Emma Kiirunasta tykkää monikansallisesta Støstä.

Olemme matkalla sinipallaksen pyyntiin.

Leila opettaa sinipallassiiman syötitystä.

Suomalaisnuoret jatkavat satoja vuosia vanhaa kalastajakylän käsityöperinnettä.

Emma kissa seuraa Støn elämää.

Kun Leonora tulee.

Ja kiinnittyy laituriin.


Morgenstjerna 29.5.2011. Matkalla Langenesin kantille, sinipallassyvänteen reunalle. Otimme mukaan 22 siimaa. Ja kaikki siihen kuuluvat tarvikkeet. Jos pyyntireissumme onnistuu saamme huomenna nauttia tuoretta sinipallasta :)

Tänään Leonora teki toisen valasretkensä. En päässyt mukaan, kun minun oli valmistauduttava vaativaan kalaretkeemme. Ja opastettava viimeiseksi tulleita maanmiehiäni pallassiimojen syötittämisessa.
Støn suomalaisyhteisössä on talkoohenki elossa. Tapanamme on, että vaativa siimansyötitystaito siirtyy kokeneimmilta tekijöiltä uusille tulokkaille.

Norjan rannikon vuosisataisen asutiksen perustana oleva siimakalastus on nopeasti katoavaa kukttuuriperinnettä. jonka vaaliminen on syötityksen osalta jäänyt kokonaan muualta tulleiden tehtäväksi. Støssä lähinnä suomalaisnuorten. Ja muutamien vanhempien.

Tällä sinipallaskaudella meillä työskentelee reilusti yli kolmekymmentä syötittäjää. Suurin osa on suomalaisia mutta myös ruotsalaisia, amerikkalaisia, thaimaalaisia, eestiläisïä, venäläisiä ja tsetseenejä löytyy.

Viime vuosina muutamat norjalaiset ovat löytäneet syötitystuvat uudelleen. Mutta ainoastaan varttuneet. Tämän maan nuoria on turhaa aliarvostetun ja likaiseksi mielletyn työn parista etsiä.

Onneksi Suomen lisäksi myös Ruotsissa näyttäisi olevan innokkaita pohjoisiin oloihin tulijoita. Kiiruna on lisäksi houkuttelevan lähellä ja kielellisesti norjaan, suomeen ja saameen kytköksissä.

Ehkä Stø voisi avata yhteyksiä juuri kaivoskaupungin suuntaan. Kylämme voisi profiloitua suomalaisruotsalaisnorjalaissaamelaiseksi kalastajakyläksi. Lähikansainvälistymisen kautta olisimme esimerkkinä koko Barentsin alueelle.

Matkailukin siitä hyötyisi.

Olettaisin että Emmakin, Støssä ensi kertaa vierailulla oleva tosi tyylikäs kiirunalaiskissa, pitäisi monikulttuurista Støtä vielä Pikku Suomeakin parempana paikkana viettää kesiään.
-lauri-

Sepelrastaat piilossa. Grimsvötnin purkaus ohi

Dronningrute on Støstä alkava suosittu vaellusreitti.

Kiikarointia Skipsandin hiekkarannan suuntaan. Kuva: Mariana Wargh

Støn ikioma beach. Skipsand.

Vesterålenissa ja Lofooteilla on paljon tällaisia hienoja hiekkarantoja.

Kun sepelrastaat ja muutkin linnut olivat poissa, piti ottaa kuva pohjatroolin ohjauspallosta...

Ja rantaelukasta....

Lähikuva sen elukan silmästä.


Morgenstjerna 26.7. Heikkoa tuulta, puolipilvistä. Kymmenen astetta lämmintä. Sinipallaskausi alkaa ylihuomenna. Lähdemme laskemaan siimamme ensimmäisessä erässä yhdessä Bjørn Ingen ja Børgen kanssa.
Huomenna Leonora tekee kauden toisen valassafarin.

