KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

torsdag 2. september 2010

KARJALANPIIRAKOITA


Helsinki Vantaa. 3.9. Luen Ilta- Sanomia syön lämpimiä karjalanpiirakoita ja lähimmäiseni (pc) on käsissäni. Näkyy olevan pilvinen sää, voi sataakin. Pitää tässä rauhoittua matkan rasituksista, kun sain kolja- turska- ja merikrottifileeni tullin läpi. Ilman että kukaan epäluuloinen viranomainen olisi sen styroksilaatikon murustellut. Niinkin on nimittäin joskus käynyt. Kohta sitten hyppään bussiin ja pääsen kaupunkiin. Mitään kiirettä ei ole. Ihan rauhassa vaan katsellaan.

Lentoni sujuivat hyvin, vaikka alkuvalmistelut olivat taas sitä tavanomaista luokkaa. Eilinen oli siis höseltämistä ja tavaroiden etsimistä. Ja kun se meidän haastateltavakin tuli niin myöhään, että pelkäsin myöhästyväni lentokenttäbussista. Mahottomalla kiireellä piti saada ongittua kaikki tärkeät asiat ja muka pikakirjoittaa hehe. Silleen että pari kirjainta sanan alusta ja loppu on viivaa. Kun en ees tiiä millaista on oikee pikakirjoitus. Ja kyllähän lyhyen haastattelun sisällön muistaa aika hyvin. Antaa ammattimaisemman vaikutelman kun nopeasti kirjoittaa ja heti perään esittää seuraavan kysymyksen. :)

Mulla ei ole vielä omaa kameraakaan ja kun pomon kamerassa oli manuaali asetukset, niin en saanut millään teräviä kuvia siitä rantalentopalloilijasta, Kjerstistä. Vähän harmitti kun pomo sitten pyysi minulle kuvausneuvoja kovasti antanutta poikaani kuvaamaan.
Ja tietysti siltä ne kuvat sitten onnistuivatkin. Ja se saa nimensä safarisivujen kuviin.

Tulipahan perehdyttyä ammattirantalentopalloilijan elämään, silleen kursorisesti. Se asuu Riossa puolet vuodesta ja toisen puolen vuotta kierrtelee turnauksissa. Lentopallo on sen ammatti ja meidän firma mahdollistaa keskittymisen harjoittaa ammattiaan ihan rauhassa. Tytön siis pitää näkyä, kun silloin AWT:kin on esillä. Julkisuus on osa ammattia.

On ajat muuttuneet siitä kun lentopallon määritelmä ainakin tuolla Ylä- Savon puolella oli pölypallo. Sitä kun nuorisoseuran talolla sunnuntaisin pelattiin Lattia siinä pelin tiimellyksessä kovasti pölisi edellisiltana lattian liukasteena käytetyn perunajauhon ansiosta.

Kjersti tunsi mm. Suomalaiset Nyströmin sisarukset , joita luonnehti agressiivisiksi lentopalloilijoiksi. En sitten kysellyt oliko agressiivinen positiivinen vai negatiivinen ilmaus.

Valasrintamalla viimeisin tapahtuma oli eilinen safarilaisten illanvietto, jonka siis matkustelun takia missasin. Meidän sivuille oli lisäksi laitettu video siltä viimeiseltä safariltani. Hylkeetkin näkyvät siinä toisessa otoksessa.

Mutta nyt kyllä pitää unohtaa valaat ja kalat ja koko Stø ja oikeesti nousta siihen bussiin. Kun vaarana olisi muuten se, että alkaisin kommentoimaan ja muutenkin surffailemaan ja istuisin tässä kahviossa vielä iltamyöhälläkin. Kalat olisivat sulaneet eikä niistä enää olisi tuliaisiksi.
Sellaisen kauhuskenaarion toteutuminen on estettävä. Kannettava pistettävä laukkuun ja uskallettava mennä bussipysäkille.
-lauri-

4 kommentarer:

  1. Mietinkin mielessäni että miten saat tuliaiskalat kuljetettua Suomeen. Mutta en kysele tällä kertaa mitään niin sulle ei tule tarve vastata, ja voit rauhassa nauttia Helsingin tunnelmasta! Ilman konetta, eikö? :)

    SvarSlett
  2. Hyvää Helsinkilomaa (taitaa tulla myrskyilmat, täällä ainakin hiukan ja Jyväskylässä kuulemma).

    Sinä taidat olla "tunnettu kalastaja sieltä kartan ylänurkasta"...siitä tulli / kala- jutusta mielikuvitus alkoi lentämään:)

    Hengitä ja rentoudu

    t helen

    SvarSlett
  3. Kiitoksia kaikille, kyllä lomaillaan.
    Kauppatorin savustetut nahkiaiset, kauden ensimmäiset, mätikalat varsinkin , ovat sitten hyviä. Mielellään sen 3 euroa kappaleelta maksaa. Eihän sitä herkkua oikein mistään muualta saa. Söin 4, ja oli niin njammia.
    Toinen suosikkini on savustettu lohen selkäruoto. Kun selkäruodon vieressä on se parhaan makuinen kalanliha.

    SvarSlett