Arktista perunaa

Gisløy 7.6.2013. Tyyntä, puolipilvistä,lämpötila 15 astetta. Vuosituhannen aikaisin ja lämpimin viljelykausi ei vieläkään aio muuttua vanhojen ja viisaiden peloittelujen mukaiseksi. He sanovat, ovat vakuuttuneita, että liian lämmintä alkukevättä seuraa viileä ja sateinen kesä.

Sankoperuna

Perunaa ei siksi laiteta maahan ennen kesäkuun kymmenettä eikä kummallisia ja outoja vihanneksia kylvetä ollenkaan. Ne eivät täällä kuitenkaan menesty.

Hiekkaviljelmän kuokkimista

Me emme  uskoneet vanhoja, vaan hyödynsimme harvinaisen lämpöjakson muokkaamalla palstan kerrallaan heti roudan sulettua ja aloittamalla viljelytouhut jo vapulta. Toukokuun alussa maahan laitettuja uusia perunoita pääsemme syömään juhannukselta.  Sisällä esikasvatetut ja hyvissä ajoin ulos siirretyt  tilli ja muut mausteet sekä salaatit takaavat omavaraisuuden jo nyt. Tomaatteja ja kurkkuja on odotettavissa heinäkuun alusta lähtien.

          Perunatorni, missä perunaa viidessä kerroksessa, ensimmäiset versot näkyvissä
Tänä kesänä Gisløyan pohjoisen permapuutarhan viljelyn pääpaino on uusien raivioalueiden muokkaaminen pioneerikasvien, katteiden ja sitä kautta pieneliöiden avulla elävämmäksi ja humuspitoisemmaksi.

                           Vanhojen norjalaisten maatiaisperunalajikkeiden koepalsta.
Viime vuonna nurmesta käyttöön otetuilla palstoilla viljelemme ryväs- salotti- puna- ja kepasipulia, purjoa, selleriä, valkosipulia, juureksia ja kaaleja. Mausteet kasvavat rappupielen ryytimaassa. Raparperille ja mansikalle sekä herukoiden taimille on varattu koillistuulilta suojassa oleva navetan  edusta.

Vanhoja maatiaislajikkeita mm. vanhin Norjassa viljelyssä ollut peruna Svart Valdres.
Kasvuunlähtö on ollut erinomainen , niin hyvä, että viime kesän surkeus on unohtunut. Kaikki juurekset ja suurin osa perunasta ovat jo hyvällä taimella. Maa on lämmennyt ja pieneliötoiminta täydessä käynnissä sekä nurmikko kasvanut sellaista vauhtia, että voimme pian aloittaa ruohokatteen levityksen riviväleihin ja  taimien juurille.
Viime kesän ongelmana oli juuri maan kylmyys ja jatkuvat sateet. Muutamille palstoille toiveikkaana liian aikaisin levitetty kate  toimi eristeenä ja kasvun hidastajana sen sijaan että olisi elävöittänyt pieneliötoimintaa ja sitä kautta parantanut puutarhakasvien oloja.

Kivetty perunan kasvukaukalo kasvihuoneen eteläseinustalla.

Tärkeimmät uudisraiviokasvimme ovat peruna ja viljat sekä herne ja apila. Niiden avulla saamme karun ja kokkareisen sekä turpeikkoisen maan elävämmäksi. Peruna on muutenkin pääosassa. Olemme saaneet maatiaisyhdistyksen aktiivien kautta vanhoja norjalaisia perunalajikkeita testattavaksi. Tarkoituksena on kokeilla eri viljelymenetelmiä ja maalajeja sekä kylvöaikoja.

Perunanviljelykoe merileväpedissä, katteena hiekkaa.

Gisløyn viljelykokeissa ovat seuraavat lajikkeet : Puikula, Gulløy, Rød Gulløy, Sininen Kongo, Svart Valdres, Blå Kers Pink, Berber, Pimpernell ja Troll.

Autonrengasviljelmä, perunan kasvaessa renkaita lisätään jolloin saadaan pinta-alaa kohden suuri sato.

Kasvualustoista kokeillaan viljelyä puhtaassa hiekassa ruohokatteella, osittain maatuneessa merileväpedissä hiekkakatteella, tavallisessa multaharjussa, turpeikkokasassa, maatuneessa lehtikompostissa, maatuneessa ruohokompostissa ja turpeikkoisessa suomaassa,nurmen päällä hiekkakatteella sekä rannan merileväpenkoissa ilman mitään katetta.

