NIIN NE PÄIVÄT VAAN KULUVAT

Milloin saamme lunta vuorille ja suurempia saaliita?

Yölistä seitin verestystä . Juniori puukottaa.

Turska vuotaa kuiviin.

Saaliin joukossa iso puna-ahven.

Turskia verestysaltaassa.

Koljat haukottelevat.

Kaukalollinen n. 500 kg koljia.


Sand 1.lokakuuta. Kaunis sää leppoisaa tuulta muutamia metrejä sekunnissa.
Armeija on ampunut muutamien päivien ajan lämpöhakuisia ohjuksia. Varmaan varastonsa tyhjäksi , koska meri on taas vapaa meidänkin käyttöön.Olemme kalatöissä.
Lumi ei vieläkään ole tullut edes korkeimmille huipuille, joten kipparin mielestä kovin kummoisia saaliita ei ole odotettavissa.

Tässä on tullut touhuttua koko eilisilta ja viime yö ja pari apajaa nyt aamulllakin . Väsyttää...
Ei ihmistä ole luotu yökausia valvomaan ja rytmiänsä kokonaan sekoittamaan. Ihmisen olisi tarkoitus leppoisasti askarrella silloin kun jaksaa, syödä kun on nälkä ja mennä nukkumaan kun väsyttää.
Sitten on vielä muitakin juttuja jotka olisi tarkoitettu tehtäviksi silloin kun siltä tuntuu, mutta en nyt puutu niihin.
Eilen illalla saimme koljaa ihan kohtuullisesti. Kahdessa apajassa tuli yhteensä tuhat kiloa. Yöksi seilasimme kantille, sen ulommaiselle apajalla ja kokeilimme olisiko seiti paikalla. Ei muuten ollut seitejä , eikä muitakaan eläväisiä. Saalis 200 kiloa seitejä, muutamia turskia yksi punakampela ja isommanpuoleinen puna-ahven. Se ei ole paljon koko yön huhkimisesta.

Aamuksi tulimme takaisin tänne Sandille. Ensimmäinen nuotanlasku oli kohtuullinen. Saimme säkillisen kaloja, noin 500 kiloa.Suurimmaksi osaksi koljaa.
Nyt nuotta on taas meressä, saas nähdä mitä tulee. Saammeko pari tonnia täyteen. Silloin reissu olisi ollut ihan ok. Niin uskallan sanoa, vaikka yhden siimansyötittäjän mielestä ilmaus ihan ok tai ihan hyvä on laiskan ihmisen vakiovastaus. Silloin kun ei sen parempaa keksi.

Nuotta on kohta ylhäällä, kalat suolistuskaukalon kautta konteissa ja me matkalla kotiin. Sitten kunnon ettosten jälkeen odottaa inspiroiva viikonloppu valassafari asioiden parissa. Pari viikkoa onkin tullut oltua valaitten ulottumattomissa, niin että ihan on ikävä tullut.
Vaikka valaat kuinka innostaisi, niin viikonlopun sieniretkestä makkaranpaistoineen ja mahdollisesta riekkojen jahtaamisesta en kuitenkaan luovu. Askareista joita on parasta tehdä hyvän sään aikaan .
-lauri-