Støn sää

Myre Hotel 28.2.
Päivitykseni Myre Hotellin aulasta elikkä takkahuonekirjastosta kertoo oleellisen.
Ei ole säätä mennä merelle. Meidän kalastusta ja saaliskirjanpitoa vahtivat viranomaisetkin pistäytyivät maisemissa. Kahvikupposensa nauttimassa. Mitäs ne siellä satamassa valvoisivat kun kukaan ei kalasta.

Viime viikolla saimme kahdella kerralla kohtuulliset kolme tonnia turskaa ja hieman vähemmän koljaa. Kokonaiskiintiöstä olemme saaneet pyydystettyä reilusti yli puolet.
Ennen pääsiäislomaa pyydettävää turskaa on vielä jäljellä vajaat kolmekymmentä tonnia.
Sen puolesta voimme huoletta pitää tuulta, odotella parempia säitä ja keskittyä muihin askareisiin.
Minun kohdallani nämä muut askareet ovat valaspainotteisia tai sitten toimin yhdistyksemme kirjailijavieraiden yhdyshenkilönä, autonkuljettajana ja muissakin tärkeissä luottamustehtävissä.
Nyksundin kylä on näitten viikkojen aikana osoittautunut oikein sopivaksi residenssitoimintaan. Mutta sehän ei ole mikään yllätys, onhan entisen kalastajakylän rauha, ympäröivät vuoret ja viime viikkoina levottomana liikehtinyt meri parasta mitä täällä on tarjota.

Støn maisema on viime päivinä kovasti muuttunut. Sateet ja navakka lounaistuuli ovat haihduttaneet lumipeitteen melkein olemattomiin ja siirtäneet meidät kevääseen. Talvi joutikin väistyä, mennä pois meitä kiusaamasta. Hieman kyllä harmitti, kun tuli tilattua linkomies pojan maatilan tietä aukaisemaan vain päivää ennen sateitten alkua.

Støn muuttunutta maisemaa voi tutkiskella kartanonherramme kotisivuilla.
Samalla voi mennä kylän värikkääseen historiaan kertomusten ja vanhojen valokuvien myötä.
Voi vaikkapa tutustua munatilastoon, seurata kuinka paljon lokinmunia on läheisltä luodoilta kunakin vuonna kerätty.
-lauri-

Katse kesään ja valaisiin

Talven sateisina päivinä, kun kalastusväsymys painaa päälle, on hyvä
muistella kesän lämpimiä säitä ja valasretkiä.
Viime elokuun 28. oli yksi viimeisistä työpäivistäni valassafarilla.
Näimme hienoja kaskelottien sukelluksia sekä Andan saaren linnut
ja hylkeet. Tulomatkalla, ihan aallonmurtajan edustalla, saatoimme tarjota vieraillemme
yllätyksen. Lahtivalaan poikanen uiskenteli laivamme ympärillä.
Matthias Hoffmanin kuva valasoppaasta tarkkasilmäisine assistentteineen seuraamassa
mistäs se valas tällä kertaa nousee pintaan.
-lauri-
Kaskelotin hieno sukellus ja muita kesäpäivän muistoja Matthias Hoffmanin näkemänä AWT:n sivuilla
Ja kuvagalleriassa

Nyksundin vanha kalatehdas

Viime viikonloppuna kävimme vanhassa kalatehtaassa. Tässä rakennuksessa kehitettiin 40-luvulla uusi kalajaloste: kylmäsavustettu ja punaiseksi värjätty seiti. Tuotenimikkeeksi tuli seilaks. Seilaksista tuli heti norjalaisten kansallisomaisuutta, arvostettu juhlapöydän herkku.
(Kummatkin kuvat Tinja Ruusuvuori)

Merellä tuuli navakasti..
Arktinen auringonlasku valaisi tehtaan yläkerran kirjanpitoseinää.

Nyksundin satama vinssiluukusta kuvattuna.