Islannista kuuluu hyvää. Grimsvötnin purkaus on ohi. Nyt siellä siivotaan jälkiä. Satoja talkoolaisia on ilmoittautunut viljelijöiden ja muiden purkauksesta kärsineiden avuksi.

Tulivuori syöksi ennätysmäärän tuhkaa. Sitä tuli ensimmäisen vuorokauden aikana enemmän kuin viime vuonna kuukaudessa. Tuhka oli viimevuotista karkeampaa, laskeutui nopeammin maahan eikä haitannut muuta Eurooppaa kuin nimeksi.

Tämä purkaus, kuten viimevuotisetkin, osoitti kuinka hyvin islantilaiset ovat valmistautuneet näihin tussahduksiin. Tuhot jäivät pieniksi. Yhdeksän lammasta kuoli ja niiden lisäksi muutamat kärsivät pahoja silmävammoja. Joillekin pelloille satoi tuhkaa niin paljon , että se on siirrettävä pois.
Lisäksi jotkut rakennukset ja kulkuneuvot kärsivät vaurioita.
Mutta muuten selviydyttiin hyvin. Minkäänlaista paniikkia tai epätoivoa ei syntynyt. Ihmiset pysyivät rauhallisina. Tämä nyt oli vain yksi purkaus. Näitähän piisaa.

Myös Støn luonnossa on vastuksia. Sepelrastaat piilottelevat. Niitä ei löydy.
Eilenkään en saanut kuvaa, en edes nähnyt koko lintua. Vaikka kävelimme pitkän matkaa Dronningrutan rantapolkua Langvaddalin suuntaan.
Muutamia hylkeitä sentään näkyi, korppi kaarteli laaksossa ja ylitsemme lensi tunturihaukka. Viikinkiylimyksen talon raunioiksi väitetyn kohouman luona oli kivitasku.
-lauri-

Viisi kaskelottia ja muita mereneläväisiä Bleikin kanjonissa

Bleik sokeritoppasaaren edustalla oleva vedenalainen kanjoni on uroskaskelottien ruokailualue.


Sinne meidät johdatti vuoden tauon jälkeen palvelukseen palannut Leonora.

Leonora oli ensimmäisellä safarilla luotettavissa käsissä. Mukanamme oli peräti neljä kapteenia.
Osa työtehtävissä, osa tutustumassa tulevaan työmaahansa ja osa mukana katsomassa miten kovasti ehostettu Leonora käyttäytyy.

Risto takakannella.

Ja valastornissa tähystämässä.

Joka reissulla näkee valikoiman huippuluokan kameroita.

Tosin kaskelotti ja sen puhallukset ovat sen verran näkyviä luonnonilmiöitä, että ne saa kyllä vaatimattomammillakin laitteilla tallennettua.

Puhallus lähikuvassa. Kyseessä on valaan kondensoituva hengityshöyry. Se voi hyvissä oloissa näkyä 4 km:n päähän.

Ensisijainen työmme on huolehtia vieraistamme. Auttaa kokemaan valaat mahdollisimman miellyttävällä ja unohtumattomalla tavalla. Kaskelotin noustessa pintaan ohjaamme valasretkeläiset tasaisesti. Niin , että kaikki näkevät. Otamme itsekin paljon valokuvia, dokumentoimme kaikki valaat, mutta se ei saa olla pääasia. Kuva: Risto Sakko

Jos valas on rauhallinen voimme ajaa laivan aika lähelle, kunhan kurssimme ei vaan ole valaan kurssiin nähden risteävä. Kuva: Risto Sakko

Vanhan kaskelotin ihossa alkaa näkyä pigmenttimuutoksia.

Kaskelotti lähtee noin puoli tuntia kestävään sukellukseen...

Ja näyttää hyvästiksi pyrstönsä.

Safarilla näemme lähietäisyydeltä myös lunneja.

Leonoran takakansi on Valastessujen valtakuntaa.

Myrskylinnun taitolentonäytös.


