Yläkuvassa kymmenen kilon seiti. Pyydystetty talven kylmimpänä päiväna. Vaalea kylkiviiva ja tumma väri takaavat ettei sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin kuin korkeintaan kummeliturskaan ja sitä ei täällä meillä esiinny.
Yläkuvassa on tyypillinen rannikkoturska, painoltaan 18 kiloa. Turska on isopäinen ja suurisuinen pilkukas tai kirjavan läikikäs peto. Väritys vaihtelee kellertävän vihertävän ruskean harmaaseen. Kylkiviiva on vaalea. Jotkut matalassa elävät kalat ovat ruosteenpunaisia.Turskalla on terävät hampaat ja parta kuin mateella. Huomio kiintyy suurien kalojen valtavaan mahaan varsinkin kutuaikana. Tämä kala oli kutemaan valmistautumassa ollut naaras .
Alakuvassa verestyskaukalollinen( 600 kiloa )turskia ja joitain seitejä. Turskat ovat vaellusturskaa, suurimmaksi osaksi. Etualan koljassa näkyy selvästi se kalalle niin tyypilinen musta läikkä.
Alakuvassa pitelen 20 kiloista kutenutta vaellusturskaa. Naaraskala on kovasti kudun rasituksista laihtunut. Olis taatusti painanut yli 25 ennen kutua.Eron rannikkoturskaan näkee heti. Norjalainen arktinen turska. Tää Barentsin turska on solakka ja pitkänomainen. Aivan erilainen ruuumiinrakenteeltaan. Islannin turskat muistuttivat meidän rannikkoturskia, tai olivat ehkä vieläkin tanakampia. Turska on tärkein saaliskalamme. Suurin osa saaliistamme, jotain 80 % on vaellusturskaa eli skreitä. Sanovat meitä paremmin asioista perillä olevat.
Seitin on kooltaan turskan ja koljan puolivälissä. Eron koljaan huomaa selkeästi . Seitillä kylkiviiva on vaalea ja muuten kalan väri on tumma. Pienillä seiteillä vihertävään vivahtava mistä kutsumanimi viherpyrstö. Seitin pää on hyvin pieni. Kala voi tulla huomattavan suureksi. Jopa 20 kiloiseksi. Meidän ennätys on vähän yli 12 kiloa. Kuvan seiti on niitä pieniä viherpyrstöjä.
Kolja on saaliskaloistamme pienin. Sen tuntee suurista silmistä, kyljessä olevasta mustasta läikästä, näkyy paremmin alakuvassa, ja tummasta kylkiviivasta. Koljan väritys ja kuviointi voi muuten vaihdella voimakkaasti. Vaaleasta hyvinkin tummaan. Joskus saamme tamenen näköisiä pilkukkaita.Koljan suu on lahnanomainen, se on tottunut syömään pohjaeliöitä imaisemalla. Tosin viihtyy myös välivedessä äyriäisten kimpussa. Suurimmat samamme koljat ovat painaneet hieman yli 6 kiloa. Liha on hyvin vaaleaa.
o
Oikein selventävää ja onhan niissä ihan selvästi eroja kun näkee ne kaikki noin yhdessä. Mä olen nähnyt elävänä vain pieniä oranssihtavia turskia ja pari pientä seitä mutta ne seitkin oli jotain alle kilon painoisia. Niin ja silloinkin siis mulle kerrotiin mitä ne on :) Noi isot yksilöt alkaa näyttämään jo aika erilaisilta mitä ne pienet.
SvarSlett