Sisääntuloväylän karikoita ja luotoja.


-lauri-

Stokkafish- Kuivakalatietoutta vasta-alkajille.

Skrei, norjalainen arktinen vaellusturska, voi kasvaa näinkin suureksi kuin viime vuonna saamaamme 33 kilon yksilö. Kuivakalatuotantoon tällaisista jäteistä ei kuitenkaan ole.

Stokkafiskin raaka- aineeksi soveltuvat parhaiten ensiluokkaiset sopivankokoiset vaellusturskat. Yläkuvan apajasssamme ja pienempien veneiden siimoissa nousee priima tavaraa Italian vaativille markkinoille kuivatettavaksi.

Kuivatus tapahtuu perinteisellä, tuhannen vuoden aikana hyväksi havaitulla, menetelmällä.

Työpäivät kuivakalatelineillä ovat raskaita.


Støn kuivakalatelineet, ns.katedraalit ja malli Henningsværin mukaiset sijaitsevat ihanteellisella paikalla. Ilmanvirtaus käy lähes aina mereltä.


Gisløy poikani maatila 22.helmikuuta. Tuulee etelästä yli 15 metriä sekunnissa. Lämpötila on muutaman asteen plussan puolella. Valtavan lumipeitteen ja lämpenevän sään vuoksi koko maakuntamme on lumivyöryvalppaudessa. Useita vyöryjä on tapahtunut ja ihmisiä jäänyt niiden alle. kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty. Toivottavasti kukaan ei tänään mene minnekään epävarmoille alueille urheilemaan ja henkensä kaupalla telttailemaan.


Eilen yritimme käydä kalassa, mutta kiihtyvä tuuli ja pelko liian suuresta saaliista suhteessa maininkeihin käännytti meidät takaisin. Kävimme kuitenkin perillä saakka toteamassa tilanteen.
Pienen pohdiskelun, muutaman sätkän ja kahvikupposen jälkeen kippari päätti, että ainakaan me emme nuottaa laske. Mahdollisen suursaaliin vinssaaminen kovasti kallistelevaan Morgenstjerneen ei kokenutta kipparia houkutellut. Kipparini on viisas. Hän ei ahnehdi, ei tingi kalan laadusta, eikä ota minkäänlaisia riskejä. Ja haluaa selviytyä eläkeikään saakka. Minä en pystyisi tuollaisia vaikeita päätöksiä noin viileästi tekemään. Minusta ei olisi kippariksi.

Maihin tulon jälkeen olen linnoittautunut entiseen huoneeseeni ja lähinnä nukkunut jostain kummallisesti tullutta väsymystä pois, nyt jo parikymmentä tuntia. Valillä olen jaksanut pistäytyä alakerrassa kahvilla , katsonut rambon ykkösosaa ja surffailla netissä. Libyassa näkyy olevan täysi sota ja Uudessa Seelannissa maanjäristys.
Mitään järkevää, mitään kirjoittamiseen liittyvää, ei ole huvittanut tehdä. Löydänköhän sen innon tänään. Kun pitäisi. Minulla on niin paljon näitä sisätöitä rästissä.
Vähiten omatuntoa vaivaava tapa pakoilla velvollisuuksia on näennäistyöskenty. Siispä teen melkein sitä mitä minun pitäisi, tarmokkaasti puuhaan jotain, jonka voin käsittää työksi. Kirjoitan asian vierestä ja yritän tehdä siitä sen asian. Nyt minua huvittaa kertoa kuivakalasta.
Se on sen arvoista, koska ilman kuivakalaa (Stokkafish koko maailman ymmärtämällä sekakielellä) täällä ei asuisi kukaan.