Leonora 25.5.2011.
Lounaistuuli yltyy myrskyksi. Vettä sataa ja on harmaata. Täällä mikään keskiyön aurinko näy.
Onneksi saimme kauden avajaisvalassafarille kohtuullisen sään. Koleus ja sade tuntuivat siedettäviltä, kun tuulta ei ollut liikaa. Ja tuulen suunta oli sopivasti etelänpuoleinen.

Lähtiessämme meillä ei ollut mitään tietoa missä kaskelotit olisivat, joten jouduimme etsimään kauan. Ajoimme tunnin ajan rauhallista vauhtia pitkälle Bleikin kanjonissa, ihan sinne keskiosiin saakka, ennen kuin havaitsimme ensimmäisen puhalluksen.

Vaikka kauden ensimmäinen kaskelotti oli etäällä ja näytti pyrstönsä kaukaa valas oli kuitenkin nähty. Tiesimme , että retki oli pelastettu ja loput valaat saatoimme etsiä ilman paineita.
Päivän aikana näimme läheltä tämän Camillan kuvaaman ja neljä muuta sukellusta sekä havaitsimme etäältä pari .

Kun lunnit ja merikotkat olivat saarellaan, hylkeet kallioluodoillaan ja suula partioi. Ja kun lisäksi myrskylinnut seurasivat Leonoraa lähes koko retken ajan, saatoin pitää päivää oikein onnistuneena.

Ainoa asia , joka jäi hieman harmittamaan, oli merikihun kuvaustuokion epäonnistuminen.
Paluumatkalla kyttäsin kameran kanssa mahdollisia ylilentäviä kihuja. Etelätuuli voimistui ja vesisade kiihtyi . Kun lintuja ei ollut vähään aikaan näkynyt, laitoin kamerani sateensuojaan takkini sisään.
Ei se siellä kauaa kerennyt olla kun merikihu yllätti. Se oli huomaamatta lähestynyt ja lensi muutaman metrin päästä ohi.
Minun reaktionopeudella ei kameraa saatu ajoissa esille saati kuvauskuntoon. Kun vielä linssinsuojuskin oli vastuksina.

Ehkäpä ensi kerralla onnistun. Ja saan lintukirjaani ihan itse ottamani lähikuvan kauniista häirikkölinnusta.
-lauri-
PS. Grimsvötnin purkaus on kuulemma ohi.
Safaritunnelmia Arctic Whale Toursin facebook sivuilla

Valaitten luo.

Kohta menemme valaitten luo. Kuulemmeko kaskelottien luotainääniä, klikkauksia...

Näemmekö tanssivat kotkat..

Tapaammeko Suulan...

Tai uuden tulokkaan, liekehtivän pyrstön, toiselta nimeltään silmäniskun.


Leonora 25.5. Puolipilvistä , tuuli etelästä, lämpötila kymmenen astetta. Kohta lähdemme valaitten luo. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ensimmäiset retket Bleikin kanjonille ovat aina vähän jännittäviä . Emme ihan tarkkaan tiedä mistäpäin syvännettä ne kaskelotit alkukaudesta löytyvät. Tapaammeko uusia tulokaita ja näemmekö matkalla muita valaita. Ainakin olemme valmistautuneet hyvin. Laiva on tuttu, meri on tuttu , miehistömme hitsautunut ja kipparimme näitä reissuja satoja kertoja aiemmin tehnyt.

Islannissa Grimsvötn on asettunut. Purkaus oli todella raju. Ensimmäisen vuorokauden aikana purkautui tuhkaa enemmän kuin viime vuonna koko purkauksessa sanovat asiantuntijat. Ei sellaista riehumista isokaan tulivuori kovin pitkään jaksa. Nyt sitten odotetaan missä päin posahtaa seuraavaksi, kun tuntuu siltä, että tämä ei jää tähän.

Sitä odotellessa voi muistella vuotta 1973 ja Vestmanna saarten dramaattista purkausta.
Löytyy ylen arkistosta
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=2&ag=9&t=953&a=8848
-lauri-
Eka kuva: Elisabeth Helling, muut kuvat: Camilla

Tuhkapilvi ohenee, purkaus asettuu. Leonora saapui Støhön.

