Myren ala-asteen kolmasluokkalaisten terveisiä Suomen lapsille Kaamos runo alkukielellä.Koulun käytäviltä ja luokkahuoneista löytyy kalastajakylän arkea.
Ja kalastusalusten uskolliset seuralaiset.
Tämän vuoden viimeiset auringonsäteet Andøyan vuorilla...
Ja mystisen Sørkulenin takana hohtavissa pilvissä.
Gisløyn maatila 26.11. Tuulee koillisesta. Tuiskuttaa lunta. On todella kylmää.
Sähkön hinta on kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna sanoivat radiossa. Støn laivoista yksikään ei ollut eilen merellä. Meidän olisi tarkoitus lähteä muutaman tunnin päästä.
Eilen oli merkkipäivä.Aurinko laski. Eikä nouse seitsemään viikkoon. Onneksi oli selkeä sää, että saimme juhlistaa viimeisten auringonsäteiden hiipumista Andøyan vuorten rinteiltä. Nyt sitten vaan odotetaan sitä seuraavaa oikeaa päivää. Kaamos tuntuu joistakin hieman ahdistavalta. Mutta minusta siinä on enemmän hyviä puolia. Ainakin nukuttaa paljon paremmin. Eikä matalalta paistava aurinko pääse häikäisemään ajajan silmiin. Merelle kaamos antaa oman viehätyksensä. Sitäpaitsi seiti käy nuottaan paljon paremmin kun on hämärää.
Meidän kouluissa ja päiväkodeissa kaamos on teema. Sen alkamista käsitellään yhtä suurella hartaudella kuin tammikuun lopussa auringon paluuta. Lapset piirtävät, rustaavat runoja ja kirjoittavat kaamoksesta. Sekä tekevät ristipistotöitä.
Maanantaina emme olleet merellä. Oli surkean huono sää. Niinpä minulla oli mahtava tilaisuus verestää opettaja-aikojen muistoja Myren ala-asteen kolmasluokkalaisten vieraana. Oppituntien aiheena oli juuri kaamos. Oppilaat paneutuivat Lilian open johdolla aiheeseen erityisellä hartaudella. Tulevathan kalastajakylän lasten lähetämät kaamosterveiset ilahduttamaan myös suomalaisia lapsia.
Joskus tammikuussa Pikku Kakkosen Neppajymykerhossa.
Olipas oikein antoisaa olla mukana. Etäapuassistenttina. Viimeksi Pikku Kakkonen on ollut minulla ajankohtainen alun toistakymmentä vuotta sitten. Poikieni ollessa pieniä. Nykyinen juontaja Tinja lienee hänkin ollut siihen aikaan toisella puolella ruutua.
-lauri-
Tiedätkö muuten mille korkeudelle asti "kokoaikainen" kaamos ylettyy? Etelän ihmeinen täällä taas kyselee... Lillehammerissa eilen aurinko paistoi vielä täydeltä terältä, ikävä kyllä sitä joutui katselemaan vaan toimiston ikkunasta...
SvarSlettHienoja piirroksia. Pidän varsinkin tuosta kalastusaluskuvasta. Katsoin nyt kartalta missä kylänne on - sepäs onkin pohjoisessa!
SvarSlettSatu, kaamos ulottuu napapiirille. Siitä kun lähdetään pohjoisemmas, taydellisen kaamoksen kesto pitenee. Keskitalvella, kun aurinko käy eteläisen kääntöpiirin yläpuolella, sen säteet ulottuvat juuri ja juuri pohjoiselle napapiirille. Muistelepas koulun maantieteen tunteja ;)
SvarSlettTäällä toinen etelänihminen pohtii, miten siellä pimeydessä/hämäryydessä pysyy esim. vuorokausirytmi kohdallaan? Tietenkin jos elää kellon mukaan, niin sillähän se, mutta näin biologiselta kannalta ajateltuna? Ihminen kun kai kuitenkin on rakennettu niin, että valon ja pimeyden vaihtelu vaikuttaa aivoihin ja aktiivisuustasoon ihan hormonien yms kautta.
Hups, niinpä Heli.... Yleissivistys täällä hukassa vai mitä!?
SvarSlettKiitokset. Olemme tosiaan Kilpisjärven korkeudella, Liiolii.
SvarSlettSatu:Kaamoksesta Heli ansiokkasti kertoikin.
Heli: Luulen, että kaikki johtuu hormoneista. Tuntuu, että koko ajan väsyttää. Haluais vaannukkua. Unirytmiä ei tosiaankaan ole.
Onneksi nukun työpaikallani, niin että ei myöhästy :) Siten kömpii kannelle töihin kun on sen aika.
Juniorille näyttää olevan myös yhtä vaikea, mutta kippari ei ole millänsäkkään. Onkohan sillä toisenlainen hormonitoiminta :)