KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

lørdag 13. november 2010

Nuotta ja sen korjaaminen

Eilen , lauantaina Stön siimalaivat olivat merellä. Saivat mukavasti saalista. Yläkuvassa Alken tulossa kaloja luovuttamaan.

Øyland, 50- jalkainen, 50- vuotias lehtikuusirunkoinen kalastusalus oli kalastajan urani alkuaikojen työpaikka. Viihdyin vanhassa laivassa tosi hyvin, vaikka en sitä koskaan kodiksi kokenutkaan. Se oli yksi parhaista työpaikoistani. Morgenstjerne on paljon enemmän.

Perjantaina saimme nauttia auringonpaisteesta muutamien kymmenien minuuttien ajan. Kalastusnautinnoista ei paljon voinut puhua, kun saalis neljässä apajassa jäi vajaaseen 400 kiloon.
Menneellä viikolla haastattelin Aamulehden kuvablogin kautta tutuksi käyneitä kollegoja. Siinä kuvakisa blogissa olen nyt itsekin mukana kertomassa terveisiä kalastajakylästämme ja mereltä.

Kun menimme torstaina Myreen nuottaa paikkaamaan, ohitimme tämän Bio Marin kalanrehutehtaan. Taajaman korkeimman rakennuksen.

Nuottaa korjataan. Poikani käsittelee käpyä eli korjausneulaa.

Tässä vaiheessa nuottamme on vielä ehjä. Kuva alkuviikon koljankalastuksesta . Pojat järjestelevät nuottaa uutta laskua varten.


Morgenstjerne 13.11. Tyyntä, pakkasta ja maassa lunta. Myös ranta-alangoilla, eikä pelkästään vuorilla. Siimalaivat olivat merellä, saivat hyvin saalista. Me olimme maissa. Kippari teki huoltotöitä, minä nukuin pitkään, menin sitten herättyäni kahvioon ruuhka-apulaiseksi. Juniori oli maatilansa rauhassa, kaukana pahasta maailmasta. Mailla oleva lahtivalas sai lumivaipan.

Raskas kalastusviikko on takana. Olimme neljänä päivänä merellä ja sää oli kehno koko ajan. Jos ei varsinainen sää, niin ainakin virtaukset. Ja oikeastaan kun puhumme säästä , tarkoitamme aina myös virtauksia, siis sitä Golf virran jatketta.

Alkuviikko meiltä meni kolja- apajilla ja keskiviikkona kokeilimme seitin kalastusta Kvastindseggalla,viidentoista merimailin päässä Stöstä.

Se yritys olisi voinut jäädä tekemättä, kun kunnon saaliin asemasta saimme nuottamme styyrpuurin puoleisen sivuverkon revittyä. Virtaus kantoi ulos syvänteeseen päin, ja siellä oleviin koralleihin tai kiviin tai johonkin nuotta sitten nirhaantui. Aluksi harmitti, mutta siten tuli mieleen, että on se hyvä, ettei pyydyksemme ole sitä järeämpää tekoa oleva moderni teräsvaijeri -ja raivauslevytrooli. Silloin kun saattaisivat kärsiä luontoarvot ennemmin kuin pyydys.

Torstain olimme Myressä nuottaa korjaamassa. Koko päivä menikin sisätiloissa, nuottakorjaamon suuressa hallissa paikaten, kahvia juoden ja tärkeitä asioita pohtien. Päivän mittaan tapasimme myös useita kalastajaystäviämme, kun kyllähän sellainen tapaus kun nuotan paikkaaminen on käytävä toteamassa.
Se on kaikkien sillä hetkellä maissa olevien nuottamiesten kansalaisvelvollisuus. Osaapahan sitten tarvittaessa tarkasti muillekin kertoa mitä Morgenstjernelle siellä kantilla oikein tapahtui, miten nuotta korjattiin ja miten se olisi oikeastaan pitänyt tehdä

Nuottakutomossa mulle vahvistui se mikä on tässä kymmenen vuoden aikana tullut selväksi. Emme me savolaiset mitään uteliaita ja vaikeaselkoisia lupaajatyyppejä ole. Emmekä varsinkaan piällysmiehiä. Sen verran paljon asiantuntijoita liikkui tanskalaistyyppisen kierrenuottamme eli snurrevadin ympärillä.
Pohjoisnorjalainen jahkaileva kalastaja tietää tarkkaan mitä muitten olisi tehtävä, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä seurauksia siitä tulee kun niin ei tehty. Jälkeenpäin se sitten toteaa , että arvasinhan minä. Riippumatta siitä oliko oikeasti arvannut.
Sen saman kalastajan oma päätöksenteko kuuluukin sitten kategoriohin "Ee sitä arvoo vielä tässä vaeheessa. Katotaahhan mihinkä se tilanne kehittyy ja Voeshan tuota tehhäkkii... vae jättäskö tekemättä."
Tulipas oikein kotoisa ja mukava olo niitä viisaita neuvoja kuunnellessa.
-lauri-

7 kommentarer:

  1. Kollegatapaaminen on kyllä huikea juttu ja sitten sitä ihmettelee miten sattumanvaraista elämä lopultakin on. Vähän pelottavaakin ainakin joissain asioissa.

    Hyvää isänpäivää.

    t helen

    SvarSlett
  2. Kiitos. Minusta sattumanvaraisuudessa parasta on huomata, että niinhän sen sitten pitikin mennä.
    Siksi en koe sitä ollenkaan pelottavana, vaan yleensä olen luottavainen.
    Sattumamanvaraisuudessa on logiikkansa.

    SvarSlett
  3. "kyllähän sellainen tapaus kun nuotan paikkaaminen on käytävä toteamassa".. Ihana:)
    Joo norjalaiset ovat kovia pohtimaan asioita, spekuloimaan, ottamaan kantaa ja kertomaan miten asia pitäisi hoitaa. Meillä oli oikein mielenkiintoinen viikonloppu töissä. Vähän samanlaista touhua... Ja sitten jos norjalainen tekee väärin hän on mestari pesemään omat kätensä ja kääntämään asian toiseen. No se siitä. Hauska postaus. Toiv. säät selkenevät.

    SvarSlett
  4. Säät ovat jo seljenneet . Nyt, klo 22.55 olemme siinä samassa paikassa missä nuotta viimeksi repesi. Eka apajassa kaikki meni hyvin, virtaus on parempi ja saimme 800 kiloa seitiä.Mutta tämä yökalastus on vähän niinkuin jäitä polttelis. Semmoistra sietämistä.

    SvarSlett
  5. @ Kalastajamuija ja lappilifestyle on oikeassa

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Skandinaavinen_muinaisusko

    SvarSlett
  6. Hennoo olla että melekeen. ;)) Mutta savolaisena sitä varmaan on helppo pärjätä noissa porukoissa!

    SvarSlett
  7. Pärjätään. Nordland on Norjan savo.Ruija Ylä-Savo niin paljon,että siellä on kotoisaa.Ei tosiaankaan hötkyillä. Mehamnisssa pistävät kiihkeimmän kevätkalastuksen aikaan perjantaina puoliltapäivin kalanvastaanoton kiinni, että kerkiäävät mökille. Kun ei sitä arvoo myöhäsemmäks jättee. Pimmee tulloo.

    SvarSlett