Islantilaiset sinnittelevät enempi kiusallisessa kuin vaarallisessa tuhkasateessa. Onneksi tähän on totuttu. Kuva Morgunbladid.

Valassafarikautemme alkaa huomenna. Teemme ensimmäisen risteilyn Bleikin kanjonin alueelle. Ikäiseni , mutta erittäin hyvässä kunnossa oleva Leonora on vuoden tauon jälkeen taas valastouhuissa mukana.


Morgenstjerna 24.11.
Kalastuksessa rauhallista. Ainoastaan Skjerven käy siimoilla ja Kyrre testaamassa uutta Rib venettään ja uusia hienoja urheilukalastusvehkeitään. Varmaan mukavaa vaihtelua ammattikalastuksen lomassa. Viime viikonloppuna ne saivat 70-kiloisen pallaksen.

Huomenna pääsen merelle. Valaitten luo. Safarikauden aloitamme Leonoralla. Vanha , mutta hyvässä kunnossa oleva merikelpoinen ystävämme saapui eilen Støhön. Viranomaisten mukaan museolaivamme soveltuukin valassafarikäyttöön ja saimme meiltä viime vuonna evätyt tarvittavat luvat aika vähällä taistelulla :)

Nyt meillä on kaksi paattia . Alkukaudesta tunnelmoimme Leonoralla ja kauden kiihtyessä juhannuksen tienoilla mukaan tulee nopeampi Arctic Whale 1.

Grimsvötn näyttää asettuvan. Purkauksen voima heikkenee eikä tuhkapatsas enää nouse niin korkealle. Tuhkaa on satanut suuressa osassa Islantia suuria määriä, mutta haitta taitaa näyttää suuremmalta kuin mitä on. Tällaiseen on maassa varauduttu ja eläimet saadaan nopeasti karjasuojiin ja ihmiset pysymään sisätiloissa. Poissa pahimmilta alueilta. Villieläimet yleensä aavistavat luonnonkatastrofit ja selviytyvät hyvin.

Suurin vahinko tuhkasateesta taisi tulla Kirkjubærklausturissa sijaitsevalle rautukasvattamolle. Kalaparkojen kun on avonaisissa altaissaan vaikea suojautua kun tuhkaa tulee senttikaupalla niskaan.

Lentoliikenteelle tuhkapilvestä on jonkin verran haittaa mm. Etelä Norjassa, mutta nekin haitat näyttävät pelättyä vähäisimmiltä ja lyhytaikaisimmilta. Vaikka tuhkaa on levinnyt Venäjän pohjoisille alueille ja Brittein saarten suuntaan sekä Norjaan pilvi on kuulemma ohut.

Päivitykset Grimsvötnin tilanteeseen löytyvät mm. Laavaunelmista.
Sekä ruotsalaisesta Islantiblogista.
Purkauksesta norjaksi voi lukea VG:n sivuilta.
-lauri-

Tuhka on laskeutunut

Støssä oli eilen kirkasta ja hienoa.


Tältä näyttää Hveragerdin pääkatu....

Ja aivan viimeisen päälle siisti uima- allas....

Ja tältä näyttää tuhkasateen saavuttamassa Hveragerdissa tänään.


Morgenstjerne 23.5.2011. Tänäan näyttäisi olevan pilvistä ja koleaa. Onneksi kerkesimme eilen nauttimaan auringosta. Ja terassikeleistä. Leirintäalueen kahvio oli auki ja sää lämmin. En tavoittanut sepelrastasta, mutta tulipahan koettua yötön yö.

Hveragerdi, islantilainen kotikyläni, sen sijaan on tuhkasateen pimentämä. Vaikka olen maassa asunut, usein vieraillut ja myös purkauksia ja pieniä manjäristyksiä paikan päällä kokenut, tuhkasateessa en ole ikinä ollut. Myös muualle Islantiin tuhka on yön aikana laskeutunut. Nyt se on saavuttanut Reykjavikin.