Stokkafish
Lähiviikkoina osa Morgenstjernankin pyytämistä turskista (Gadus morhua) joutuu kuivakalatelineille. Kun ilman lämpötila on sopiva ( -3- +3 astetta) ensimmäisten kuivatusvuorokausien aikana, on aika pistää turskat kuivamaan. Kylmemmässä säässä kalat jäätyvät ja lämpimämmässä saattavat pilaantua. Ensimmäiset viikot ovat ratkaisevia. Kun kuivakalat ovat tekeentyneet pari viikkoa , ne kestävät suuriakin lämpötilaeroja.

Skrei
Paraslaatuinen kuivakala saadaan tänne kutemaan vaeltavasta norjalaisesta arktisesta turskasta eli skreistä. Se on muodoltaan sopivan hoikka. paljon hoikempi kuin paikalliset turskat ja kuivuu näin ollen nopeammin ja tasaisemmin.

Vain paras kelpaa
Kuivakalaksi kelpaa vain huippulaatuinen kala. Sen on oltava hyvin verestettyä ja asianmukaisesti suolistettua. Sappinesteen värjäämiä ei kannata kuivattaa. Minkäänlaisia vaurioita ei sallita. Kuivakala ei saa olla kooltaan liian suurta. Yli 8 kiloiset soveltuvat parhaiten suolattaviksi.

Sitominen
Kun turska on suolistettu ja nopeasti huuhdottu sekä lajiteltu se sidotaan pyrstöistä yhteen. Kaksi samankokoista kalaa kiinni toisiinsa.

Asettelu telineille
Sidotut kalat asetellaan kuivakalatelineille roikkumaan sillä tavalla, että vatsaontelo on merelle päin. Kuivakalatelineet on aseteltu tuuleen nähden sopivasti, niin että ilmanvirtaus käy useimmiten mereltä maihin oli tuulensuunta mikä tahansa.

Kuivumisprosessi
Stokkafish vaatii vähintään kahdeksan viikon kuivattamisen. Käytännössä kaikki kalat olisi saatava kuivumaan maaliskuun aikana. Kuivumista on hyvä käydä seuraamassa, että tietäisi millaista laatua voi alkaa markkinoimaan. Itse prosessiin ei tarkkailulla voi vaikuttaa.

Kuivuneitten kalojen varastointi
Toukokuun lopulta alkaen kuivuneet turskat kerätään telineiltä. Kalojen kerääminen on tarkkaa puuhaa. Ilman on oltava kuiva ja tuulinen, pelkkä aurinkoinen sää ei riitä. Kerätyt kuivakalat varastoidaan kuivaan, ilmavaan ja hämärään varastoon.

Lajittelu
Kuivakalat lajitellaan koon ja laadun mukaan. Alkulajittelu voidaan suorittaa tehtaan työntekijöiden toimesta, mutta vaativa kauppalajittelu on ammattilaisten puuhaa ja vaatii tarkkaa hajuaistia. Kuivakalat italian markkinoille lajitellaan yli 20 kategoriaan. Kuivakalanhaistelijat ovat kovapalkkaisia käsityöläisiä. Koko Norjassa on vain muutamia sertifikaatin omaavia lajittelijoita.

Myynti Støn stokkafish myydään pääosin Italiaan. Ostajan edustaja tulee tarkistaman laadun ja kauppaneuvottelut voivat alkaa. Kun hinnasta on päästy yksimielisyyteen kuivakalarekat lastataan ja arvokkaat miljoonalastit siirtyvät vähin äänin Italiaan.

Kuivakalamafia Viime vuosina kuivakalarekat (onneksi ei Støstä lähteneet) ovat joutuneet useita kertoja kaapatuiksi Pohjois- Italian syrjäisillä vuoristoseuduilla. Suurin osa tapauksista on jäänyt selvittämättä. Siksi rekkojen reitit ja aikataulut pidetään salassa vakuutusyhtiöitten vaatimuksesta
Epäillään , että osa kuivakalanostajista on ollut järjestämässä kaappauksia kuitaten vakuutusrahat ja myös kalat. Nämä kaappaukset ovat aiheuttaneet tiettyä epävakautta ja luottamuspulaa kuivakalabisnekseen.
-lauri-
Lisää kuivakalan raakaineena käytetystä Skreistä valassafarin blogissa
facebookissa
Ja kuvagalleriassa Cod Winter Fishery

Olipa kerran Soria Moria ja peikko

Peikon linna ja jääkuningattaren linnanmuuri. Kansansadut ovat ajasta , paikasta ja rakenteista riippumattomia.


