søndag 29. april 2012

Viimeinen ranta

Nyksundin Valas -Karel kertoi kaskelotin saapuneen, pari päivää sitten rantautuneen.
Raahauduin katsomaan.  


Valas on Bleikin  kanjonilaisia. Siellä kaskelottiurokset elävät yksin. Ne eivät  siedä muita  uroksia lähelleen. Ovat satojen metrien päässä toisistaan.Valaat syövät syvänteen mustekaloja  ja lihovat. Tarpeeksi lihottuaan ja etelään jääneiden  naaraiden silmissä houkutteleviksi tultuaan, urokset matkaavat Azoreille. Jos kaikki menee hyvin , ne pääsevät  lisääntymään. 


Suvunjatkamisvelvollisuutensa  suoritettuaan valaat tulevat takaisin. Vanhana kaskelottien vietit alistuvat  tosiasioille.Enää ei kannata  tehdä rasittavaa lisääntymismatkaa. Nuoremmat ja lihavammat vievät  kaikki naaraat. Loppuelämän sisällöksi  jää syöminen ja lepo.
.
Kalastajat kertovat kuolevien kaskelottien hakeutuvan  vuonoihin,tulevan lähelle rantaa kuolemaan. Tutkijat eivät ole niin varmoja. Minä tiedän, että  valaat kaipaavat  maihin. Vottestadin kaskelotti löysi paikkansa suojaisasta poukamasta.  Se on suosittu paikka. Toissa vuonna tänne ilmaantui  pohjoinen pullonokkavalas


Alaleuka on irronnut muuten  hyväkuntoisesta ruhosta. 
Pään sisällä oleva ölju näyttäisi olevan talllella.
Siitä olisi aikoinaan keitetty  monen kylän lamppuöljyt


Rantakivikkoon asettautuneen haalistuneen kaskelotin mätäneminen on aluillaan. Se haisee vain hieman. Lokit,  korpit, varikset ja merikotkat  ovat innnoissaan.


Nuori hieman yli kymmenmetrinen  uros kesällä 2011.


Kaskelottiuros voi kasvaa  17-18 metriä pitkäksi ja tulla 60 tonnin painoiseksi. Vottestadin kaskelotti on suurimpia mitä olen nähnyt.


Kaskelotti  takaapäin.


Pyrstö on 5 metriä leveä.


Reunan risoista ja lovista tunnistamme valaan.


-lauri-

lørdag 28. april 2012

Fysioterapeutti.

Fysioterapeutti: "Aloitetaan kuudella viikolla. Kolme kertaa viikossa. Puolitoista tuntia kerrallaan. Ohjelma on alussa leppoisa. On erittäin tärkeää muistaa pitää taukoja toistojen välillä."
Kalastaja: "Mitä minä sitten voin tehdä, niinku kotona, saanko kävellä ilman sauvaa, ei minun polveen enää paljoa koske ?"
Fysioretapeutti: "Käytät aina sauvaa. Etkä sitten varaa vasemmalla jalallasi kuin hieman. Mitään rasittavaa et voi tehdä. Kiirehtimällä toipuminen  hidastuu, vamma pahentuu,"



Kalastaja."Siis kerrotko tarkkaan mitä tehtiin, en tajunnut sen tanskalaisen selostuksesta?"
Fysioterapeutti Asle tulkitsee sairaskertomusta"Sun eturistiside oli  revennyt, niinku kaputt, sitä ei voitu korjata, mutta ei se ole elämisen kannalta välttämätön. Treenataan sinut toimimaan ilman sitä. Mutta ei kiireellä. Sitten kierukka oli rikki, ne moskat jotka siellä välissä liikkuivat ja aiheuttivat kipua  sekä jumittivat sun polven, otettiin pois. Oli siellä jonkin verran kulumia. Ne hiottiin. Niin ja  tulehdus oli ollut päällä pidemmän aikaa, se jatkuu vielä"



