minuutin verran  vastata yleisön mieltä askarruttaviin asioihin. Sain mahdollisuuden kysäistä Norjan harjoittamasta kansalaisuuspolitiikasta.

Tiedustelin mitä mieltä herra ulkoministeri on siitä, että Norja ainoana pohjoismaana ei salli kaksoiskansalaisuutta. Kysyin aikooko ulkoministeri ottaa asian esille norjalaisten ministerien kanssa käytävissä keskusteluissa.
Soinin mielestä Norjassakin pitäisi olla sama käytäntö kuin Suomessa ja muualla Pohjolassa. Muukin osa ulkoministerin vastauksesta tuli jämäkästi, vaikkakin  konditionaalissa.

Ajatukseni harhailivat seuraavan päivään ja ryhävalaisiin..
                               -lauri-

Laulu Ryhävalaasta.

Kerro minulle ryhävalaasta ?

Hyvä on. Silleen ranskalaisilla viivoilla.

 

Ryhävalas kuuluu eläinkuntaan. 

Ryhävalas kuuluu selkäjänteisiin. 

Ryhävalas kuuluu selkärankaisiin.

Ryhävalas on tasalämpöinen. 

Ryhävalas on nisäkäs. 

Ryhävalas on valas.

Ryhävalas on hetulavalaiden heimoa.

Ryhävalas on ryhävalaiden sukua.

Ryhävalas on sukunsa ainoa.

Ryhävalas on elinvoimainen.

Ryhävalas tunnetaan etuevistä.

Ryhävalas tunnetaan selkäevästä.

Ryhävalas tunnetaan pyrstöstä.

Ryhävalas tunnetaan merirokoista ja kyhmyistä..

Ryhävalas tunnetaan laulusta.

Ryhävalas tunnetaan uurteista.
Ja sieraimestaan.

Ryhävalaan etuevät ovat pitkät ja alta valkoiset.

Ryhävalaan selkäevä on mitätön ja nysä.

Ryhävalaan pyrstö on notkea,leveä ja voimakas.
Ryhävalaan kyhmyissä on tuntosarvia.

Ryhävalas vaeltaa.

Ryhävalas syö eläinplanktonia.

Ryhävalas syö silliä.

Vaeltaessaan se ei syö.

Kerro tarina.

Ryhävalas sotkeentui viime viikolla internet-kaapeliin.

Se ei päässyt omin avuin irti. 

Valaisiin erikoistunut Tromssan yliopiston eläintieteen professori  tuli apuun. Sukelsi valaan luo. Yritti kaverinsa kanssa saada eläintä vapaaksi.

Siinä meni lähes koko iltayö. Aamulla hän hälytti apuun rannikkovartioston, kun  itsensä piti  mennä luennoimaan.

Norjan sotajoukkoihin kuuluvan valaanpelastukseen erikoistunueen osaston sukeltajat katkaisivat kaapelin ja vapauttivat vuorokauden jumissa olleen valaan. 

Tuhansilta Tromssan saarilla asuvilta ihmisiltä meni nettiyhteys maailmaan. Myös professorilta. Sähköyhtiölle tuli miljoonien lasku.

Valas pelastui

        -lauri-

Ryhävalaitten kaupunki

Valaitten kaupungin lähivedet kuhisevat sillistä. Ennen kuin valaat saapuivat, sillin kuhina saattoi olla kuolemaksi.  Tapahtui niinä aikoina, joitain vuosia sitten eräässä vuonossa, että satoja tonneja norjalaista kevätkutuista  silliä ahtautua matalaan ja tukehtui. Vuono ja rannat saastuivat härskiintyvästä silliöljystä.

Katastrofi oli luonnon omia aikaansaannoksia luultiin. Sellaista sattuu. Sellaista ei kuitenkaan olisi sattunut, mikäli emme aikoinaan, silloin toistasataa vuotta sitten,  olisi lahdanneet pohjoisten merialueiden suuria hetulavalaita yhdettömiin. Ja sekoittaneet ravintoketjua.