Yksi perunapuiston pienistä torneista.

 Pinta-alan hyödyntämiseksi on rakennettu perunatorneja, autonrengasviljelmiä ja   seinustalle kivettyjä kasvukaukaloita.

Riekkokukot viihtyvät viljelyksillä. Tässä reviirien tarkistusta naurismaalla.

Tähteeksi jääneet sekalaiset siemenperunat saavat kasvupaikkansa Støn aallonmurtajan etelärinteen kivienkoloihin kertyneissä humuslänteissä.
-lauri-

Morgenstjernen massiivigalleria

Gislöy 12.3.2013 Lumisadetta ja koillistuulta joka välillä kääntyy luoteeseen ja voimistuu, Ja tuiskuttaa aurattua pihatietä tukkoon. Lämpötila on muutamia asteita pakkasen puolella.Aurinko näyttäytyy välistä. Sillä tavalla sopivasti. Niin, että muutamien viikkojen ikäinen keittiöyrttitarha ei valon puutteeseen tuhoudu.

 Tänään meillä on kalastusvapaata. Tuuli oli liian voimakas ja virtaukset huonoja, kippari päätti pitää laivanhuoltopäivän. Meillä on varaa vapaisiin. Olemme hyvin aikataulussa. Alkuvuonna olemme kalastaneet jo 115 tonnia 163 tonnin turskakiintiöstämme.
Viime viikkojen erityispiirre on ollut harvinaisen suurikokoiset kalat, saaliina on ollut yli kaksikymppisiä jättiturskia ja muutamia yli 30-kiloisia. Kauden suurin painoi 37,26 kiloa. Se on kaikkien aikojen ennätyksemme ja tällä hetkellä paikallislehden konjakkiturskakilpailussa kakkosena.

Myös kaksi muuta, 33- ja 32- kiloiset menestyvät kalakilpailussa. Ne tuovat meille naapurilehden lofotpostenin palkinnon. Lehti tarjoaa kaikista yli kolmekymppisistä Lofooteilla ja lähialueilla saaduista turskista puoli kiloa erikoisvalmisteista ja -pakattua kututurskakahvia.

Halavat huvit, vähästä hyvä miel ja joutavalla jottaen sanottaisiin Ylä-Savossa.

Vaikka biologit sanovat, että kaikkein suurimpia kaloja pitäisi kannan elinvoimaisuuden nimissä säästää, ja vaikka uskon heidän olevan oikeassa, en jaksa teeskennellä. Ja valehdella, ettei toivo jättien saamisesta olisi yksi tärkeistä motiiveistani olla kalastaja.
Isoja kaloja onkin tullut tasaiseen tahtiin, joka vuosi joitakin, mielihyvää minulle ja muille morgenstjernelaisille tuottaen.

MORGENSTJERNEN  SUURKALAGALLERIA

Kaikkien aikojen jytkymme on vuonna 2007 marraskuussa saatu ruijapallas. Se painoi 201 kiloa.

Olemme me saaneet maailmanennätyskalankin. Ei painoltaan, mutta pituudeltaan. Kolme vuotta sitten pyydystämämme molva oli 210 cm pitkä ja suurin rekisteröity Pohjois-Atlantilta koskaan saatu. Olen kyllä kuullut pidemmistäkin, mutta niitä ei ole  sen kummemmin kirjattu. Uutinen molvastamme levisi Fär-saarille ja Islantiin saakka, kiitos oslolaisen radioaseman.

Joskus samalla merikerralla tulee useampia kolmekymppisiä turskajättejä. Allaolevan kuvan kalat ovat vuodelta 2009.

Tässä puolestaan turskakausi -2010 satoa.

Sinipallas voi kasvaa parikymmenkiloiseksi. Meidän ennätyksemme pohjasiimaan erehtynyt16,5 -kiloinen on vuodelta 2011.

Toiseksi suurin saamamme kala on hieman yllättäen merikrotti. Syyskuussa 2010 nuottaan ui tämä 43-kiloinen.

Viime keväänä sairaslomani aikana Morgenstjernen miehistö pyydysti Ruijasta Mehamnin edustalta nämä 19- ja 21-kiloiset massiiviset täpläkissakalat.

Hyvää kevätkalastuskautta kaikille toivoo.

-lauri-

Turskaegoilua ja -historiaa.