Kalastaja: "Senhän piti olla yksinkertainen toimenpide?"
Fysioterapeutti: "Ei näistä ikinä etukäteen tiedä ennenkuin sisään mennään. Nyt me pistämme sinut kuntoon ja se vie aikaa. Sinun on yritettävä olla kärsivällinen. Siis se kuusi viikkoa on niinku ehdoton minimi"
Kalastaja: " Koskas pääsen töihin , milloin voin oikeasti liikkua ja mennä vuorille?"
Fysioterapeutti: "Riippuu töistä. Tavoitteemme on että pääset töihin. Nykyisiin ei ole mahdollisuutta pitkään aikaan. Vuorikiipeilyt saat tältä kesältä unohtaa. "
Kalastaja."Entäs laiva, safarit ja muut, jos en rasita jalkaa?"
Fysioterapeutti: "En suosittele ennen loppukesää, Sulla on edessä pitkä sairasloma"



Kalastaja ymmärtää  tuomionsa. Kärsimättömän on oltava kärsivällinen ja  alistuttava sääntöihin sekä toteltava kuntoutuspomoaan Asle Sørdalia. Nuottamies ei voi kyykistyä eikä hyppiä. Ei kiipeillä eikä juosta. Koko kesänä se ei voi mennä  polvilleen. Vuoret on unohdettava, samoin Islanti.
Kävellessä on käytettävä sauvaa. Raskasta ei saa kantaa. Vasenta polvea saa rasittaa vain valvotuissa tiloissa. Ärsyttävän hitaasti etenevän treeniohjelman raameissa." Ethän polje liian  lujaa. Ei niin suurilla painoilla.Ihan rauhallisia toistoja jooko".


Onneksi kalastaja ei kuntoudu  vempeleitten seassa  yksin. Eikä edes kahdestaan terapeuttinsa kanssa. Hän tapaa muita. Kalastajaa piristää saada kuulla vaivaisten sairaskertomuksia sekä  jakaa omaansa. Ehkäpä seuraavilla kerroilla mennään  menneeseen.
Kalastaja luulee menettäneensä  kesän ja luultavasti myös syksyn . Hän ei ymmärrä mitä tarkoittaa orientoituminen.
-lauri-

søndag 15. april 2012

Morgenstjernen päivitetty kalaopas Vesteråleniin ja muualle Pohjois-Norjaan matkaaville.



Gisløy 15.4.

WWF:n kalaoppaissa, sekä norjalaisessa että suomalaisessa versiossa, kuluttajille annetaan opastusta ympäristön ja kalakannat huomioivaan kalankulutukseen. Kaupoissa, toreilla ja ravitsemusliikkeissä tarjolla olevat sisävesi- ja merikalat sekä äyriäiset on jaoteltu suositeltaviin , harkiten ostetttaviin ja vältettäviin.
Koska varsinkin suomalaisen oppaan tarkka noudattaminen supistaa Pohjois- Norjaan matkaavan kalaruokaelämykset yksipuolisiksi ja kovin köyhiksi, esittelen yleisimmät ruokakalalajimme ja annan niille omat, juuri näille alueille räätälöidyt suositukseni perusteluineen.

Turska vihreä.


 Morgenstjerne suosittelee nauttimaan turskaa tunnontuskitta. Vaellusturskakannat ovat vahvat, myös tutkijoiden mukaan, ja kestävät hyvin nykyisen kalastuksen. Ravintoloissa tarjolla oleva turska on  paikallisten rannikkokalastajien kevätsesongin aikana  pyydystämää  WWF:n suosittelemaa MSC sertifioitua. Turskan harrastajakalastajan kannattaa muistaa, että kesäaikainen kalastus kohdistuisi rannikkoturskaan. Sen kannat ovat kasvussa , mutta eivät vielä kovin vahvat. Kalastuspaine kannattaa mieluummin kohdistaa seitin tai koljaan. Ammattikalastajatkaan eivät pyydystä rannikkoturskaa.

Kolja vihreä


 Koljakannat ovat vahvat. Kolja on paikallinen tai vain vähän vaeltava kala. Kolja kestää hyvin nykyisen kalastuksen. Suosi pieniä kalastajakylien ravintoloita paikallisten kalastajien ja rannikon elämäntavan tukemiseksi. Kaikki ravintoloissa ja kaupoissa saatava kolja on MSC sertifioitua  lähiruokaa, tulee lyhyen matkan päästä ja voidaan jäljittää. Voit jopa tavata kalastajan tai pyydystää kolja-ateriasi itse.

Seiti vihreä


 Seiti on suomalaisille tuttu kala. Se kuului aiemmin laitos- ja kouluruokailun listoille. Seitiä on alueellamme tarjolla myös muulla tavalla valmistettuna kuin uunikalana. Seiti on harrastajakalastajalle haastava saalis. Rannikon seitikannat ovat erittäin vahvat.