Hietikko 17.2. Heikkoa itätuulta, muutama aste pakkasta. Kaiussa näkyy muutamia rekisteröintejä. Eilen oli myrskyävämpää, joten me pidimme taukoa, huolsimme nuotan ja tankkasimme. Koko muukin Støn laivasto oli maissa, keräämässä voimia tuleviin retkiin.

Eilinen oli sitten se talven tai oikeastaan kevään tähän mennessä aurinkoisin päivä. Navakka tuuli kuohutti merta ja juoksutti lunta ihan niinkuin maaliskuussa on tapana. Maatilalle ajaessa katselin lempisaartani Andaa. Se oli poikkeuksellisen kimmeltävä. Niin hieno, että jos kamera olisi ollut latingissa mahtava kuva olisi tullut otettua. Valo oli sillä tavalla sopivasti.

Toisaalta ei se haittaa vaikka kuvaa ei tullutkaan , kun mielikuva jäi kuitenkin vaivaamaan. Anda on minulle sadun Soria Moria. Kittelsenin tutuksi maalaama ilkeän peikon kultainen linna. Kaunis prinsessa on ruman peikon vankina jossain linnan huoneista. Jonkun pitäisi mennä linnaan, katkaista peikon päät ja pelastaa prinsessa. Sadussa linnaan pääseminen on vaikeaa, lähes mahdotonta. Andallekan ei noin vaan mennä. Se on luonnonsuojelualuetta, oikein kansallispuistoa ja maihinnousuoikeus on annettu vain Vidarille ja Kyrrellä . Ja muutamilla lintulaskentaa harjoittavilla biologeilla.
Jokainen täällä käynyt, ja sadun lukenut, tajuaa heti miksi Anda on Soria Moria.
Andakin on joskus kultainen ja poikkeuksetta saavuttamaton. Niistä biologeista voisi joku olla sitten se prinsessa. Monta viikkoa autiossa majakassa lunninpoikastutkimusten vankina.

Soria Moria ja muut kansansadut, ovat kiehtova kokoelma norjan kansan kertomaperinnettä. Ne välittyivät sukupolvesta toiseen satojen vuosien ajan. Ne ovat sijoitettavissa mihin tahansa aikaan ja paikkaan. Iltahämärässä tarinoita kerrottiin. Kaikki niitä kuuntelivat. Kun eivät ne sadut ja tarinat olleet lasten yksinoikeus.

Elämä ennen oli usein turvatonta. Sodat , katovuodet ja kulkutaudit vaivasivat. Vitsausten edessä oltiin voimattomia. Oikea elämä ei ollut oikeudenmukaista ja reilua. Hyvä ei välttämättä voittanut. Ilkeys ja itsekkyys eivät saaneet tuomiotaan.Onnellista loppua joutui joskus kovasti etsimään eikä sitä aina edes löytynyt.

Saduissa kaikki on toisin.
Ne noudattavat tiettyä peruskaavaa, ovat turvallisia. Kansansadut tapahtuvat aina jossain, ei ole tarpeellista selostaa tarkkaan missä.

Olipa kerran prinsessa, kuningas, kolme veljestä..... Kansansadut alkavat poikkeuksetta samalla tavalla.

