Islantifiilistelyä, merisiileistä, merenpohjakiviä ja otoliittipeliä

Merisiilit ovat lisääntyneet voimakkaasti sen jälkeen kun kissakalakannat 60-luvulla romahtivat.Voimakas kalastus vuonoissa verotti paikallisia kalakantoja. Nykyään kalastus on paljon kontrolloidumpaa ja kannat kasvussa. Merisiilikin on yksi tulevaisuuden mahdollisuuksia. Mädille näyttäisi olevan markkinoita luksustuotteena varsinkin Japanissa.


Taskurapu on runsastunut Vesterålenin matalikoilla. Kanta on niin suuri, että kestäisi voimakkaankin verotuksen. Ravunpyynti olisi hyvä lisätulo muuten hiljaisena aikana alkusyksystä. Ehkä meidän olisi tässäkin asiassa katsottava länteen. Islantilaiset kun eivät jättäisi tällaista mahdollisuutta käyttämättä



Keräsin verkon mukana tulleita kiviä. Yritin valikoida , mutta silti kiviä kertyi sata kiloa , ainakin.



Tämä syvyyksistä noussut aarre on taatusti jotain tuliperäistä. On muuten niin yhen sortin laavakiven näköinen ettei enempää vois.



Kolme minun mielestä parasta kiveä. Ne aion pitää itselläni.





Verkon mukana tuli myös tällainen kivizombie


Otoliittipelejä on monenlaisia. Kasvopeleissä 4-5 kuuloluusta yritetään saada aseteltua ilmeikkäät kasvot. Kuvassa silmät ovat 210 cm pitkän ja 27 kiloa painavalta molvalta. Nenä 18 kilon rannikkoturskalta (Oletan kun se oli niin lyhyt ja tanakka) ja huulet 22 kiloiselta vaellusturskalta
Stø 10 huhtikuuta.Vielä lähes tyyntä, pilvistä, lämpötila 6 astetta. Morgenstjerne oli maissa pienemmät laivat merellä.


Islannissa verkkolaivat alkavat valmistautua hietikkoravun, tai sen jota ne jostain syystä kutsuvat hummeriks, pyyntiin. Niin luki icelandreview kotisivuilla. Viime viikolla puolestaan alkoi rasvakalan pyynti ja Vestmanna saarten juksaveneet siirtyvät kohta puna- ahvenen tai nykyään taitaa olla punasimppu suomeks, kalastukseen. Tää puna-ahven on Islannissa kiintiöity kala ja sillä on suuri merkitys varsinkin pienimmille veneille.

Islanti vierailun jälkeen nuo saarivaltakunnan kalastus- ja muutkin asiat ovat alkaneet kiinnostaa ihan eri tavalla.
Varsinkin kun näin kuinka paljon tehokkaammin kaikki käytetään hyväks, kuinka koko ajan mietitään uusia mahdollisuuksia ja kuinka sujuvasti kala liikkuu merestä lautaselle. Oli se lautanen sitten Reykjavikissa tai Brysselissä.

Yks menestystarina on molva. Islannissa molvan pyyntiin on satsattu ja markkinoita on käyty tunnustelemassa jo silloin kun kalan menekkin oli heikohko. Se kannatti. Kun turska talouskriisin iskiessä päälle oli aivan liian kallis eurooppalaisille, alettiin etsiä suolakalatuotantoon sopivampaa halvempaa lajia. Vestmanna saarelaisilla oli tarjota molvaa. Viimeiset pari vuotta ovat olleet molvanmyyjille tuottoisia. Ja vaikka turska onkin nyt ostajan kannalta edullista, niin molvaan makuun päässeet Portugalin ja Espanjan perheenäidit eivät luovukkaan tulokkaasta.

Sitt luin vielä meiän Fiskeribladetista kuinka kalastus on Islannissa kasvattanut kovasti, jopa odotettua enemmän, osuuttaan sekä viennistä että bruttokansantuotteesta . Just niinkuin arveltiinkiin kriisin iskiessä päälle.

Kalastuksen merkityksen näkee kolikoistakin. Siellä on klaavapuolella taskurapua, villakuoretta , turskaa ja pikkumustekalaa. Ja uusissa postimerkeissä on kuvaus sillinpyyntiin erikoistuneesta kalastajakylästä.

Oon tainnut jäädä Islantikoukkuun ties monennenko kerran.

Asun kuitenkin Støn kalastajakylässä Vesterålenissa ja hyvä elämä on mahdollista täälläkin. Onhan Vesterålen melkein kuin Islanti. Kuumia lähteitä meillä ei ole , mutta muuten maasto muistuttaa aika tavalla Islantia. Samanlaisia alankoalueita, vehreitä niittyjä ja massiivisia vuoria. Suurinpiirtein samantyyppiset kalastussesongit sekä pyyntimenetelmät. Siks minusta tuntuukin ihan käsittämättömältä, että meillä ei oo Islantilaisten kanssa paljon mitään yhteistyötä. Se ois kyllä saatava käyntiin. Niin paljon opittavaa veljeskansalta.

Tänään olin merellä vaikkei pitänyt: Eräs verkkokalastaja tarvitsi talkooapua nostaaksen jatansa. Olin aamupäivän kantilla verkkohommissa. Paljon kaloja emme saaneet, mutta virtauksen riepottelemiin verkkoihin sotkeutuneita hienoja kiviä siitäkin edestä. Minä olin ihan haltioissani niiden verkon mukana tulleiden kivien kanssa. Kun osa oli sitäpaitsi vulkaanista lajia. Ihan laavakiven näköistä. Meren pohjassa kiviin tulee kaikenmaailman eliöiden, simpukoiden ja muiden toimesta kalkkikuvioita ja ornamenttejä. Ja kiviä on vaikka minkä värisiä.
Ne kivet oli niin houkuttelevia että ois huvittanu ottaa kaikki mukaan. Tyydyin kuitenkin jotain sataan kiloon. Sekin kun herätti kipparissa ihmetystä.

Suurimman osan näistä kivistä aion antaa Gallerian koristeeksi, mutta kolme parasta säästän, Morgenstjernen nuotan mukana saamme myös kiviä , tosin paljon pienempiä. Sellaisia jotka jumittuvat alapaulan riimujen lenkkeihin.

Toinen merikeräilykohteeni on otoliitit eli kuuloluut:Mulle on vuosien mittaan kertyny melkoinen kokoelma turskan seitin ja molvan kuuloluita.On hauska verrata otoliittien näköa ja kokoa. Se kun ei aina oo yks yhteen kalan koon kanssa. Ja se etsiminen se vasta kiehtovaa on.

Rannikkoturskalla, sillä paikallisella on suhteessa pienempi kuuloluu kuin vaellusturskalla. Seitillä ja molvalla on puolestaan turskia pienemmät otoliitit. Meiän otoliittitutkimuksista vois mainita sen että ne ovat empiirisiä mutta epätieteellisiä. Ainakin hauskoja.
Varsinkin kun tutkimuskohteille löytyy paljon muuta käyttöä.

Niitä voi juottaa riipuksiiin kiveks.Niitä voi käyttää leikkirahoina ja niillä voi pelata vaika mitä.
Kasvopelissä neljästä tai viidestä kuuloluusta yritetään muodostaa mahdollisimman ilmeikkäät kasvot.
-lauri-