Ruijanpallas vihreä.


 Ruijanpallaskannat Vesterålenissa ovat kasvussa. Parhaimmat kymmeniin vuosiin. Rajoitukset katkaraputroolauksessa ja verkkopyynnissä ovat tehonneet. Sen myöntää myös Norjan WWF. Sen tietävät tutkijat. Myös eteläosemmän Norjan rannikolla kannat ovat tervehtymässä, vaikka eivät siellä olekaan ammattikalastusta kestävät.
Mielestäni Suomen WWF yleistää ja luo omassa oppaassaan kuvan lähinnä sukupuuton partaalla olevasta kalalajista. Morgenstjerne on eri mieltä ja suosittelee pohjoisia pallasaterioita . Ruijanpallakset on pyydystetty pitkäsiimoilla. Pallaksen pyynti on pienimuotoista, mutta muutamille taidon hallitseville elintärkeää. Paikallista ruijanpallasta nauttimalla tuet pienimuotoista kalastusta ja autat pitämään kylämme elinvoimaisina.

Kissakala siimakalastettu keltainen, troolattu punainen. 
Kissakalakannat ovat heikohkot. Laji pyydettiin 60-luvulla vähiin, joissain paikoissa lähes sukupuuttoon. Siitä lähtien kanta on pysynyt matalalla tasolla. Kissakalaa ei rannikkokalastuksessa pyydystetä pääsaaliskalana. Sivusaaliina kissakalaa tulee hyvin vähän,suhteessa huomattavasti vähemmän kuin troolauksessa. Morgenstjerne ymmärtää Suomen WWF:n kielteisen suhtautumisen kissakalan käyttöön, mutta pitää Norjan WWF:n asennetta hurskasteluna, antaahan järjestö epäsuoran tukensa yhteistyökumppaninsa ja rahoittajansa kissakalakantoja tuhoavalle  sivusaalispyynnillä.
Morgenstjerne ei mene kieltoihin. Kissakala on erinomaisen makuista. Suosittelemme maistamaan paikallisissa ruokapaikoissa.Kunhan ensin on varmistuttu, että kyseessä todella on rannikkokalastettu kisskala. Samalla tuet pienyrittäjyyttä ja monipuolisempaa yhteiskuntarakennetta.

Merikrotti,siimakalasettu keltainen,troolattu punainen Merikrottikannan suuruutta on vaikeaa selvittää. Tutkijatkin myöntävät tämän. Se tiedetään, että tämän hitaasti kasvavan syvänmeren pohjakalan kannat ovat vähintään  heikohkot, niin huonot, että lajin pyynti verkoilla pääsaaliskalana pitäisi kieltää ja laji olisi kiintiöitävä.
Merikrottia saadaan siimapyynnin sivusaaliina, mutta suhteessa hyvin vähäisiä määriä verrattuna syvemmällä tapahtuvan Norjan WWF:n yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien  harjoittaman troolauksen saalismääriin. Tämä käy helposti ilmi julkisista saalistilastoista.
Morgenstjerne kehoittaa nauttimaan Vesterålenin rannikkoalueilla sivusaaliina pyydystetyistä kroteista tehtyjä herkullisia aterioita paikallisissa ravitsemusliikkeissä hyvällä omallatunnolla. Se on pienempi paha kuin pohjaa tuhoavan merikrottikantoja rajusti rasittavan syvältä troolattavan minkä tahansa  kalan osto.

Puna-ahven, siimakalastettu keltainen,troolattu punainen.

Puna- ahven viihtyy syvissä vesissä. Sen kanta on heikko. Erittäin hitaasti kasvavaa ja vanhaksi elävää, eläviä poikasia synnyttävää puna- ahventa pyydystetään eniten verkoilla pääsaaliskalana ja pohjatroolareilla sivusaaliina. Rannikkoalusten saaliina puna-ahventa tulee erittäin harvoin. Morgenstjerne suosittelee ostamaan puna- ahventa harkiten. Varmistamaan, ettei saalis ole peräisin suurilta aluksilta, syviltä vesiltä 12 mailin ulkopuolelta. Siimakalastajien joskus saamat puna- ahvenet voi huoletta käydä ostamassa suoraan kalastajilta. Ravintolassa kannattaa kysyä mistä kala on peräisin. Vastuunsa tunteva kokki tietää kalan alkuperän tarkkaan.