Maaginen luku on kolme Norjalaisissa ja tietysti muissakin kansansaduissa luku kolme on se juttu. Veljeksiä on kolme, vuohia, pukkeja, sisaruksia ja vaikka mitä. Kun suvun viisas aloitti tarinansa päreen loimussa kolmosta oli odotettavissa.Uusikin tarina oli osittain tuttu ja ainakin vähän ennakoitavissa.

Tapahtumatkin kertautuvat kolmesti tai kuudesti tai jopa yhdeksän kertaa. Toistot ovat kolmella jaollisia. Sekin lisää kansansatujen turvaa ja lohduttavuutta. Epävarmassa elämässä on hyvä olla edes joitakin varmoja asioita.

Koettelemukset ja vastoinkäymiset eivät lannista sadun päähenkilöitä, usein luusereiksi luultuja. Heikoin , pienin ja vähäpätöisin saattaa sadussa saada voittajan viitan. Mutta ei ilmaiseksi. Mieletön määrä haasteita on otettava vastaan. Urotekoja on tehtävä kovasti.
Yhdeksänpäisen peikon kaikkien päiden poikki hakkaaminen onnistuu vain harvoilta.

Onnellinen loppu kruunaa kansansadun. Lasten on "sen pituinen sen" jälkeen levollista mennä nukkumaan. Aikuisille loppu antaa toivoa arkeen. Paha saa ainakin sadussa ansionsa mukaan. Oikeudenmukaisuus voittaa.

Kansansadut olivat ja ovat tärkeitä.Ne auttoivat jaksamaan. Niitten kautta yhteiskunnan epäkohtia saattoi kritisoida. Eläimistä voitiin tehdä inhimillisä. Saduissa mahdoton saattoi olla mahdollista.. Tärkeää oli että sadut olivat heikompien puolella. Satujen ja tarinoitten kautta kielikin säilyi.

Suomella on Kalevala ja Kanteletar. Islannilla on saagat. Norjalla on islannin kanssa yhteisten saagojen lisäksi talteen kerätyt kansansadut. Herrat Asbjørnsen ja Moe tekivät aikoinaan suurtyön kerätessään sadut talteen. Siihen aikaan 1800-luvulla Norjalla ei ollut kirjakieltä vaan sivistyneistö puhui ja kirjoitti tanskaa. Kun satusedät kirjoittivat kuulemansa tarinat murteella ja paikallisia ilmaisuja käyttäen , herätti se sivistyneistössä kovasti pahennusta.

Hevosenpierua ja lehmänpersettä kun ei saisi nimeltä mainita. Jopa niinkin edistysmielinen norjalainen kirjailija kuin Camilla Collet pahoitti mielensä poikien satukokoelmaan kirjoittamista tuhmista ja epäasiallisista ilmauksista.
Onneksi lapsuudenystävät ja veriveljet Peter Asbjørnsen ja Jørgen Moe pitivät päänsä ja kirjoittivat retkillään löytämänsä tarinat ylös sellaisina kuin ne heille kerrottiin. Tarinat ovat tallessa, monelle kielelle käännetty. Turvallinen satumaailma on tänäänkin kaikkien ulottuvilla.
-lauri-

Sånn går dagann- Nuottakalastajan päiväjärjestys

Langeneseggalla on ollut rauhallisia kelejä.

Matkalla sinne tai takaisin olemme kokeneet navakoita tuulia.

Joskus kovalla tuulella aallot saattavat olla matalia, mutta tuulen vaikutus tuntuu,
varsinkin pakkasella.


Morgenstjerna 15.2. Matkalla kotisatamaan. Navakkaa itätuulta , pikkupakkasta, laivamme keikkuu ärsyttävän ilkeästi ristiaallokossa. Vedimme Langeneseggalla yhden apajan ja saimme kaikki kontit täyteen, noin 7 tonnia tosi isoa turskaa. Mielettömiä saaliita on tullut joka päivä. Kaikille Støn laivoilla.