Langenesegga 21.2. Melkein tyyntä, vesisadetta, kuusi astetta lämmintä, vanhaa muutaman metrin maininkia. Eilen olimme maissa kovan tuulen takia, toissapäivänä saalistimme viisi tonnia, siitä suurin osa koljaa. Morgenstjerne on aikataulussa, olemme pyydystäneet  yli puolet kiintiöstämme. Alhaisista hinnoista  huolimatta kaudesta taitaa tulla palkankin puolesta hyvä.

Tilanteesta on syytettävä tai kiitettävää massiivista joka puolelle levittäytynyttä turskamattoa. Koko meri Vesterålenin edustalla on täynnä kaikenlaista kalaa. Taas voimme kehua, varmaan viidettä vuotta, sotien jälkeisen ajan parhaalla turskatalvella. Vuosien pienet kiintiöt, kalastusrajoitukset ja Venäjän kanssa yhteistyössä tapahtuva tehostunut valvonta vaellusturskan pohjoisilla avomerialueilla lopetti EU:n ja Venäjän troolareiden ja joidenkin norjalaistenkin  ryöstökalastuksen.

Rannikkokalastus on myös siistiytynyt, kalastajille tullut enemmän ymmärrystä uusiutuvien luonnonvarojen järkevästä käytöstä. Minusta meillä on lupa kehua elinkeinomme olevan ekologisesti ja sosiaalisesti sekä yhteiskunnallisesti kestävää. Ympäristöjärjestöt ovat sen huomanneet. Pyydystämällemme koljalle ja turskalle on myönnetty sekä msc että krav sertifikaatit. WWF suosittelee syömään  rannikkolaivaston turskaa hyvällä omallatunnolla.

Turskan ekous ei pääty pyyntiin. Myös jalostus on säilyttänyt tuhannen vuoden takaiset vähän energiaa ja ulkopuolisia raaka-aineita vaativat menetelmät. Kututurska kuivataan täysin samalla periaatteella ja melkein samalla tavalla kuin viikinkiaikana. Baskien kehittelemä ja  hollantilaisten  norjalaisille 1700-luvulla opettama turskan suolakuivaus on sekin pysynyt. Mitä sitä suotta hyväksi havaittuja vähän väliä muuttelemaan.

Kuivauksessa turska verestetään, suolistetaan, huuhdotaan ja sidotaan, kaksi kalaa pyrstöistään yhteen. Sitten ne asetellaan kuivaustelineille. Avatut vatsat meren suuntaan. Telineitä on kahta mallia: Katedraalityyppisiä korkeita ja sellaisia joissa riuut ovat vaakatasossa muutaman metrin korkeudella. Støn vanhat telineet ovat kauniita katedraaleja, uudet huomattavasti suuremman kapasiteetin omaavia tasamalleja. Turska kuivuu  meri-ilmassa kolmessa kuukaudessa. Suurin osa menee vientiin, lähinnä Italiaan.

Suolakuivauksessa turska halkaistaan, selkäruoto poistetaan ja kolmionmuotoinen kala suolataan.Ensimmäisellä suolauksella saadaan nesteet pois. Se kestää korkeintaan viikon. Toisen 5-6 viikkoa kestävän suolauksen tarkoituksena on kuivattaa kala suolankyllästämäksi tiiviiksi levyksi. Aiemmin suolaantuneet turskat loppukuivatettiin aurinkoisilla ilmoilla kivillä.Siitä tuotteen nimi klippfisk. Klippfiskin markkinat ovat Portugalissa.

Tänään saimme massiiviturskan, se painoi 37,28 kiloa ja oli 1,48 metriä pitkä.Aion valmistaa siitä kalliokalaa eli suolakuivattua turskaa.samalla tavalla kuten alla olevissa kuvissa näkyy.

Turska aukaistaan levyksi ja selkäruoto poistetaan.

Suolauksien jälkeen loppukuivatus on mahdollista tehdä vaikkapa seinustalla.

Kuusi viikkoa aloituksesta kalliokala, suolakuivaturska on tämännäköinen

Kalan paloittelu annoskokoon.

Ykkösluokan kalliokalaa (minun mielestä)vuodelta 2011 valmistettu 27- kilon turskasta.