Sinipallas keltainen.



 Sinipallas on historiallinen kala. Sen ansiosta Myre ja monet muut kylät kehittyivät. Valitettavasti troolareiden vastuuttoman pyynnin seurauksena kanta romahti. On nyt hieman tervehtynyt, mutta ei ole vahva vieläkään. Sinipallaksen pyynnissä suurin ongelma on suurten "ympäristöystävällisinä seilaavien" alusten harjoittama tehopyynti. Rannikalaivojen pienimuotoinen pyynti on Morgenstjernen mielestä kestävämmällä pohjalla myös käsityövaltaisuuden ja työllistävyyden ansiosta. Kymmenet suomalaiset nuoret saavat kesätyöpaikkansa sinipallassiimojen syötittäjinä pelkästään Støn kalastajakylässä.
Sosiaalisin ja yhteiskunnallisin perustein suosittelemme siimalla pyydetyn sinipallaksen syöntiä harkiten, mutta silloin hyvällä omallatunnolla. Rannikkolaivojen pienimuotoinen sinipallaksen pyynti ei ole ongelma pohjatroolaus on..

Kaikki kampelat, kaikki pyyntitavat punainen



Kampekannat ovat heikot. Tämä koskee kaikkia kampeloita. Kampeloita saadaan erittäin harvoin sivusaaliina. Morgenstjerne on WWF:m, kanssa yhtä mieltä, eikä suosittele kampeloiden ostamista kalanvastaanotoista eikä aterioiden nauttimista ravintoloissa. Eikä kannusta niiden pyydystämiseen urheilukalastusvälineilläkään. Valitse mieluimmin ruijanpallas.

Taskurapu , peikkorapu, katkarapu, kuningasrapu sekä kotilot ja simpukat vihreä


Morgenstjerne on samaa mieltä WWF:n kanssa . Nauti hyvällä omallatunnolla näistä luksusaterioista. Kotiloita voi itsekin kerätä laskuveden aikaan. Sinisimpukat voivat olla aika ajoin levän kukinta aikaan myrkyllisiä. Vältä niiden keräämistä silloin.

Silli ja makrilli vihreä. Sillikannat ovat  vahvat ja kestävät nykyisen pyynnin. Silli on ravintoketjun alapäässä ja senkin vuoksi sen käyttö on suositeltavaa. Vaikka silliä pyydystetään vesillämme  vuoden ympäri, tuoreen sillin  löytäminen kaupan tiskiltä on hankalaa. On tyydyttävä jalosteisiin. Morgenstjerne suosittelee tutustumaan kylmä- ja lämminsavustettuihin versioihin kotimaasta  tuttujen laatujen lisäksi.
Makrilli puolestaan on viime vuosien tulokas. Se on nopeasti levittäytynyt pohjoiseen ja nykyään sitä tavataan vuonoissamme koko kesän. Makrilli täydentää valaiden ruokapöytää .Miekkavalaat viihtyvätkin meillä entistä pidempiä jaksoja. Tuoretta makrillia on ajoittain myynnissä satamissa ja toreilla ja sitä on suhteellisen helppo  pyydystää kevyilläkin urheilukalastusvälineillä. Makrilli on erittäin hyvä omega 3 lähde. Makrillisäilykkeistä Morgenstjerne suosittelee kokeilemaan tomaattimakrillia. Silli ja Makrilli olivat ensimmäisiä Norjalaisten pyydystämiä lajeja jotka saivat MSC sertifikaarin.

Tämä opas on viitteellinen ja sovellettu paikallisiin oloihin. Muutokset kalakannoissa ja pyyntimenetelmissä saattavat johtaa muutoksiin . Kommentteja, huomioita ja kritiikkiä otetaan mielellään vastaan.
Morgenstjerne toivottaa hyvää Vesterålenia ja muuta pohjoista Norjaa ja ruokahalua mereisten herkullisuuksien parissa.
-lauri-


mandag 9. april 2012

Tulivuoria ja polvi.




Eldfell on suosikkini.



