METSÄSTYKSESTÄ

KARHU

Elossako, elävien maassa.

Sarveiskynsin pitkin, pörröïsenä.

Huulten sanaa ymmärrä ei korva,

Silmät silmää etsii, tyhjän lukee,

Aukea ei koskaan metsään ovi,

Lumihurstia ei taivas anna,

Raskaammin tai keveämmin kaartaa paljasjalka.

Turkki vietiinkö ja kynnet leikattiinko ?

Hampaat murtuivatko verkkaan suusta?

Nauraa tuuli , kun sen kanssa kierrän.

Nauraa päivä, kun se silmiin paistaa.

Kallossani nauran milloin nauran.

Aukea ei koskaan metsään ovi.

-helvi juvonen-

Iisalmelaisen runoilijan Helvi Juvosen Karhu on hieno runo.
Tutustuin siihen viime vuonna.
Ystäväni kehotuksesta.
Hän siitä minulle kertoi.
Halusi mailata jotain todella koskettavaa.

Karhu pysäytti. On se sen verran raju.
Vaikka olenkin kotoisin ihan Iisalmen vierestä ja tykkään lukea,
myös runoja, en ollut aiemmin noteerannut koko Juvosta.

Tämän runon jälkeen minun oli pakko etsiä kaikki tieto,
mikä herkästä Iisalmelaistytöstä oli löydettävissä.
Karhu oli tullut kylään ja tuonut Helvi Juvosen mukanaan.

Ristiriitainen ja levoton mieleni kuitenkin armahti minut riekkometsälle menemään.
Tulihan niitä ammuttua,
kun tykkään niin kovasti riekkopaistista.
-lauri-