WeeWeeÄffän kalansyöntioppaat

Valassafarilaiset  Lillestrømissä, minä merellä kalassa :(

WWF:n kalaoppaan mukaan  puna- ahvenen väri on punainen....

Koljan keltainen....

Barentsin turskan vihreä.



Perjantai 14. tammikuuta. Matkalla Langeneseggalla. Tuuli, nyt kaakosta, edelleen heikkoa, pakkasta maissa 4 astetta. Eilen saimme 3300 kiloa turskaa ja reilu 600 muita, lähinnä kookasta seitiä. Siimalaivat saavat saalista nekin. Turska on etuajassa, se on epäilijöidenkin myönnettävä.

Harmittaa ja ei harmita. Minua masentaa kun nämä perinteiset Lillestrømin matkailumessut ovat käynnissä , enkä minä ole mukana. Ensi viikon lopulla on sitten vuorossa pohjoismaiden suurimpien matkailualan markkinoiden menettäminen. Ei mitään mahdollisuuksia Helsinkiin. Kun on  tärkeämpää tekemistä. Niinkuin kututurskan jahtaamista.

Ollaan merellä. Koko päivä aikaisesta aamusta iltaan touhutaan. Loppuilta suolistetaan. Viikonloppu toivutaan. Näinkin kylminä päivinä kuin tänään, olisin paljon mieluummin valassafariosaston lämmössä retkeämme ja kalastajakylämme elämää esittelemässä. Sekä muihin matkailuyrittäjiin tutustumassa ja yhteyksiä solmimassa.
Mutta ei mahda mitään. Kertaakaan en ole missään matkailumessuilla käynyt, vaikka vuosikausia on tullut alalla askarreltua. Poikani sen sijaan on kierrellyt minunkin puolesta. Nytkin menee Helsinkiin.

Eilen tutustuin kahteen oppaaseen.Suomalaisen oppaan lataat tästä ja norjalaiseen tästä. Oikein innolla tavasin. Nimittäin WWF:n kuluttajille suunnattuja kalaoppaita. Siellä kalat ja muut meren eläväiset on jaoteltu kolmeen kategoriaan. Punaisiin, keltaisiin ja vihreisiin. Opas päivitetään parin vuoden välein. Suomalainen ja norjalainen versio olivat tällä kertaa lähempänä toisiaan kuin ennen.

Oppaan punainen tarkoittaa kaloja joita pitäisi välttää, keltaisia voi syödä harkiten ja vihreitä pitää suosia. Aiemmin oppaassa on mielestäni ollut selkeitä asiavirheitä. Kalakantojen muutokset parempaan suuntaan eivät ole tulleet tarpeeksi huomioiduiksi. Lisäksi suomalaisen version tekijät suhtautuivat ylimieleisesti yhteydenottoihin.
Muutama vuosi sitten koin suomalaisen oppaan kovin yksisilmäiseksi ja hyökkääväksi. Mailasin heille ja kerroin mitä mieltä olen heidän muutamista väittämistään ja suosituksistaan ja kutsuin tutustumaan minun mielestä kestävällä pohjalla olevaan rannikkokalastukseen En saanut mitään vastausta. Herkkä mieleni ärtyi.

Silloin tuntui että siellä Helsingin konttorissahan ne tietävät meidän kalakantojen kehityksen ja pyyntitouhut huomattavasti paremmin kuin me itse ja kalastajakylässämme jaloissa pyörivät merentutkimuslaitoksen tutkijat.

Tympeyttäni Suomen veeveeäffää kohtaan lisäsi kun vertailukohteena oli Norjan sisarjärjestön avoin ja ennakkoluuttomampi, viholliskuvista vapaa, toistakin osapuolta arvostava näkemys.

Silloinen "Atlanttivastaava" Maaren Esmark argumentoi kannanottojaan, tapasi myös kalastajien edustajia, piti kolumnia kalastajien ammattilehdessä ja etsi kalastajia ja ympäristönsuojelijoita yhdistäviä tekijöitä. Asioita , kuten öljyntorjunta, öljynporaus ja liian lähellä rannikkoa kulkevat tankkerit.
Vähän kerrassaan se kalastajia aluksi kovasti ärsyttänyt "tullfetta" sai asiallisuudellaan ja maltillisella esiintymisellään  sanomaansa läpi. Jos ei kannanottojen taakse, niin ainakin niitä paremmin ymmärtämään.