Gisløy.Toinen pääsiäispäivä.  Pakkasta pari astetta. Aurinkoista. Lumipeite on Suomen lomani aikana kasvanut puolimetriseksi, tunturit muuttuneet hohtaviksi ja ison osan maaliskuuta levottomana oireillut meri rauhoittunut. Aurinko on liian kirkas.
Pienimmät alukset kävivät eilen laskemassa siimansa. Morgenstjernakin aikoo aktivoitua ja virota kymmenen viikon talvitauoltaan sekä aloittaa nuottakautensa huomenna. Kippari pääsee vauhtiin. Poikani verestämään kalastajan taitojaan. MINÄ EN OLE MUKANA.

Olen turhautunut statukseeni.  It's complicated masentaa vaikka kyseessä ei olekkaan sellainen  it's complicated jonka vaihtoehtona ovat relationshipit ja singlet.Niistähän minä en tällä foorumilla avaudu :)
Complicatedini on tiiviisti polveen, kierukkaan, tähystysleikkaukseen ja jänteisiin sidottu. Odotan easya, simplyä tai ready to gota. Taikka sitten  jotain muuta Islantiin vapauttavaa. 

Onneksi monta kertaa peruuntunut ja siirretty operaatio näyttää viimein, ainoastaan kuuden viikon jonottelun jälkeen, toteutuvan. Perjantaina 13. huhtikuuta aamupäivällä kello 10.00.
Suunnitelmien mukaan muuttaisin Vestmanna- saarten vuokrakämppään huomenna, asettautuisin aloilleni ja  tapaisin tulevan pomoni ja kollegoitani loppuviikosta. Ja odottaisin innolla kamera valmiina mahdollista tulivuorenpurkausta. Kun sellainen  saattaa olla tulollaan.. Maa on kovasti jäätiköiden alla järissyt. Ja joidenkin järvien vesi epänormaalisti lämmennyt.

Suunnitelmat ovat oikukkaita, ne eivät aina tottele, niitä on muutettava. Joistakin luovuttava ja kokonaan uusia laadittava. Uusiin suunnitelmiin on taivuttava, niiden mukaan toivuttava, kuntouduttava ja vasta sitten uuteen maahan muutettava.

Sairaalan ylimmäinen Ortopedi jaksoi puhelimessa lohduttaa kertomalla operaation olevan yksinkertainen, mikäli ei tarvitse tehdä muuta kuin  kaapiminen, imeminen ja raaputus. Tai jotain. Mikäli sitä muuta kuitenkin tehdään, asia on  hankalampi Toipuminen on perusleikkauksessa nopeaa, paitsi joillakin hidasta. Leikkaukset kuulemma onnistuvat hyvin. Yleensä.

Liikkumaan tottuneelle minulle paikoillaan olo on tuskallista. Pahinta on kun ei  saa juosta, eikä kiipeillä. Ei hyppiä eikä väännättää. Jooga- asennossa (entinen räätäliasento)  jalat ristissä istuminen on mahdotonta. Koko ajan saa etsiä sellaista kävelytyyliä ja istuma-asentoa, joka rasittaisi ja koskisi mahdollisimman vähän.

Onneksi  kävely kuitenkin sujuu ja kolotukseen turtuu. Huomenna saan tuoretta kalaa. Kohta on perjantai. Ystävieni fb sivuilta löysin yllättäen suomalaisia Pariisin kevään tulivuoritunnelmia.
-lauri-
"Tulivuoria, tulivuoria
Älä vaikuta
Liian harkitulta
Tulivuoria, tulivuoria
Syökse taivaalle
Savua ja tulta"


fredag 16. mars 2012

Kahvipannu

Gisløy 16.3. Nautin korppuja, juon kahvia ja olen. Rantapelto näyttää keväiseltä ja meri synkältä. Vuorokausien  lounaismyrskyt ja sateet veivät  talven. Puoli metriä lunta katosi. Ja puutarhassa viihtyneet riekot.

Polveni on hankkiutunut sellaiseen kuntoon, ettei sillä  liikuta. Pääni ei hyväksy pitkiä  pakkolepoja. Vaikka kivunsietokykyni on hyvin  alhainen, särkylääkkeitä en mielellään popsisi. En ainakaan voimakkaita.
Minun on siis hyväksyttävä alentunut paineensietokyky. Ja pienistä murheista ärtyminen.