Eilen oli raskasta kun piti aloittaa työt pitkän viikonlopun jälkeen. Toivoin kovasti, ettei kalaa tulisi, ainakaan kovin paljoa. Että saisin pehmeän laskun. Valitettasti kipparini ei halunnut salaisia toiveitani toteuttaa ,vaan laski nuotan just sinne missä turskaa oli eniten. Saimme melkein 6 tonnia. Ja tänään siis seitsemän.
Niin suuret saaliit tarkoittavat ympärivuorokautista touhuamista.

Ensin pitää seilata kolmisen tuntia kalapaikoille. Sitten menee toista tuntia nuotan laskussa ja nostossa. Kalojen verestys on se eniten aikaa vievä osa. Siihen kuluu hyvinkin 5 tuntia. Satamassa odottelu, eilen kolme tuntia, on pojalleni kaikkein vaikeinta. Minä olen urani aikana kouliintunut oikein hyväkjsi olijaksi.
Lastin purkamiseen ja saaliin suolistamiseen sekä lopuksi tyhjien konttien kyytiin ottamiseen menee keskimäärin neljä tuntia.

Meidän laivalla eletään vielä perinteisellä tavalla eli työpäivän päätyttyä kokkaan päivällisen:Yleensä kalaa jossain muodossa. Monet kalastajat kuittaavat lämpimän aterian voileivillä ja kahvilla ja saavat pidemmän levon, mutta täällä sitä ei ole edes harkittu.
Yhteinen ateria on sen verran pyhä toimitus että siihen on löydyttävä aikaa.
Sitäpaitsi syömisellä voi korvata osan yöunesta sanoo kippari ja se on sentään ollut yli 40 vuotta kalastajana.
-lauri-

Ystävänpäivää juhlistaa Turska - Rakkauden Kala

Tänään vietämme ystävänpäivää, turskanpyytäjien talven tärkeintä päivää. Kalastajien ja kalanvastaanottajien yhteinen myyntiorganisaatio tajusi puolenkymmentä vuotta sitten aloittaa kututurskan täsmämarkinoinnin. Matalikoillemme tuleva ja parhaillaan kuteva Barentsin meren turska kytkettiin tiiviisti ystävänpäivään. Siitä tehtiiin rakkauden kala. Muista kaloista poikkeava romantikko. 

Kjærlighetens fisk on nimensä veroinen. Kun muiden kalojen kutu on  streriili ja nopea toimitus, sellainen, missä naaras laskee mätinsä ja uros roiskauttaa maidin siihen päälle, niin turskan kutu on toisenlainen. Turskanaaras ja turskakoiras ovat sillä tavalla.Toisissaan kiinni. Ne ovat pari. Ne kelluvat välivedessä ja harrastavat seksiä. Toimitus kestää esileikkeineen  ja jälkihoitoineen pitkään, paljon pidempään kuin muiden kalojen hätäiset sutaisut.  

Minua  mietityttää se, että me olemme siellä häiritsemässä, turskien makuukamarissa kuokkimassa. Tänäänkin saimme viisituhatta kiloa. Kun kalojen keskipaino on vajaa viisi kiloa, niin viisisataa turskaparia päätyy meidän toimesta kalatehtaan pakkauslinjalle.

Ne lajitellaan ja pakataan kokoluokittain.Parhaat yksilöt yksittäispakkauksiin. Pakkauksen päälle liimataan kututurska merkki. Skrei.  Iltayöstä rakkauden kalojen matka Norjan keskuksiin ja jopa Eurooppaan alkaa. Huomenna tai viimeistään ylihuomenna tämän päivän saalis on kaupoissa. 

