Valassafarirakennuksen irtirevennyttä päätyä. Ikkunat ja ovi läksivät tuulen matkaan.
Myrsky riepottelee pienveneitä.
Meri nousee utuna ilmaan. Suolasumu leviää koko kylään.
Purjehtijan runko ajautuu rantaan...
Heiluu ja kolhiintuu, mutta ihmeellisesti kestäa kaikki iskut.
Morgenstjerne 4.11. Sää tyyni , taivas kirkas, hienoja revontulia, mutta vanhassa lainakamerassa ei pattereita. Eilen saimme tuhat kiloa kaloja: koljaa ja vähän turskaa. Siimalaivat saivat nekin kohtuullisia sadan kilon siimakohtaisia saaliita.
Aiemminkin on tullut mainittua erilaisista blogeista. Minä kirjoitan aina siinä hetkessä. Sitä miltä tuntuu. Valasputiikkimme (AWT) tekstit puolestaan ovat harkitumpia, kuvat tarkkaan valittuja. Faktat aina tarkistettuja. Pomon kontrollin läpikäyneitä. Mutta siitä huolimatta tai juuri siksi kiehtovan mielenkiintoisia.
Tässä minun tunnelmieni vertailukohteeksi myrskyblogi AWT:n silmin. Kuvat ovat täällä Stössä vierailulla olevan hyvän ystäväni ja valassafarikapteenimme Helgen ottamia. Stön myrsky oli Helgellekin, koko ikänsä merellä työskenneelle ja tälläkin hetkellä Bergen - Stavanger välillä reittilaivaa ohjaavalle, yksi vaikuttavimmista.
Helge dokumentoi, valokuvasi ja videoi myrskyn sen alkuvaiheista aina tyyntymisen saakka. Myös purjealuksen karanneeen rungon vaiheet tulivat ikuistettua. Luonnollisesti kaikkein pahimpaan myrskyn silmään ei kenelläkään järkevällä ihmisellä kalliitten kameroitten kanssa ollut mitään asiaa.
Eihän siellä välttämättä olisi edes pystyssa pysynyt, ei muut kuin me hurjat ja näin jälkikäteen ajateltuna niin tyypillisen typerän tyhmänrohkeat suomalaistollukat. Kun myrskyn ollessa pahimmillaan toiset olivat autoissa turvassa, me haahuilimme aallonmurtajalla . Just.
-lauri-
Tää on huimaa! Ja jotenkin niin kodikasta, koska olen merenrannalta kotoisin. Ehkä saan Lumimiehen eläkepäivinä innostumaan kylmistä meren rannoista...
SvarSlettValassafari? Siis toivottavasti niitä valaita vain kuvataan?
Onneksi edes tämä blogi oli suomeksi, sillä vaikka olen länsirannikolta, ruotsi ei ole se, johon panostan, vaan saksa ja englanti. Elämä on lyhyt ja uni pitkä. Kaikkea ei voi ehtiä.
Varmaan olisin minäkin pöhkönä suomalaisena haahuillut ulkona ihmettelemässä myrskyä ;)
SvarSlettPaikanpäällä asuvana suomalaisena myönnän saman. Mitä enemmän tuulee, sitä enemmän oikeasti tekisi mieli ulos. Se on vaan niin vakuuttavaa, armotonta, kunnioitettavaa.
SvarSlettPienellä ihmisellä ei ole mitään tehtävissä, vain odottaa ja toivoa parasta. Nyt maanantaina pysyin kyllä pahimmat tunnit sisällä, viimeinen ulkonakäynti viiden aikaan iltapäivällä oli jo tilapäisesti jalkavaivaisena melkein mahdoton.
Suomessa asuessani niin helposti unohti talvellisia hetkittäisiä lumipyryjä lukuunottamatta luonnon mahdin.
Täällä on pakko laskea tosissaan aina vaihtoehto ilma mukaan suunnitelmiin.
Talviaikaan Suomeen lähtökin on aina varmistettava netistä, onko raja auki, pääseekö kolonnaletkassa vai pitääkö vain odottaa. Tai jos tuulee, pääseekö koko Vesterålenista pois vai onko Tjeldsundin silta kiinni.
Täällä oppii positiivisella tavalla oman mitättömyytensä ja malttamaan mielensä.
Lotta
Leena: Tämä on huimaa ja kodikasta minullekin metsistä tulleelle.
SvarSlettSe meidän valassafarimme on valaitten katselua. Nämä tämän alueen valaat kun ovat ystäviämme. Norjassa kyllä pyydystetään valaita, mutta vain lahtivalaita, noin 500 vuodessa. Valaanpyynti on koko ajan menettämässä merkitystään, ei niinkään pyyntiin kohdistuvan lähinnä ulkomaisen kritiikin vuoksi vaan kulutustottumusten muututtua. Valaanliha ei tee kauppaansa. Kalankulutus puolestaan lisääntyy.
Minä siis kalastan en valasta. Pyyntivälineemme on tanskalainen kierrenuotta eli myös suomen kielllä snurrevad.
Voihan tänne tulla ensiksi totuttelemaan ja valaita katselemaan ja sitten vaikka lumimiehen kanssa pidemmäksi aikaa. Jos ilmaannutte meidän safarille lupaudun henkilökohtaiseksi oppaaksi :)
Heli: Just niin siinä kävi, kun jokin siinä myrskyn ehdottomuudessa kiehtoi ja vaara viehätti, eikä silloin ajatelte järkevästi. Onneksi kukaan meistä ei lentänyt mereen, se olisi ollut hyvin mahdollista.
Lotta: Me olimme just silloin pahimpaan aikaan leirintäalueen aallonmurtajalla ja kyllä mereenlento oli Mirellalla lähellä. Onneksi meni ajoissa kyykkyyn.
Seuraavalla kerralla luvataan olla varovaisempia.
Avletto, sinä sen sanoit: Valassafari! Jos nyt alan tätä kovasti toivoa, niin se toteutuu!!!
SvarSlettTaidan linkittää mun faceen! Ja blogiin myös teen kuvapostauksen, mutta en nyt, pyhien aattona. Susta tulee julkkis;-) Ja muista sitten, että lupauduit oppaaksi. Minä en koskaan unohda oikeesti mitään, vaikka joku vois niin luulla.
Mukavaa viikonloppua, Seeman!
Minähän pidän lupaukseni. Valassafarilla sitten nähdään. Kaskelotit on ne pääkohteet, mutta myös miekkavalaita ja lahtivalaita voi nähdä. Andan majakkasaari ja sen linnut ja hylkeet ovat myös niin mahtavia.
SvarSlett