Kaunis päivä ajella ja asioita pähkäillä.

Yläkuvassa osoitan meidän sinipallaksen pyyntialueita. Tuossa mun kynnen alapuolella ja etuoikella sijaitsevien 2 öljyesiintymien päällä. Kaskelottien ruokailusyvänne on siinä vieressä jatkuen sormen edessä olevien 4 esiintymän päälle. Öjynporauksen aloittaminen täällä on saanut hallituksen ja myös kansalaisten hyväksynnän. Alakuvassa Morgenstjernen nuottaan eksynyt lohi.

Sinipallaksessa on kuulema pcb:tä ja joitain metalleja pieniä pitoisuuksia muutamilla pyyntialueilla. Ei kuitenkaan meidän edustalla. Uutisointi oli tyypillisen pelotteleva.


Nuotan köysien kohoja kelutaan sisään


Kantti Støn edustalla.

Ei ollu eka apajassa koljaa. Oli turskaa , mutta onneks ei sen enempää kuin 15oo kiloa.
Nyt me sitten ajelemme ympäriinsä ja yritämme löytää sopivia rekisteröintejä, niitä koljan näköisiä pilkkuja kaiussa. Siellä lähellä pohjaa... Oikeesti ei niitä pilkkuja voi kunnolla erottaa. Että mitä kalaa. Ei edes meiän 40 vuotta kalastanut kippari.

Kalahommissa pätee sama sääntö, kuin missä muissa asioissa tahansa. Mitä enemmän tietää, mitä enemmän kokemusta, sitä varovaisemmaks tulee totuuksia kertomaan. Toissa päivänä kun olin sitä tuhkapilvee täynnä ja meressä oli kovasti kellertävän ruskeaa vaahtoa, niin
otin oikeen kuvia. Ett nyt sitä on täällä. Tuulen mukana mereen tullu ja rannoille vaahtolautoiks kertyny. Tuhkapölyä.
Onneks en ehtiny sen enempää asiaa tiedottamaan ja kuviani esittelemään. Niin että kerkesin pallaskalastaja Kyrren ( On muuten saanu viis yli 100 kiloa painanutta ruijanpallasta) harmittelut kuulla. Siitä että onpas nyt levän kukinta aikaisessa. Vesi on ruskeempaa ja narusiimoissa sen parhaiten näkee. Ja sitä paskavaahtoo on rannoilla. Just joo.

Toisen apajan me kohta laskemme tänne öljykenttien päälle. Kattelin kartasta niitä länttejä ministeriön raportista öljyporauksen vaikutuksista . Se tässä viikolla julkistettiin. Meiän kalastajien keskusjärjestölle tuli samalla yks uus kiukuttelun aihe entisten lisäks.

Ne kun siellä päättävissä elimissä aikovat säästää Lofootit ja päästää yhtiöt meiän kentille poraamaan. Just sinne missä parhaat sinipallaspaikat ja kaskelottien syvänteet sijaitsevat. Uhrataan Vesterålen, koska Lofootit on tunnetumpi ja haluaa Unescon maailmanperintökohteeks tai sellaiseks. Näillä ministeriön agendoillahan sitä saadaan ennestäänkin keskenään kisailevat maakunnat kyräilemään toisiaan.

Toinen koukutustupaparlamenttien tärkeistä keskustelunaiheista oli just julkistettu tutkimus raskasmetalli, pcb ja muista myrkkypitoisuuksista sinipallaksessa. Kolme kalastusaluetta ylitti EU:n raja arvot. Näiltä alueilta pyydetyistä pallaksista löytyi liikaa pcb:tä.
Onneks meiän Langemesegga on puhdas.
Se , että raportti julkaistiin just sinipallaskauden alla. Ja just silloin kun oli toivoa vähän korkeemmasta hinnnasta ja paremmista vientinäkymistä tärkeimmille markkinoille Venäjälle harmittaa.

Tänään tapahtui yks mukava juttu. Siinä eka apajassa. Kun käytin kelukonetta ja katselin periin , niin huomasin kiiltävää turskien ja muutamien seitien seassa. Varoitin kipparia ja poikastani siitä mikä olisi ootettavissa. Kun kalat saatiin säkitettyä veneeseen ja luukku verestysaltaaseen aukaistua, saattoi kippari nostaa esille kuuden kilon, ainakin , merilohen.
Oli se niin hieno . Ja tosi solakka. Ja ensimmäinen mikä me ollaan täältä Vesterålenista saatu.

Tenovuonon suulta on joskus aiemmin tullu muutamia.
-lauri-