Rakkauden kala pääsee juhlistamaan monia kynttiläillallisia. Niin että Happy Valentine vaan kaikille 

                                       -lauri- 

Enemmän turskasta aiemmassa blogissani Voi Turskanen

Johan pomppas pitkälle

Johan Remen Evensen mäkihypyn tuore maailmanennätysmies viime kesäisellä yöttömän yön valassafarillamme. Johan kertoi tavoitteikseen tälle kaudelle olevan pari palkintosijaa maailmancupissa, maailmanennätys sekä lentomäen maailmanmestaruus. Nyt sitten enää odotamme kevättalven mm kisoja. Muut tavoitteet kun ovat jo täyttyneet.

Johan Evensen kuuntelee kaskelottien veden alla päästelemiä klikkauksia....

...ja katselee mistähän se valas oikein nousee pintaan.


Morgenstjerne. 11.2.
Nyt muuttui perjantai -illan suunnitelmat kerrasta kun valassafarin ja Øksnesin ikioma Johan Remen Evensen hyppäsi äsken Vikersundin lentomäen karsinnassa uuden hienon maailmanennätyksen 246,5 metriä.
Meidän safari teamiläisten onkin alettava töihin ja pikimmiten kerrottava blogissamme tästä kollegamme hienosta suorituksesta.
Maailmanennätyshyppy ei tosin ollut Johanin tunteville kovinkaan suuri yllätys. Lentomäessähän superliitäjä Johan Remen Evensen on aina ollut elementissään , eikä kunnianhimoa tältä hieman varttuneemmalla iällä huipulle nousseelta mäkimerikotkalta ole ikinä puuttunut.
Johanin voitontahto ja henkinen vahvuus tulivat niin selkeästi esille viimeistään viimekesäisellä yhteisellä keskiyön valassafarillamme.
Paljon onnea uudesta maailmanennätyksestä ja onnea huomiseen kisaan.
-lauri-

Tunnelmia viime kesän Johan Remen Evensen kutsuvierassafarilta täällä.
Kuvagalleria löytyy tästä.
Ja Johanin kotisivut ovat klikattavissa tässä

Pitäisi rakentaa uusi jäämeren rata

Meressä on ollut kovasti kalaa. Sääkin on alkuvuonna suosinut. Muutamia lyhyitä myrskyjaksoja lukuunottamatta. Kiintiömme on kohta puolessa välissä.


Turska on ollut kookasta ja se on ollut aikaisessa.


Pellon asemalla on vielä hiljaista ja ainoastaan yksi raide. Kaikki muuttuu kun uusi jäämeren rata , toivottavasti, rakennetaan.


Langenesegga torstai 10.helmikuuta 2011. Tuuli on tyyntynyt.Lämpötila muutama aste plussan puolella.Olemme vakiopaikallamme yhdessä Kjøllefjordin ja Nordeggan kanssa. Kaiussa näkyy kohtalaisesti rekisteröintejä.

Alkuviikko meni maanantaita lukuunottamatta maissa lumimyräkkää pitäessä. Tiet olivat tukossa ja aura- autotkin aina välistä ojassa. Tämä talvi onkin ollut rasittavan luminen, mutta ei niin kylmä kuin viime vuonna. Merellä on ollut miellyttävä työskennellä ja se on pääasia. Maavaikeudet ovat helpommin siedettävissä. Alkukaudesta on kalaa saatu poikkeuksellisen paljon, eikä sen pyydystämiseen ole tarvinnut edes jonottaa. Toisella meidän apajapaikoistamma, täällä Langeneseggalla, on vain muutama nuottalaiva ja toista apajaamme, hietikkoa, isännöimme yksin.

Viikonloppuna käväisin Suomessa hakemassa Nyksundiin tulevat yhdistyksemme kirjailijavieraat. Nykyään Helsingistä pääsee junalla kätevästi Kolariin saakka. Pellon yksiraiteista asemaa katsellessa tuli mieleen miksei se rata voisi jatkua Skibotniin saakka.
Sitä pitkin voitaisiin kuljettaa Pajalaan tulevan suurkaivoksen rautamalmi kalastajakylän syväsatamaan edelleen maailmalle rahdattavaksi. Narvikin rata on jo nyt ylikuormitettu eikä kaupungin sataman kapasiteetti riitä uusille malmilastauksille. Hyvä kun selviää joka 40. minuutti Kiirunasta tulevista malmilasteista.