Tämän päivän masentaja on  Norsk Hydro Aluminium- nimellä aikoinaan myyty kuparinen kahvipannu. Pannua on markkinoitu Høyang Polaris A/S (Omistaa nykyisin myös Hackmannin tehtaat) laatutuotantona. Oikeasti se on kaikista käyttämistäni kahvipannnuista kaikkein  surkein. Siis aivan onneton. Täysi susi.



Tuollaisten pannujen valmistaminen pitäisi kieltää lailla. Tai korkeintaan niitä saisi myydä koristeeksi. Nokka  tukkoon  tinattuna, hellan yläpuolisilla hyllyillä säilytettäviksi.

Hydro aluminiumin pannusuunnittelija  ei ole ikinä keittänyt pannukahvia. Muuten eivät  kauniissa kuparipannussa ilmenevät viat ole selitettävissä.  Hydro aluminium ei toimi. Kahvinkeitto ei sillä kunnolla onnistu. Ei ainakaan niin tasokkaasti ja turvallisesti kuin noin kalliin, kehutun ja norjalaisten sisutuslehtien keittiökuvissa esillä olevan tuotteen kyseessä ollen pitäisi .



Kymmeniä kertoja olen Hydroa sinnikkäästi käyttänyt ja joka kerta pettynyt. Aiemmin olen ollut asiasta hiijaa. En ole halunnut myöntää olleeni väärässä. Tehneeni huonot kaupat. Olinhan kovasti innnoissani kun pannun aikoinaan Strengelvågin ASVO:n kirpputorilta hankin. Maksoin ainoastaan sata kruunua. Se on  vähän kuudensadan kruunun, uuden veroisesta, design- palkitusta, paksupohjaisesta kuparipannusta.


Tämänpäiväinen kahvinkeittoni oli samalla kartoitus Hydro Aluminiumin kiistattomista suunnitteluvirheistä. Asioista, jotka pahimmassa tapauksessa ovat turvallisuusriski. Ja vaarantavat kahvinkeittäjän terveyden.

Hydro Aluminiumin Huonot puolet:


1. Nokka ei ole parhaalla mahdollisella tavalla muotoiltu , kahvin kaataminen on hieman hankalahkoa, kahvi ei juokse tarpeeksi juohevasti. Joutsenkaulamuotoilu auttaisi ja olisi myös esteettinen parannus.



2. Pannun kannen kokomessinkinuppi lämpenee keitettäessä vaarallisen kuumaksi. Ja jäähtyy erittäin hitaasti Siihen ei ole mahdollista koskea paljain näpein edes minuuttien odottelen jälkeen. On käytettävä patakinnasta. Nupin asemasta otin pitäisi olla  lämpöä eristävä tai nopeasti jäähtyvä sangan tapainen, niinkuin vanhan ajan kuparipannuissa.



3. Pannun kansi on liian ahdas ja jumittuu lämpölaajenemisen ansiosta. Kahvinporojen lisäämisvaiheessa kannen nostaminen on hankalaa ja vaarallista. Koko pannu nousee kannen mukana. Tottumaton riskeeraa terveytensä ja voi ilman asianmukaisia turvavarusteita  saada palovammoja. Kannen pitäis ehdottomasti olla halkaisijaltaa millin-pari pienempi. Helposti irroitettava.




4. Huolimatta paksusta pohjasta kahvin porot painuvat pohjaan hitaasti, silti kahvi jäähtyy nopeasti. Hydro Aluminium eristyskyky on kymmenistä vuosien mittaan käyttämistäni pannuista ylivoimaisesti heikoin. Nuotiopannukäytössä tarpeeksi nokeennuttuaan  Hydro Aluminium saattaisi saavuttaa kohtalaisen eristystason.

Hydro Aluminiumin hyvät puolet
1.Pannu on kaunis ja sillä on statusarvoa. Jos Hydro Aluminium on aikoinaan tullut hankittua, sitä ei missään tapauksessa kannata pitää piilossa. Vaan laittaa keittiön näkyvimmälle paikalle osoituksesti hyvästä sisutusmausta. Kahvinhan voi suodattaa tai keittää  kunnon pannulla. Kupari on Norjassa yhä arvostettu pannu- ja kattilamateriaali ja varsinkin Høyang Polariksen tuotteet.







2. Pannun messinkikahva on loistava. Se on kaunis, väriltään jalo. Kahva ei kuumene, siitä saa hyvän otteen ja pannu  pysyy kädessä luontevasti.