Tänään meillä on urakkana sinipallassiimojen syötitys ja valassafarilaisten yhteinen kokoontuminen. Kausi lähestyy ja on mukavaa kokoontua sopimaan kesän touhuista.

Saas nähdä miten tuon tuhkapilven kanssa käy. Onko tuhka niin karkejakoista, ettei se leviä muuta Eurooppaa kiusaamaan niinkuin suomalainen Heidi Soosalu sanoo, vai toteutuuko pahin ennustus lentoliikenteen rajoituksineen Englannissa ja manner Euroopassa.
Tässä VG:n skenaario ja Grimsvötn päivitys.

Päivittelen purkausta ja palaan siihen kun jotain uutta ilmenee. Tai kun oikeilta töiltäni kerkeän
-lauri-

Grimsvötn tulivuoripäivitys

Yläkuvan Hekla on Islannin tunnetuin tulivuori. Se on purkautunut säännöllisin väliajoin, usein voimakkaastikin. Jotain eilen alkaneen Grimsvötnin purkauksen voimasta kertoo se, että tuhkapatsas oli lähes yhtä korkea kuin Heklan vuoden 1947 megapurkauksessa. Onneksi Grimsvötn on kaukana asutuksesta Vatnajökull- jäätikön alla.

Alakuva Reykjavik Grapewinen sivuilta. Yläkuvan otin viime vuonna 22.3. Fimmvördurhalsin toisena purkauspäivänä.


Morgenstjerne 22.5.2011. Aurinkoinen kolea kesäpäivä. Kohtalaista lounaistuulta 6m/s. Lämpötila 10 asteen tienoilla. Sinipallaskauteen valmistaudutaan, suuri osa syötittäjistä on jo siimojensa ääressä. Valassafarin auditorio ja myymälä ovat loppuhiomista vaille valmiit ja laivamme saapuu Støhön huomenna. Matkanjärjestäjät, niin sanotut tärkeät VIP henkilöt, ovat tutustumiskäynneillä. Viimeistään nyt olemme siirtyneet kesäaikaan.

Grimsvötnin tulivuori Vatnajökullin alla jatkaa purkaustaan täydellä voimalla. Teitä on suljettu ja Etelä- Islannin asukkaita kehoitettu varautumaan tuhkasateeseen. Tarkat ohjeet mm. laitumella olevien eläinten ottamisesta sisätiloihin on annettu.
Tuhkapatsas nousi parhaimmillaan 20 kilometriin ja tuhkaa on satanut eri puolilla etelärannikkoa. Tuhka on kuitenkin tyypillistä Grimsvötnin tuhkaa eli karkeampaa kuin viime vuotisessa Eyjafjallan purkauksessa. Sen pitäisi laskeutua lähemmäksi purkausaukkoa.

Keflavikin lentokenttä on kuitenkin suljettu ja rajoituksia myös muiden maiden lentoliikenteeseen saattaa olla tulossa. Asiantuntijat eivät kuitenkaan usko samanlaisiin dramaattisiiin seurauksiin kuin viime vuonna.

Grimsvötnin purkaus on joka tapauksessa melkoinen tapaus. Tuhkapatsas on korkein sitten Heklan vuoden 1947 purkauksen. Tuhkaa tulee satamaan melkoisia määriä maahan. Eyjafjallan kokemuksien perusteella tällaiset tuhkasateet sopivina annoksina eivät kuitenkaan aina merkitse katastrofia..
Viime vuonna tuhkasta kärsineet alueet toipuivat nopeasti. Kasvukaudesta tuli erinomainen ja ennätyssatoja, varsinkin vehnästä, korjattiin . Pitkälti juuri tuhkan lannoittavan ja auringonenergiaa maahan varastoivan vaikutuksen ansiosta.
Pelko laitumella tuhkasateen aikana olleiden eläinten terveydestä oli sekin ennenaikainen.