Olihan totta , että puna-ahven on uhanalainen, samoin kissakala. Ne eivät sovellu pääsaaliskalana pyydettäviksi. Kampelakannat on 60-luvulla pyydetty melkein olemattomiin, paikalliset vuonoturskakannat tarvitsevat suojelua. Siksi WWF ei niiden ostoa voi kuluttajille suositella. Merikrotti on punaisella , koska sen kannasta ei ole tarpeeksi tietoa, ei tiedetä kuinka kovaa verotusta se kestää. Ruijanpallas on kokonaisuutta katsoen uhanalainen , vaikka se täällä pohjoisessa  voi hyvin.

Vihreää valoa ei voi näyttää ennen kuin kannat todistettavasti kestävät suunnitellun pyynnin. Kalastajien on reilusti otettava perisynnit kantaakseen ja myönnettävä, että syy monien kalakantojen huonoon tilaan on meissä. Maaren Esmarkilta  tuli heti myös tunnustusta kun asiat menivät kalakantojen suhteen parempaan suuntaan. Kun salakalastusta saatiin kuriin. Kun Barentsin kututurska elpyi niin, että on nyt paras kymmeniin vuosiin.
Maaren muisti painottaa , että oli ylpeä norjalaisista kalastajista, kaikesta huolimatta.
Maaren oli sillanrakentaja ja minä salaa hänen suuri ihailijansa, vaikken ole koskaan edes tavanut

WWF ja ympäristöjärjestöt yleensä, ovat todella suuria vaikuttajia. Niitten merkitys ostopäätöksiin , varsinkin Keski Euroopassa on aivan ratkaiseva. Se vaikuttaa kyläämme kahdella tavalla kalojen ja valaitten kautta. Tänne saapuvat ympäristötietoiset matkailijat ja matkanjärjestäjät haluavat tietää millaisen paikkaan he tulevat. Onko toimintamme ekologisesti kestävää? Luonnollisesti saamme paljon kysymyksiä kalastuksesta ja myös valaanpyynnistä.
WWF:n työ kalasertifioinnin parissa on joistakin ylilyönneistä ja osin myös asiantuntemattomuudesta huolimatta tärkeää. Näin uskallan sanoa , uskallan olla eri mieltä kuin osa kollegoistani.

Onneksi voimme hyvällä omallatunnolla kertoa kylästämme. Että täällä kalastus on pienimuotoista, kovasti työllistävää rannikkokalastusta. Se kohdistuu pääasiassa lajeihin joiden kannat kestävät verotuksen. Luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävällä pohjalla, meillä myös sosiaalisesti kestävällä. Rannikokalastus yhdessä valassafarin ja sen liitännäisten kanssa kun pitää pienen kylämme, perinteisen rannikkokulttuurin, hengissä.

Suuri vahvuutemme on siimalaivastomme pyydystämälle koljalle ja Barentsin meren turskalle myönnetyt Krav merkit. Ruotsalaisen luomumerkki Kravin vaatimukset ja kontrollointi ovat sen verran tiukat, että kuluttajat voivat hyvällä omallatunnolla syödä Krav kalaa. Stö oli ensimmäinen kalastajakylä Norjassa , jonka pitkäsiimakalastajat läksivät mukaan, sitoutuivat Krav ehtoihin.
Ja tulokset alkavat näkyä. Koko ajan suurempi osa kalastamme pakataan Kravina. Paljon on vielä tehtävää, mutta olemme hyvässä vauhdissa. Joka tapauksessa ekologinen kala on tulevaisuutta. Ja kala, joka voidaan jäljittää mereen saakka. En usko , että menee kovinkaan monta vuotta siihen kun kuluttaja missä tahansa maailmassa voi jo kaupassa kalatiskillä tietää kenen pyydystämää kalaa sitä tulikaan ostettua.
Me Morgenstjernelaiset kalastamme snurrevadilla. Emme ole saaneet Krav merkkiä, kun meidän pyydystyypille ei ole vielä kriteerejä valmiina. Ne ovat tulossa. Ja hyvä niin. Minäkin haluan olla tuottamassa eko kalaa. Meidänkin pyydyksellä, nuotalla , on mahdolista kalastaa kestävästi.
Tämä Morgenstjerna blogini on yksi tapa tuoda elämäntapaamme ja pyyntimenetelmiämme esille. Toivoisin , että mahdollisimman pian saisimme ne kriteerit . Ja sen merkin.

Suuri haaveeni tulevaisuudessa onkin vierailla jossain eurooppalaisessa korkeatasoisessa luomukaupassa, sen kalatiskillä, ja valita sieltä valkopunaisessa pakkauksessa oleva koljafile. Katsella kannessa olevaa tutunnäköistä laivaa. Ja tavata kipparin allekirjoituksellaan vahvistama Bon Appetit kehotus.
-lauri.