Katastrofi olikin ihmisen aiheuttama, tajuttiin. Eivät kaikki kuitenkaan. He, joiden mielestä ihminen säätää, verottaa ja varjelee, koska ihmisellä on herruus, sekä oikeus ja velvollisuus, syyttivät silliä. Mitäs olivat sillä tavalla liikaa lisääntyneet ja väärään paikkaan änkäytyneet. Pyyntiä vaadittiin tehostettavaksi .

Sillien suuren joukkokuoleman jälkeisenä talvena saapuivat valaat, eikä vastaavaa murhenäytelmää ole vuonoissa sen jälkeen esitetty. Valaat pitävät rasvaisen sillibiomassan sopivasti liikkeessä, happikatoja ei synny. Meidän on siis kiittäminen tai syyttäminen  ryhä-ja miekkavalaita. Vuonot ovat nykyisin täynnä paitsi silliä ja valaita, myös ihmisiä. Silleen rauhanomaisen sopivasti rinnakkaiseloa harjoittaen.

Ruijan Kaikua  ja Liisa Koivulehtoa lainatakseni.
"Monta sattaa valasta pyörii sillin ympärillä Tromsan likivesillä.Valhaitten ympärillä pyörii turistia ja tutkijoita"
" Net tulhaan sillin pörässä ! Silli vaihtaa laitumia nuoin 30 vuuen jälkhiin.Missä silli sielhä valhaat. Erityistä oon ette ryhävalhaita oon niin paljon. Met näjemä paljon nuorhii valhaita.

Ryhävalaiden elämän tarkoitus arktisessa on rasvasilliä syömällä saada mahdollisimman paksu rasvakerros viivästynyttä etelänmatkaa varten. Matkalla kun ei syödä, vaan uidaan. Perilläkään ei syödä.Siellä pariudutaan ja paritellaan. Esivalmisteluina tai jonkinlaisena esileikkinä urokset harjoittavat vedenalaista kilpalaulantaa.

Täällä pohjoisessa ryhävalaat eivät varsinaisesti laula. Mutta joskus ne ääntelevät. Pintaan noussut valas saattaa päästää elefanttimaisia, mutta matalampia, hieman laivan sumusireeniäkin muistuttavia mylvintä-ääniä.

Ryhävalaan sillinsyönti on oma kappaleensa. Sitä on  vaikea kuvailla. Se on parempi kokea. Samoin kuin  mystiset puhallukset ja uloshengityksen sillinrasvainen löyhkä. Joko kuviteltu tai todellinen.

Meidänkin matkassa pääsee ryhävalaiden ja miekkavalaiden valtakuntaan. Menemme valaiden luo joka päivä helmikuun puoleen väliin saakka historiallisella Jacquelyne -laivalla. Mainittakoon, että Arctic Whale Toursilla noudatetaan eettisen valaankatselun ohjeita. Olemme ne yhdessä Whales and Dolphin Conservetion Societyn kanssa laatineet. 

Kuva yllä: Maarit Kimpimäki

Ote ohjeistamme Liisa Koivulehdon ylöskirjaamana kveeniksi.
"Tasan ko näjemä valhaita alamma laskemhaan nopheutta 300 metrin päässä.Sitten toppaamma motorin ja jäämä odottamhaan. Elläimitten ympärillä oon 60 meetrin rauhoitusala. Ja sitte tyhä
odotamma ette net tulhaan meidän tykö."

Ohjeitten mukaan kaikessa rauhassa toimimalla saavutamme valaitten luottamuksen.
"Valas ei reageeraa kun laiva on hiljaa paikallaan. Sekä ryhävalhaila ette miekkavalhaila on sama rutiini sillin kokkoomisessa ja laiva saattaa olla apuna tässä. Laiva on näjes yksi seinä mikä auttaa pitämään silliparven kovossa. Siksi oon tärkkeetä ette laiva on paikala ko valhaat saalistethaan ja niin kauvoin kun net syödhään. Met olema aina paikala lopphuun saakka "
                          -lauri-