Toivokaamme siis sopivaa purkausta, lannoittavia tuhkasateita ja lentoliikenteen normalisoitumista.
Toinen toistaan hienompia linkkejä tämän mahtavan luonnonilmiön seuraamiseen löytyy paljon. Kattavimman käsityksen Grimsvötnin tilanteesta linkkeineen saa laavaunelmat blogista.
Lisäksi seuraan tilannetta islanniksi morgunbladedin ja englanniksi Reykjavik Grapewinen sivuilta.

Erittäin nopeasti päivittyvistä Norjan lehdistä sekä VG:stä että Dagbladetista voi lukea kuinka mm 150 trøndelagilaista on tuhkajumissa tarinoitten, jäätköiden ja tulivuorten kauniilla saarella.
Olisinpa minäkin :)
-lauri-

Grimsvötn päivitys kello 17.30
Morgunbladedin englanninkielisten uutisten mukaan tulivuorenpurkaus olisi jo rauhoittumassa. Tuhkaa sataa vielä monin paikoin Etelä- islannissa, mutta purkauksen voima ei silminnäkijöiden mukaan ole enää sama. Aiemmin tosin arveltiin tuhkapilven saapuvan alkuviikosta Englantiin ja mahdollisesti haittaavan lentoliikennettä.
Lisätietoja odotellessa on parempi lähteä kunnostamaan meidän vaellusreitin Dronningrutan jyrkimpien nousujen turvaköysiä ja valokuvaamaan sepelrastaita :)
-lauri-

Tuomiopäivän Tulivuorenpurkaus Islannissa

Kuvapäivitys 22.5. klo 02.32.
Tältä näyttää Grimsvötnin tulivuoresta 19 kilometrin korkeuteen nouseva tuhkapilvi. Viranomaiset Islannissa ovat sulkeneet päätien tulivuoren eteläpuolelta ja julistaneet 120 merimailin lentokieltoalueen. Geologit arvioivat purkauksen olevan lyhyt mutta voimakas. Odotettavissa on myös jäätikön sulamisvesien tulviminen.
Yläkuva Scanpix/dagbladet.

Fimmvördurhalsin tulivuorenpurkauksen (21.03.2010) kajoa höyry- ja tuhkapilvessä. Kuva on otettu purkausta seuraavana päivänä autolautta Herjolfurin kannelta. Olimme noin 20 kilometrin päässä . Muutaman viikon päästä tapahtui se suurempi ja koko Euroopan lentoliikenteen lamaannuttanut purkaus kuvassa näkyvän Eyjafjallajökullin alla.




Tuomiopäivän tulivuorenpurkaus on sekin jäätikön alla, Grimsvötnissä. Kuva Morgunbladedin artikkelista.


Morgenstjerne 21.4. Kävin pari tuntia sitten kuvaamassa lehtokurppia ja teeriä sekä kiipesin vuohivuorelle täysin levollisena, kun ei tullutkaan sitä amerikkalaisen evankelistan povaamaa maailmanloppua.

Mutta näköjään joitain merkkejä on näkyvissä. Islannin jäätikön alla oleva tulivuori Grimsvötn nimittäin purkautuu. Purkauksen etenemistä voi seurata englanniksi Reykjavik Grapewine lehden kotisivuilta.

Islannin kielen taitoisten kannattaa lukaista uutisia täältä

Suomeksi purkausta seurataan esim laavaunelmia blogissa.

Norjaksi Grimsvötnin purkauksesta kerrotaan mm. VG:n sivuilla.

Minäkin ajattelin kykyjeni mukaan päivittää tätä tuomiopäivän purkausta, vaikka ei se ole niin helppoa kuin viime kerralla ollessani aitiopaikalla vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Vestmanna saarilla.

Vuoden takaisen purkauksen tunnelmia vestmannasaarelaisessa Lunni Pubissa voi lukea täältä.