Kalatehtaamme tuotteet ovat laadukkaita ja edullisia myös meille, mutta minulle se ei riitä. Haluan enemmän.Tehdä kaiken itse. Turskan ja myös molvan kuivaamisesta ja suolaamisesta kotioloissa on tullut pakkomielteen omainen harrastus. Miellyttävä ja antoisa.Vapaaehtoinen mutta myös velvollisuus. Jalostan talvella kalaa koko ajan ja paljon, reilusti yli oman tarpeen. Valmistan lipeäkalaa, kuivakalaa, suolakuivakalaa ja kalliokalaa suuria määriä. Prosessin jatkuvuus on tärkein. Aina pitää olla jotain tekeillä tai ainakin kalaa varastossa. Mieltäni kiihoittaa elää kututurskan tarina ja opiskella teoriassa ja käytännössä rannikon selviytymishistoriaa.

                            -lauri-

Hiiripöllöystäväni Helmi Helmipöllö.

Stø Morgenstjerne 14.2 Ystävän, mutta  myös Barentsin mereltä Vesterålenin rannikolle kutemaan vaeltavan turskan (norjaksi skrei ) päivä. Turska harrastaa muista tutuista merikaloista poiketen lisääntymistä molemmat sukupuolet kiinni toisissaan. Siksi sitä kutsutaan rakkauden kalaksi. Ja siksi ystävän päivä, punaisten sydämien Valentine, on myös turskan. Tämän asian on norjalaisen kalan markkinointi- ja vientiorganisaatio Eksportutvalg for fisk jokunen vuosi sitten päättänyt.

Tänään saimme täyden laivallisen rakkauden kaloja. Se lohdutti vaikeissa olosuhteissa. Sää oli kolea, tuulinen ja välistä lumisateinen. Aallot liian korkeita. Laiva heilui ja käsiä paleli. Välistä melkein pelotti se keinunta. Työ oli vähemmän nautinnollista kuin viikon aiempina,tyynempinä ja aurinkoisempina päivinä. Kotimatkalla aallot asettuivat niinkuin säätiedotuksessa luvattiin. Huomenna merellä on taas mukavampaa, uskon.

Siipirikko tienpenkalla.

Ystävänpäivän postaukseni pääosassa on Helmi Helmipöllö. Nuori pöllö, jonka etunimi tulee kasvojen helmikuvioinnin mukaan. Ja sukunimi pieleen menneen lajinmäärityksen vuoksi. Oikeasti Helmi Helmipöllö on hiiripöllö.
Helmin tuli tietoisuuteeni viime elokuun lopussa. Kylämme seppä Finn Aage huomasi siipirikkoisen linnun Klon metsätien pientareella. Laihtunut ja huonokuntoinen, vasenta siipeään laahava lintu, ei jaksanut lähteä lentoon. Finn Aage otti Helmin traktoriinsa ja toi kotiin. Kunnan eläinlääkäri osasi neuvoa ruokinnassa. Viisikymmentä grammaa broilerin rintafilettä päivittäin. Siinä tapauksessa jos oikeaa ravintoa, hiiriä tai pikkulintuja, ei ole tarjolla.
                                               Pöllö tilavassa kuivakalavarastossa.
Onneksi oli loppukesä,sepän tilava kuivalavarasto tyhjänä ja innokkaita nuoria pöllönhoitajia perheessä. Helmin toipuminen pääsi alkamaan. Uteliaana lintuna nuorella hiiripöllöllä ei ollut vaikeuksia sopeutua ihmisten maailmaan. Tai niin me halusimme uskoa, tapanamme kun on, pahana tai hyvänä, inhimillistää eläimet.

Helmi söi hyvin, nukkui hyvin  ja tarkkaili ympäristöään. Se oppi luottamaan hoitajiinsa, ei pelännyt, ja tuli luokse. Onneksi hiiripöllö on päiväaktiivinen. Se on päiväpöllö. Olisi ollut aika vaikeaa sopeuttaa ihmisolentojen ja yöaktiivisen pöllön rytmit.
                                                        Ongelma.
Lokakuussa seppä kysyi minulta neuvoja. Helmin tilanne oli ratkaistava. Kuivakalahäkkii tarvittiin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Mitäs sitten hiiripöllölle tehtäisiin. Vapauteen siitä ei ollut, siipi ei ollut vielä kunnossa, lentotaitoa oli kokeiltu häkin ulkopuolella. Pöllönhoitajat eivät sallineet sitä, että Helmi olisi asunut vapaana pihapiirissä. Olisi kuulema helppo saalis kylällä liikkuville puolikesyille merikotkille, ketuille tai minkeille. Eläinlääkärin ohje oli tyly. Pöllö olisi lopetettava.

