MYRSKY osa 2

Jo eilen tulevan suurmyrskyn saattoi aistia. Mainingit olivat rauhallisia mutta uhkaavia. Taivas oli kummallisen värinen ja kalapaikan virtaukset poikkeuksellisia.

Tänään heräsin navakkaan tuuleen. Nopeus oli jo 15 metriä sekunnissa ja puuskissa yli 20. Kun tuulen voima on riittävä (20m/s) vettä lähtee utuna tuulenpuuskien mukaan.

Kun olimme saaneet siirrettyä Leonoran turvaan, tuli kovasti rakeita ja myöhemmin lunta.

Raato oli ajautunut leirintäalueen kivikoihin.

Myressäkin myrskyn merkit olivat näkyvissä.

Ja poikani maatilan pihapajussa.Taustalla näkyy vuonon hieman rauhallisimpiin olosuhteisiin myrskyn laantumista odottamaan ankkuroitunut hinaaja.

Matkalla Stöhön kuvasin kuvasin auton ikkunasta myrskyn harmaannuttamaa maisemaa.

Stön karikot kuohuivat.

Ja kalatehtaan puolen laivalaituri laivoineen sai kyytiä.

Valassafari-kahviorakennuksen tuulensuojassa olevasta seinästä alipaine tai kalastajien kielellä imu oli repäissyt muutamia ikkunoita ja oven pois.

Purjealuksen runko oli hinautunut lähemmäksi leirintäalueen saunaa. Tällä hetkellä se on vaeltanut aallonmurtajan päätyyn.

Nuoret uhmasivat myrskytuulta. Muut leirintäalueella myrskyä ihailevat pysyivät kiltisti autojensa sisällä. Tuulen voima on niin suuri, että terävien kuvien ottaminen ilman tukea on mahdotonta. Kuvassa kalastajapoikani.

Mimmi ja Mirella matkalla ihailemaan purjealusta ja vähän kauempana merellä jopa kymmenmetrisinä vellovia aaltoja.

Mirella on varustautunut esimerkillisesti.


Stö, Morgenstjerne. Aivan tajuten myrsky. Se tuli niin kuin odotettiin, mutta paljon ennustettua voimakkaampana. Puuskissa tuulta oli ja on yhä 30 metriä sekunnissa. Suunta on lounaasta, tosin kääntymässä länteen . Näin voimakas tuuli kuin tämä, tietää yleensä vahinkoja.

Niin Stössäkin. Valassafarirakennuksen tyynen puoleisen seinän yläosa rakentamattoman parvekkeen ovineen ja ikkunoineen tuli alas.
Syytä on tässä kalastajaporukalla Morgenstjernen lämmössä pohdittu, ja ne jotka tällaisen myräkän ovat aiemminkin kokeneet, pitävät seinän irtoamista alipaineen aiheuttamana. Eikä edes kovin harvinaisena. Kipparin mukaan näitähän sattuu. Minulle tämä on ehdottomasti kaikkein kovin myrsky. Ikinä ennen en ole vastaavaa kokenut.

Olin päivällä kokouksessa Myressä ja sielläkin myrsky tuntui, niin kuin myös poikani maatilalla. Pihapaju sai kyytiä ja aika hutera rakennus oli muuttunut vilpoisaksi.
Meidän ikioma laivanraato, se venäläisrakenteinen purjealuksen runko, oli siirtynyt lähemmäksi rantaa ja houkutteli yhä innokkaita kyläläisiä paikalle.
Kun tarkistelin laivojen kiinnityksiä täällä meidän puolella satamaa, huomasin muutamien alusten olevan aivan liian heppoisesti laiturissa.Korjasin niitten kiinnityksiä oma-aloitteisesti ja laitoin myös lisäköysiä.

Meillä Støssä on sellainen sopimus, että paikanpäällä asuvat partioivat hyvälläkin kelillä, katsovat, että laitureissa kaikki on hyvin. Saati silloin kun tällainen tuuli puskee päälle. Laivakodistani on lyhyt matka tarkistuskierrokselle, joten otan laituripartioinnin minulle kuuluvana etuoikeutena ja itsestäänselvyytenä.

Se tässä on tullut jälleen kerran huomattua, että myrskyn voimaa ei millään tahdo uskoa, ennen kuin sen kokee. Ja vaikka siihen kuinka varautuisi , aina se kohdalle sattuessaan yllättää.
-lauri-