Toivottavasti tämä purkaus ei ole kovin voimakas, eikä aiheita samanlaisia hankaluuksia kuin Eyjafjalla viime vuonna. Mielelläni soisin Islannille rauhallisen kesän :)
-lauri-

Tulivuoripäivitys 22.05 kello 01.19
Morgunbladidin uusimpien uutisten mukaan tuhkaa sataa kirkjubærklausturissa. Tuhka on karkeampaa kuin viime vuoden Eyjafjallapurkauksessa.
Purkaus näyttäisi olevan voimakas. Jäätikköjuoksua ja tulvia odotetaan.
Lisää Morgunbladedin sivuilla http://www.mbl.is/frettir/innlent/2011/05/21/mikid_oskufall_a_klaustri/

Tulivuoripäivitys 22.05 kello 02.10
Ei millään malta mennä nukkumaan kun on päivystettävä Morgunbladedin kotisivuja. Nyt ne kirjoittaa, että Grimsvötnin purkaus on hyvin voimakas. Yhtä voimakas kuin Eyjafjalla oli voimakkaimmillaan. Ja tuhkaa sataa vähän joka puolella. Karkeaa tuhkaa. Ilmeisesti se ei ole niin haitallista lentoliikenteelle kuin ohut. Tuhkapilvi on kuitenkin noussut 15 kilometrin korkeuteen.
http://www.mbl.is/frettir/innlent/2011/05/21/eldingar_i_gosmekkinum/

Arktinen ruokalista: Kalliokalan tarina

Lopputalvesta tai oikeastaan alkukeväästä saimme nauttia muutaman päivän ajan mahtavista keleistä. Saapuessamme huhtikuun toisena satamaan meri oli tyyntynyt. Yläkuvassa meidän jälkeemme saapuneet Nordbøen ja Ekenborg odottavat vuoroaan päästä luovuttamaan päivän saalis.


Meidän saaliimme oli sinä päivänä hyvä. Ensimmäisen apajan tuhannen kilon lisäksi saimme toisessa kolme tonnia suurikokoista turskaa. Joukossa yksi harvinaisen lihaksikas. Tiesin heti mitä sille tekisin. Kuva: Erik Heiskanen

Luovutettuamme kalat tehtaalle perkasin suurturskan selkäruodon oikeaoppisesti poistaen. Perattunakin kala oli yli 15 kiloinen.

Perkaamisen jälkeen turska oli ensiksi 4 päivää (painon alla) voimakkaassa suolassa.
Ensimmäisen suolaamisen tarkoituksena on saada pääosa kalan lihasnesteestä pois.

Sen jälkeen suolasin sen uudestaan neljäksi viikoksi. Toisen suolauksen tarkoituksena on poistaa nestettä edelleen ja aloittaa kalan kuivaaminen.
Kuvassa minä, turska ja Maarten. Kuva: Sofie Colpaert

Toisen suolauksen jälkeen vuorossa on loppukuivaus. Siihen minulla on monta mahdollisuuutta. Joko maatilan varaston takaseinä, kalankuivaustelineet tai laiturilla olevat trukkilavat.

Riippumatta siitä millä tavalla kalan kuivattaa , kannattaa huolehtia ettei kuivumisen loppuvaiheessa oleva kala pääse rankkasateen kastelemaksi. Pieni tihkusade ei haittaa.
Huhtikuun toisen 31- kiloinen on kuvassa toinen oikealta.

Sama kala alas otettuna täyttää trukkilavan.

Kun kala tuntuu sopivan kuivalta se kannattaa leikata aurinkoisella ja mielellään tuulisella säällä sopiviksi annospaloiksi ja lajitella muutamaan kategoriaan. Luokitukseni on seuraava: Ruodottomat selkäfileet, ruodottomat vatsafileet, hieman ruotoiset palaset ja evien ympärykset.

Tässä parasta mitä kalliokalasta voi saada. Loinsia eli selkäfilettä. Tänä vuonna onnistuin suolakalatuotannossani. Laatu on erinomainen. Jos joku blogini lukijoista vierailee Støssä, niin voi sen asian itse todeta. Tarjoan turskapataa Cafe Morgenstjernassa :)

Näin paljon tuli yhdestä ainoasta turskasta. Kuva on otettu lähes tasan kuusi viikkoa pyyntipäivän jälkeen.


Hyvää ruokahalua
-lauri-