Mailasin vahingoittuneista linnuista huolta pitävään fuglehjelpen yhdistykseen saamatta vastausta. Kyselin lintuyhdistyksiltä, eivät osanneet neuvoa muuta kuin päästää vapaaksi tai lopettaa. Suomessa olisi ollut useitakin paikkoja minne Helmin olisi voinut viedä toipumaan. Norjassa se tuntui olevan mahdotonta.
                                   Helmi Helmipöllön tulevaisuus.
Kun Helmille ei tuntunut löytyvän muuta ratkaisua kuin se lopullinen poikani lupautui pöllönhoitajaksi. Voisimme rakentaa hiiripöllölle oman yksiön ja  hoitaa siipirikkoisen  kuntoon ja päästää myöhemmin vapaaksi, tai ainakin puolikesyksi pihapöllöksi

                                             Uusi koti Gisløyalla valmistuu.
Onneksi kuulin ystävältäni vasta Helmin tultua alivuokralaiseksi  eläintieteilijöiden sanovan lintujen kärsivän vankeudessa kaikista maaolioista eniten. Niiden tilantarve on niin suuri, että edes kohtuullisten olosuhteiden luominen on mahdotonta. Saatoimme siis rakentaa tilavan yli sadan kuutiometrin alivuokralaisasunnon tästä tiedosta vapaana,hyvillä mielin ja suuren innostuksen vallassa. Päivä siinä kolmelta ammattikalastajalta vierähti.

Kalastajat pöllöyksiön rakennuspuuhissa.

Maisemakatto.

Helmi Helmipöllö perheenjäsenenä  

Helmin asunto sisustettiin mahdollisimman luonnonmukaiseksi puineen ja pensaineen. Lentotilaa jätettiin ja katto tehtiin kasvihuonemuovista. Heti muuttopäivänä huomasi  Helmin valitsevan tietyt suosikkipuut lempioleilupaikoikseen. Helmin huoneeseen oli meillä näköyhteys eteisen ikkunasta. Siitä saatoimme seurata uutta perheenjäsentämme ohikulkiessa, häntä häiritsemättä. Helmi söi tottui meihin ja vahvistui lisää. Ystävämme siipikin näytti paranevan.

Helmin ensimmäinen päivä, tutustuminen uuteen perheenjäseneen

Väsyttää...

Pöllön pää kääntyy monta astetta ja nopeasti.

Helmi vakio-oksallaan.

Toinen lempiorsista.

Kaipuu oikeaan kotiin

Vaikka Helmi Helmipöllöllä kaikki muu olikin  meidän ymmärryksen mukaan kunnossa, yhtä puuttui. Vapauden kaipuun jotenkin vaistosi. Vuoden viimeisinä viikkoina hiiripöllömme lenteli kiivaita pyrähdyksiä ikään kuin näyttääkseen että siipi kantaa ihan riittävän hyvin. Ettekö usko.

Vapaus

Kellarissa olevalle pesukoneellemme jouduimme kulkemaan Helmin huoneen kautta. Pyykkääjä oli silloin koko ajan hiiripöllön tarkkailtavana. Helmille oli varmaan käynyt niinä kymmeninä kertoina  selväksi, että yksin pyykkilastin kanssa tuleva joutuu pitämään ulko-ovea auki muutaman sekunnin, juuri sen ajan kun  avaa kellarin oven. Tai ehkäpä vain kuvittelen.

Joka tapauksessa eräällä tällaisella pyykkireissulla Helmi läksi. Lensi pirteänä auki olleesta ovesta ulos rantapellon pihlajaan. Kun juoksin Helmin luokse se lensi  satakunta metriä pihatienvarren puihin ja sieltä edelleen jonnekin lähikoivikkoon. Hämärässä emme Helmiä löytäneet. Seuraavana päivänä hiiripöllömme näyttäytyi kerran ja varmaan läksi saareltamme. Uskomme sen lentäneen  kotiinsa kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan  Klon laaksoon. Soidinaikakin oli lähestymässä.

-lauri- 

Helmi Netissä

 Helmi Helmipöllön tarinaa ja Vesterålenin luontoasioita linnuista, hylkeistä, valaista ja vaikkapa säästä villin pöllön hengessä voi seurata Helmin ikiomilla facebook sivuilla. 