-lauri-






onsdag 14. mars 2012

Laiturissa, merellä.



Stø14.3. Kalastajakylässä on  hiljaista, tyyntä, puolipilvistä ja plusasteita. Kalankuivatustelineet ovat  täynnä turskaa. Rannan  tuntumassa alkuvuoden aterioineet valaat ovat  kadonneet. Villakuoreparvi saapunut. Suurimmat siimalaivat menivät merelle.



Minä istun laivassa vakiopaikallani, kuuntelen kipparia, juon kahvia  ja yritän pitää pian operoitavaa polveani sellaisessa asennossa, että siihen ei koskisi. En jaksanut olla  maissa. Hinguin merelle, tiesin etten pääse. Muuten kuin tällä tavalla satamassa ollen. Laituriin tiukasti köytettynä. Kontrolloidusti kahlehdittuna. Vain puoliksi vapaana..

Jutustelun lomassa seilaan keltaiseksi  kutsuttujen iltapäivälehtien  kotisivuilla ja keskustelupalstoilla. Sekä muutamissa vanhoissa tutuissa tai vasta  äsken löytämissäni kirjallisuusblogeissa .Näen vyörytykset. Turrun paskaan ja törkeyksiin, rivoihin loukkauksiin, sairaisiin  henkilökohtaisuuksiin, kenttätuomioistuinten syytöksiin. Näköjään kuka tahansa saa  aivan vapaasti  kirjoittaa mitä tahansa. Ja lynkata sopivaksi katsomiaan. Anonyymisti.Isolla joukolla. Sata vastaan yksi. Se ei ole reilua Siihen pitäisi puuttua. Käskettävä lopettamaan. Minäkin voisin ?


Nyt minulla on ikävä tyyntä ja myrskyä sekä Morgenstjernen moottorin ynnä hydrauliikan kalastajansa vähitellen kuurouttavaa melua. Kaipaan turskatöitä ja siirtymiä apajalta toiselle, kaipaan koljan suolistusta. Haluaisin päästä nauttimaan voileipäni syvänteen päällä. Petterøs tupakan savu ei keuhkojani pilaisi. Kipparin tuolissa olisi mukava istua, edes ne muutamat minuutit, kun kippari itse on vessassa ja jonkun täytyy olla ruorissa.


Mielelläni ärtyisin poikaani sen viisasteluista ja turhista neuvoista, siitä kun se kuvittelee tietävänsä kalastuksesta enemmän kuin kokenut isänsä. Yli tuhat merireissua tehnyt. Viisitoistatuhatta tuntia on 625 vuorokautta turskia ja valaita.





Kaipaan miekkavalaita  ja  matalikoille palanneita riskilöitä. Sekä harvinaisen aikaisen ilmaantuneita nuoria lunneja. Suuliakin ovat  nähneet. Satama-altaassa uivat haahkat ovat vain vähän. Mereltä ensimmäisenä saapuva Vornesværing ei yhtään enempää.


Suomen tuliaisina minulla on kolme kirjaa, niistä  löydän vuonoja ja valaita, kuolleen miehen mökkejä ja merta, ja verta. Kauheuksiakin. Kummallisen tuttua ja outoa. Kipparini hokema tulee runossa vastaan

.




KALASTAJA 
1.
pääasia että miehistö on tyytyväinen, hän sanoo
ja katsoo ohi, hän puhuu ohuesti kuin puut,
kuin tikapuut joita pitkin kissa kävelee,
aa bee cee,korkealta kuin lapsi,
joka istuu pihlajan varjossa, tavaa kirjaa,
ei se kiipeile katoilla, ei leikkaa kissan karvoja saksilla,
ei imeskele tupakannnatsoja, ei se merikrottiakaan syö,
mutta hei, kyllä se kasvaa,
ruohon silmät näkevät
-silene lehto-

Taidan odottaa Nils Henrikin, minun tekee mieli tuoretta kalaa.
-lauri-

Morgenstjernen naistenpäivän ja jokaisen päivän kunniaksi suosittelemat blogipostaukset
Miina Supinen Sokeripala
Essi Tammimaa  Aaltopahvia
Laura Gustafsson Dramaqueenia
Leena Lumi