Ilman laatu on Narvikin ympäristössä kovasti heikentynyt, niin, että siitäkään syystä sinne ei tarvita yhtään uusia pölyjä.

Pohjois kalotille uusi jäämeren rata olis toivottu piristys. Tavara ja myös matkustajaliikenteen painopiste siirtyisi pohjoisemmaksi. Suomi saisi kaipaamansa yhteyden pohjoiseen.

Pellosta Pajalaan tehtävä pistoraide tekisi vilkkaan risteysaseman. Myös matkustajaliikenne lisääntyisi kovasti ja hyvät kulkuyhteydet toisivat intoa myös investointeihin.
Mikäli rata Ruotsin puolella jatkuisi edelleen aina Kiirunan- Narvikin radalle saakka koko kalotti olisi kytköksissä toisiinsa, rajat haihtuisivat.
Pohjolan nousu alkaisi.

Nyt vaan äkkiä etsimään ne tarvittavat miljardit. Ei sen luulisi niin vaikeaa olevan. Asiastahan on jo käyty epävirallisia neuvotteluja aina ministeritasoa myöten.
Sitä uutta rataa odotellessa taidan testata tämän nykyisen. Kun seuraavan kerran on asiaa Etelä- Suomeen jätän auton Pelloon ja nousen junaan.
-lauri-

Uusi nuotta

Uutta nuottaamme lasketaan. Toista kertaa Langenesin matalikolla.

Vieressämme samoissa puuhissa ystävämme Berner poikineen ja laivansa Nordegg.
Ei taho valo aamupäivällä vielä riittää.

Saalis eka apajassa oli 3tonnia turskaa. Poikani on saanut ongittua nuotan peränarun. Säkki on on junailtu turvallisesti laivan viereen.

Tältä näyttää kolme tonnia turskaa .

Kippari luovii Morgenstjernen itätuuleen ja nuotan periin nähden sopivaan asentoon, jotta kalojen nosto laivaan olisi mahdollisimman helppoa ja ennenkaikkea turvallista.

Juniori sitoo perät kiinni siksi aikaa kunnes kippari kerkeää tulla kannelle kaloja vinssaamaan.

Ensimmäinen 500 kilon säkillinen turskia on veneessä. Loput odottavat vuoroaan.


Toinen säkillinen on tyhjentynyt.


Morgenstjerne , helmikuun eka. Tyyni sää, pari astetta plussan puolella.
Tänään kävimme Langeneseggalla. Saimme hieman yli 6tonnia. Olemme nyt kalastaneet 34 tonnia 118t turskakiintiöstämme. Ennen päääsiäistä olisi tarkoitus pyydystää satatonnia, joten kolmasosa on saatu. Tosi hyvin on alkanut. Pääsiäiseen kun on melkein 10 viikkoa.

Kipparimme ratkaisu ostaa uusi pienempi ja vahvempirakenteinen nuotta oli oikea. Alussa, ensimmäisissä vedoissa, nuotta tuntui liian kankealta ja hankalalta käsitellä, mutta on nyt vetristynyt sen verran, että veto ja kansiaskareet sujuvat hyvin.

Ja kalaa tulee. Lauantaina saimme lähes seitsemän tonnia ja tänään yli kuusi.
Jos huomenna onnistumme edes kohtalaisesti, olemme viitteellistä aikatauluamme useita viikkoja edellä.
Ainoa huono puoli näissä hyvissä saaliissa on sitovuus. Edes poikani ei poistu laivalta maatilansa rauhaan, vaan nukkuu ne muutamat tunnit Morgenstjernen pehmeässä punkassa. Siellä minunkin pitäisi jo olla :)
-lauri-