KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

søndag 18. april 2010

Riekkoja hangella

Luotsivene Vestmannasaarten satamassa voi lähiaikoina saada normaalista poikkeavia tehtäviä kuten hakea läheisillä saarilla , yläkuvassa Ellidaey, olevat lampaat mahdollisen tuhkasateen alta turvaan. Ellidaeyn takana 20 kilometrin päässä näkyy Eyjafjalla jäätikköä.

Riekko pihapuussa. Poikani kertoi heränneensä kymmenen metrin päässä makuuhuoneesta soidintaan pitävän riekon metelöintiin.

Urbaani riekko navetan nurkalla. Erämaan linnut pitävät mun pihapiiriä omanaan. Syksyllä vievät viinimarjatkin pensaasta.

Uhitteleva uros isotteli mulle. Oli ottanut peltoni soidin tantereekseen.

Lammaspaistin valmistan paistamalla folion sisässä 150 asteessa 3 tuntia. Kunnes paistin lämpötila on vähintään 80 astetta.

Kuningasrapuja kiehumassa. Ne keitetään runsassuolaisessa vedessä 20 minuuttia.


Otan suuren riskin, kun sanon, että kasvatettu taimen on ihan yhtä hyvää kuin villi. Hieman rasvaisempaa tosin.



Taimenen palasia, inkivääriä,rasvakalan mätiä, oliiveja ja paprikaa

.

Morgenstjerne Stø 18.4. Etelätuulta 10 m/s. Vesi- ja räntäsadetta. Lämpötila 5 astetta. Laivat ovat maissa luultavasti myös huomenna.

Islannin tilanne vaikuttaa aika kurjalta, ainakin siellä Eyjafjalla - ja Myrdaljäätiköiden tienoilla olevilla suojaisilla viljelyalueilla.Tuhkaa on satanut paljon , jopa senttien paksuisia kerroksia viljelysmaille. Niitä tuhkapeltoja ei ihan heti ilman kyntämistä viljellä kun samalla satoi ja tuhka on nyt maassa sitkeäksi möhjäksi liisteröityneenä. Ei muuten lähde tuulen mukana pois.

Hevosia ja lampaita on kerätty turvaan navetoihin tai siirretty muille seuduille. Vestmanna saarelaiset ovat valmiudessa luotsialuksensa kanssa. Jos tuulen suunta muuttuu ja tuhka uhkaa saaria, ne 500 läheisillä asumattomilla saarilla laiduntavaa lammasta haetaan turvaan.

Villieläimetkin kärsivät.Islanti on Huippuvuorten lisäksi yksi maailman tärkeimmistä lyhytnokkahanhien pesintäalueista.
Viime vuosina hanhikanta on kasvanut kovasti ja antanut toivoa, että tämä uhanalainen lintulaji ei kuolekaan sukupuuttoon. Matkallaan pesimäylängöille Odadahraunin laava-alueille hanhilla on tapana pysähtyä viikkokausiksi lumettomille viljelymaille laiduntamaan.
Nyt hanhet ovat siellä tuhkan seassa neuvottomina kuolemassa. Meillekin siro lyhytnokkahanhi on tuttu. Saamme joka kevät ihailla kymmentuhatpäisiä Huippuvuorille matkalla olevia lyhytnokkahanhiparvia laiduntamassa rantakaistaleen pelloilla.

Tänään mulla oli mahdollisuus ihailla hieman pienempiä lintuja, kun riekot pitivät sitä tavanomaista soidinpeliään mun talon ympärillä. Kävin hakemassa takatalven yllättämän poikani maatilalta ja samalla kuvattua reviireitään vahtivia uroksia ja ympärillä pyöriviä naaraita.
Exilim pokkarini ei tosin oo paras mahdollinen, ei ainakaan lumisateessa kun pitää käyttää zoomia. Siinä lintuja seuratessa sain sopivasti juututettua autoni paksuun kinokseen. Niin että tuli juniorille lapiohommia.

Eilen me juhlistimme pienessä suomalaisporukassa lauantai- iltaa syömällä kaljaviinimarinoitua uunilammasta suppilovahveroiden ja lanttusoseen kera. Alkuruoaksi tarjoilin näitä sushi tyyppisiä juttuja, kaikkine tilpehööreineen wasabeineen sekä Ruijan kalareissuilta mukaan tarttuneita kuningasrapuja.
Meillä Støssä on saatavilla maailman parhaat raaka aineet sushinkin tekemiseen. Kannattaa kokeilla, jos vaan mahdollista, kylmäsavujuttuja, koljaa ja sinipallasta lohen ja taimenen lisäks kun seuraavan kerran miettii mitähän sitä oikein sinne merileväkääryleeseen riisin kaveriks pistäis.
Ja jos raa an kalan syönti tuntuu alussa oudolta, niin ei kukaan kiellä käyttämästä muitakaan lisukkeita kuin inkivääri ja wasabi, tää äkäinen piparjuuri. Kalan voi lievästi suolata tai maustaa pippurilla tai ihan millä tahansa.

Toivottavasti tuo Eyjafjallan purkaus tästä rauhoittuu ja tuhkasade loppuu. Tuntuis vähän kohtuuttomalta jos muutenkin kovia kokenut, yritteliäs kansa menettäisi ne hedelmällisemmät viljelymaansa tuhkan alle.

Toisena toiveena mulla on se sama kuin aiemmin. Että kolja tulis meiän matalikoille ja tuuli asettuis. Sormia oikeen syyhyttää päästä verestyshommiin. Tuoretta itsepyydettyä kalaakin tekee kauheesti mieli.
-lauri-

Ingen kommentarer:

Legg inn en kommentar