"Teit isäin astumaan" , "Jo kuusitoistavuotisna" tai "Mun isäin oli....

Kalastajaksi voi Norjassa kouluttautua työssä oppimalla. Nyt myös pienemmillä aluksilla. Ammattitutkintoon vaadittavat valmiudet voi saavuttaa ilman teoriaopetusta. Muutamaa valmentavaa kurssia lukuunottamatta. Minusta Norjan koululaitos ottaa esimerkilisesti oppilaat huomioon yksilöinä, ainakin ammatillisessa koulutuksessa. Vaikka kaikissa Pisa tutkimuksissa olemmekin ihan hännillä.


Alolitin tämän eilen , kirjoitin loppuun tänään. Oli huono virtaus, tultiin maihin.


NUORET KIPPARIT

Sand 9. marraskuuta. Olemme vakiopaikoillamme. Tuuli on heikentynyt, näkyvyys on hyvä. Aamun lumikuurot eivät enää vaivaa. Kahdessa ekassa apajassa saimme 1100 kiloa koljaa ja muutamia turskia. Nyt vedämme kolmatta. Sitten menemme kotiin. Støn siimalaivat ovat nekin merellä ja kuuleman mukaan saaneet kohtuullisia saaliita. Keskimäärin 100 kiloa siimassaan.

Kerron teille pienen tarinan. Se on tarina kolmesta pojasta . Pojat asuivat kaiki samassa pienessä kalastajakylässä. Ja kävivät samaa koulua. Kaksi pojista oli samalla luokalla ja kolmas vuotta alempana.

Pojat olivat vilkkaita poikia ja usein sattui kaikkea pientä. Paljon puhuttu henkilökemia poikien ja joidenkin opettajien välillä kun ei oikein ollut paras mahdollinen. Pienistä rikkeistä ja kahnauksista johtuen pojat eivät kokeneet koulua omakseen. Rehtorin kanslia tuli tutuksi. Myös vanhemmille.

Poikien elämänkoulu , se missä he oppinsa saivat , ja paljon itseluottamusta ja valmiuksia elämään sijaitsi toisaalla. Se sijaitsi siellä missä olivat kalanvastaanotto, syötitystuvat ja laiturit. Sekä laivat.

Siinä koulussa pojat olivat luokkansa parhaita. Kalanvastaanoton luokkahuoneessa ei tarvinnut olla kiltti ja kuuliainen. Kunhan leikkasi turskanpäistä kieliä mahdollisimman nopeasti. Kilosta sai 40 kruunua. Parhaana päivänä pojat saattoivat leikata 50 kiloa kukin. Ja sellaisia päiviä saattoi olla viikossa useita. Kalatehtaan luokassa opittiin myös suolistamaan.

Syötitystuvalla opittiin siimojen syötitystä ja laiturilla oltiin vastaanottamassa turskalastissaan saapuvia laivoja. Siellä pojat olivat osa menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Siellä pojat olivat tärkeitä.

Kaverukset jatkoivat ylästeelle. Kukin tahoillaan. Keskimmäinen pojista muutti toiseen maahan. Vanhin muutti toisen kaupunkiin . Nuorin jäi kylään.

Kaikille koulunkäynti oli , jos ei nyt ylivoimaista, niin ainakin raskassoutuista. Vaikea oli miettiä mikä minusta tulee isona, mille alalle kouluttautuisin. Lukeminen ei kiinnostanut. Tulevaisuus oli sumuisen tuntuinen.

Vajaat kaksi vuotta sitten keskimmäinen päätti muuttaa takaisin. Siinä ammattiin valmistavassa koulussa kun piti käytännön sijasta pitää esitelmiä. Olikos se sitten valmentautumista työelämaän. Piti lukea ihan samoja aineita kuin ylä-asteella. Niitä ei päässyt pakoon.

Keskimmäinen päätti muuttaa takaisin . Ja muutti. Kävi kalastajan 4 päivän turvakurssin ja aloitti työt, koljan suolistamista ja sellaista. Hän oli 16v ja jo päättänyt. Hänestä tulee kippari. Joskus hänellä olisi oma laiva.

Norjan koululaitos tuli vastaan. Laadittiin opetussuunnitelma. Ei luokassa istumista. Kotitehtävät olivat käytäntöa ja raportteja. Tunnelmia lähettämistä mereltä. Yhteisiä tuumaustuokiota valvojan kanssa.
Viidessä vuodessa valmistuisi , vähitellen otettaisiin muutamia teoriakursseja. Suoritetaisiin ammattitutkinto ja saataisiin kipparin paperit. Opettajana olisi se saman laivan toinen kalastaja, rehtorina suuresti arvostettu kippari. Luokkahuoneena Laiva ja Langeneseggan matalikko.

Kun keskimmäinen oli ollut vuoden kalastajana nuorin teki saman tempun. Ammattikoulu kesken ja kalastajaksi. Myös hänelle laaditaan sopeutettu opetussuunnitelma.

Kerran keskimmäinen sitten tapasi vanhimman .Pojat eivät olleet olleet yhteyksissä neljään vuoteen.Vanhin kertoi, että myös hänestä oli tullut kalastaja, aivan kuten keskimmäisestä. Koulu ei ollut häntäkään kiinnostanut. Luokassa istuminen. Siksi aloitti. Merellä oli toista. Merellä oli vapaata.
Muisteltiin kouluaikoja ja vanhin kysyi keskimmäiseltä paljonkos tienaat. Paljon enemmän kuin opettajat oli tullut selville.

Pojat ovat isiensä tiellä. Samalla he opiskelevat. Hieman totutusta poikkeavasti tosin. Kaikki he haluavat kippareiksi. Jokainen haluaa oman laivan, ostaa hienot autot. Jo ensimmäisenä vuotenaan pojat maksavat veroja melkein puolitoista kertaa enemmän kuin norjalaiset keskimäärin. He ovat yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä.
Kummasti lämmittää 18- vuotiaitten mieltä kun ei enää kysytä "Mitähän sinustakin oikein tulee"
-lauri-
JK
Se toinen pomoni muuten kertoi, että valassafarimme sivuille on ilmaantunut mukavasti uutta luettavaa ja nähtävää. Myös facebookiin :)
Redigert 11.11 lauri