Morgenstjernen Ruokaviikko

Gisløy 10.2.2013.
Hyvä sää jatkuu ties kuinka monetta päivää tai viikkoa. Kalastajalle hyvä sää on tuuletonta tai vähätuulista sopivan virtauksista ja korkeintaan kohtuulliset aallot tarkoittavaa. Sateella tai paisteella ei ole hyvän sään kanssa mitään tekemistä. Paitsi koljanpyynnissä. missä lumisade nuotan noustessa tarkoittaa kipparin mukaan runsasta saalista.Viime viikolla sää oli hyvä myös perinteisessä mielessä.

Grunnfjorden vuonon jäätyneet matalikot poikani viikko sitten kuvaamana
Viime viikko oli  saaliinkin puolesta hyvä. Olimme merellä joka päivä ja kalastimme 25tonnia. Perjantaina saimme turskan lisäksi puolitoista tonnia koljaa. Kolja kiintiöttömänä kalana on turskakaudella tervetullut. Odottamaton plussa katetuottolaskelmiin.

Kalamuija avautui viime viikolla postauksessaan ja jakoi viikon ruokaelämykset oikein kuvien kera. Samassa sain kehotuksen tehdä vastaava. Lupauduin.

Tässä Avletton/Morgenstjernen ruokalista menneeltä viikolta. Siis päivälliset, jotka nautitaan arkipäivinä kalasta tulon ja kalanluovutuksen jälkeen joskus hyvinkin myöhään. Työaikana merellä juodaan hätäisesti kahvia ja ahmitaan  voileipiä vaihtelevin päällisin. Näitä ovat: Katkarapu,juustot, tomaatti, kurkku, avokado, lohisäilyke, makrillisäilyke,anjovis, lammasleike, kielirulla, hillo ja muut semmoiset. Minulla ei ole  juuri nyt käytössä omaa kaveraa. joten kuvat ovat raaka-aineista tai aiemmista postauksistani.
Morgenstjerne Meny viikko 6
Sunnuntai:
Sushi ateria kaikilla variaatioilla, miso keittoineen. Leipäjuustokahvi.

Viime kevään kuvia. Viikko sitten tehtiin rulliakin.

Maanantai:
Lipeäkala, perunat, porkanat, valkokastike, paistetut suolaläskikuutiot,puolukkahillo,kahvi.

Valmistan itse vuoden aikan käyttämäni lipeäkalan.Kuvassa prosessin puolivälissä oleva kuivaturska kolmen vuorokauden liottamisen jälkeen ennen lipeäliuokseen laittamista.

Tiistai:

Paistettu kolja, currykastike, perunat, porkkana tomaatti-kurkku-pinaattisalaatti,kahvi.

Kolja on monikäyttöinen kala, maultaan hieman kuhamainen.
Keskiviikko:
Lapskaus kaupan pakkauksesta, kuivaneista sienistä tehdyllä jauholla voimautettuna,kahvi.

Valmispakkauksen terästäminen, vaikkapa sienillä,kannattaa.

Torstai:

Pussivihanneskeitto johin lisätty kuivahtaneen spekekinken etukäteen pehmeiksi keitettyjä jämiä ja itsekasvatettuja gulløy perunoita. oikeastaan siis lihakeitto.Jälkkäriksi kahvi ja suklaakeksi.

Perjantai:
Myren Tellus pitseriasta haettu Frutti di mare. Jätskiä lakkahillolla.

Lauantai:  Aamupäivällä: Lämmitetty  mustamakkara. Päivällinen: Boknafisk (puolikuivakala)
kuskus, kampelanmätisipulismetanasalaatti, vihannekset, kahvi ja munkki.

Kuivakalatelineeltä otettu keittovalmis boknafisk

Sunnuntai: Päivällisvierailulla: hirvikäristys, perunamuussi, puolukkahillo, kahvi.

Kuvan hirvi esiintyi ensimmäistä kertaa blogipostauksessani mielialahirvi

Näillä mentiin kahdeksan päivää. Jälkiruokiin ei paljon satsattu. Jakson aikana tuli 4 kala-ateriaa. Yleensä jopa 5 tai 6 viikossa.
                 -lauri-

Helmikuun Morgenstjerne: Majakka ja luodot

Stø 5.2.2013.Kalastimme Langeneseggalla valassafarilta tutun kaskelottisyvänteen lähettyvillä. Vedimme yhden apajan ja saimme vajaat viisituhatta kiloa turskaa ja sata kiloa koljaa.Tähän mennessä olemme kalastaneet yli 50 tonnia,lähes kolmasosan vuoden kiintiöstämme.
Paluumatkalla tuuli yltyi ja aallot voimistuivat. Ohitimme majakkasaari Andan.

                                                                   -lauri-