Tuliaiskirjani:
Katja Kettu: Kätilö
Katja Ketun blogi

Saara Henriksson: Moby Doll
Saara Henrikssonin blogi

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan.
Silene Lehdon blogi



lørdag 10. mars 2012

Heima

Kotona on jäätiköitä (1983)
ja  purkautuneita sekä purkautuvia tulivuoria. (2012)
Kotona on pieni Geysir nimeltään Strokkur.(2012)
Siellä voi oleilla  kummallisissa vulkaanisissa altaissa.(2012)
Kotona on mahdollista kävellä laavakentälle tehtyjä polkuja pitkin. (1983)
Sekä ihailla kraaterijärveä nimeltään Kerid.(1983)
Kotona tehtaan seinä kertoo mitä sisällä tapahtuu  (2012) 
Kotona ollessa tulee käytyä putouksella. (1984)
Ja ihailtua Laugarvatnin heppoja (2012)

Tai Reykirin (1987)
Puutarhurikoulun piha ja  takana olevat vuorenrinteet ovat  aika vehreitä (2012)
Vasta vähän aikaa sitten karuja (1983)
Kotona banaanitkin maistuvat paremmalle. (2012)
Valur on kanssani samaa mieltä (1983)

Gisløy 10.3.Lumisadetta ja pikkupakkasta. Tyyntä. Pari päivää jatkuneesta myrskystä jäivät mainingit ja sisälle asti kuuluva kohina.Vasta huomenna meri on oikeasti rauhoittunut. Vasta huomenna laivat  uskaltautuvat merelle. Paitsi me. Lomautuksemme jatkuu odotettua pidempaän, toukokuun alkuun saakka. Nyt on pakko myöntää, että urani norjalaisena nuottakalastajana oli sitten tässä. Vuorossa ovat  ensi kuussa Vestmanna- saaret  ja Islanti.

Viikon kestänyt Islannin lomamme ja etukäteen paikkoihin tutustuminen meni hieman toisin kuin olimme poikani kanssa suunnnitelleet. Ykkösaktiviteeteiksi tulivat kuumissa altaissa mahdollisimman usein ja mahdollisimman  kauan oleilu, erilaisten pottureiden ja vulkaanisten savikylpyjen testaaminen ja eteläisen Islannin roadtrippailu. Syömisten lisäksi tietysti. Vaellukset tuntureille ja Eldfell- tulivuoren huipulle sekä  Reykjavikin vilkkaaksi todettu yöelämä oli pakko jättää toiseen kertaan.

Syynä olivat Suomen vierailulla kipeäksi äitynyt vanha polvivamma ja juuri ennen lähtöä iskenyt raju vilustuminen. Nyt ymmärrän, ettei pitäisi leikkiä yläsavolaisen kyläkoulun talviurheilupäivänä ulkoilmaihmistä ja puolijoukkueteltan lämmittäjää jos kyvyt ja vaatetus eivät sitä mahdollista.

Onneksi Islannin matkallemme meillä  oli käytössä vuokra- auto ja innokas kuski. Ja löyhät aikataulut. Vanhasta muistista  poikkesimme minulle tutuilla ja joillakin  hieman vieraammillakin paikoilla, tapasimme islantilaisia ihmisiä ja elukoita ja saimmepa kokea kunnon atlanttisen myrskyn. Vestmanna- saarten lauttamatkalla eräs miellyttävä saksalainen rouva opasti minua kokematonta. Sanoi, että kannella kastuisin. Varmaan tarkoitti että olisi parempi jos äkkinäisenä pysyisin kokonaan poissa. Siitä huolimatta menin pärskeiden armoille.

Islanti , sen eteläinen osa, on minulle tuttu. Ja kovin rakas. Olen maalle monesta asiasta kiitollinen. Sieltä sain ensimmäisen ihan oikean työpaikkani. Siellä rohkaistuin käyttämään ulkomaan kieltä. Ja siellä tunsin heti olevani  kotonani. Niin kovasti että kaipuu takaisin ei ole vuosien aikana laimentunut.

Tällä reissulla saavuin Islantiin yli kaksi tuntia etuajassa, siis heti Gardermoenin kentällä. Astuttuani koneeseen asettauduin paikoilleni ja etsin  edessäni olevan istuimen selkänojan takapuolen näyttöruudun valikosta  Sigur Rosin Heiman. Sen jälkeen pistin kolmen euron kuulokkeet korville ja tökkäsin kevyesti etusormella  kohtaa jossa luki play.
-lauri-