KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

lørdag 11. september 2010

Tuskaa ja työn tohinaa.

Valaskausi on päättynyt. Oppaat ja esikoiseni ovat lähteneet kotiin. Toimiston Odo lähtee huomenna. Toimitusjohtaja, jonka analyysi menneestä kaudesta on luettavissa sunnuntaista lähtien AWT:n blogissa sekä paikallislehdissä, pitää kahden viikon loman. Tänään lauantai- iltana otimme viimeisiä safariin liittyviä kuvia. Kun me hyvästelimme laivamme...(alakuva Odo Brodda)

Ja purimme valasnäyttelyn. Kaskelotti sai kunnian roikkua seinällä pisimpään. (Kuva Camilla.)

Tässä viikolla on ollut ennätyslaskuvesi (sellainen jota ei ole ollut vuosiin) niin kuin noin metriä normaalia matalammalla olevasta majastani voi päätellä.

Kotini Morgenstjerna niin alhaalla , että kannelle meno tuottaisi tottumattomalle vaikeuksia. varsinkin jos olisi nauttinut virvoittavia juomia ennen sitä. Sanottakoon nyt tässä yhteydessä ihan rehellisesti , että kalastajien yleisin hukkumistapaturman syy Norjassa on masentava. Putoaminen humalassa laivan ja laiturin väliin.

Morgenstjerna takaa.

Soløy siellä jossain alhaalla.

Tässä on paikka , missä ei ole vuosikausiin pyhäkengät jalassa kävelty.

Vaikka Myressä tuli näkyviin legendaarin Topcoatin keikkabussi, niin ei me sitä coverbändiä jääty kuuntelemaan, vaan.....(Kuva:Camilla)

Jatkettiin Nyksundin kalastajakylän ns. taiteiden yön tunnelmiin. Luuveistosten. (Taidetta tämäkin härän kallo) ja vanhan kalatehtaan seinillä esillä olevien taulujen pariin.(Camilla)

Sekä hieman psykedeelisiin tunnelmiin. Itse taiteen tuottajat olivat paistamassa makkaraa ja nauttimassa mm. lämpimästä elokuun yöstä satunnaisten vierailijoitten keskittyessä taide-elämyskokemuksiin. (Camilla)


Valassafaritoimisto 11.9. Tyyni keli. Selkeää. Ulkona 10 astetta. Kaksi päivää on korjattu nuottaa. Seminaareissa käyty ja sitten on ollut kaikenlaista safaripainotteista lopettajaista.
Ja laivan netti ollut poikki. Viikolla saimme vain vähän kaloja. Siimalaivojen saaliitkin olivat heikohkoja.

Kummallisia vieroitusoireita on ilmennyt kun on milloin minkäkin syyn takia pitänyt olla poissa netistä. Ainakaan ei ole kerennyt blogia kirjoittelemaan. Ja vain hätäisesti muiden kirjoituksia lukemaan ja kuvia katselemaan, ehkä jotain kommentoimaan.
Chattaileminen on myös ollut vajavaista.

Mutta valassafarin kautta on kovasti lopeteltu, muutamia blogeja mm Kjerstistä, on kirjoiteltu ja kaikenmaailman strategioita mietitty. Eilen oli Myressä kuntakeskuksessa matkailuseminaari ja tänään naapurikylä Nyksundissa Verdifull Kystkultur joku ihme teemapaja ja luentotilaisuus.
Siellä oli kaikilla osallistujilla mahdollisuus kuulla omaa ääntänsä kovasti tärkeissä puheenvuoroissa.

Luennoitsijan ääni puolestaan tuli tutuksi niissä jorinoissa , kun kaveri kertoi, kuinka sitä saadaan nämäkin syrjäkylät kukoistamaan. Me olemme oikea rannikon helmi, emmekä mikään kituva seutupahanen. Pakkohan sitä on uskoa, kun arvovaltaiselta taholta niin kovasti vakuutetaan.

Paitsi siinä vaiheessa meinas tulla uskottavuuden puute, kun meidän piti tehdä se Swot vai mikä analyysi se olikaan päästäksemme siihen lopputulokseen, että töitä on kovasti tehtävä, yhteistyö on voimaa ja voittaa voittaa tilanne olis kaikille se paras, vaikka uhkakuvia ja vihollisia etsittiin.

On tullut sen verran paljon nähtyä näitä seminaareja, ei nyt kalastajana ollessa niinkään, vaan aiemmin, ettei aina jaksa ottaa tosissaan. Kun sitten vielä kiireellä pomon kanssa ajettiin.( Siis minähän se olin tapani mukaan myöhässä ja ilman aamupalaa matkalla), niin kehityspajakuntoni ei ollut paras mahdollinen.

Verdifull Kystkultur projektille kaikki kunnia siitä, että luentosalissa oli kiitettävästi hedelmiä ja karkkeja , kahvia ja limsaa. Niin, ettei ensimmäisen luennon aikana tarvinnut nälkää kärsiä. Keräsin ison kasan rypäleitä ja päärynälohkoja ja banaanin puolikkaita sekä kahvikupposen karkkien lisäksi eteeni luentovihkoni viereen. Siinä napostellessa tulin paremmalle tuulelle ja olin hyvinkin valmis ottamaan vastaan kaikenlaiset luennoitsijalta tulevat visiot.
Ja niitähän tuli.
Sitten kun iltapäivällä maittavan lounaan jälkeen teimme ryhmätöitä, niin kyllä tuli niin paljon ratkaisumalleja ja ehdotuksia, että jos kymmenesosa toteutuu, niin ei oo mitään hätää. Meidän alue on matkailun keihäänkärki (norjalainen sanonta ) ja saamme synergia etuja ja vaikka mitä.

Seminaaripainotteisen kahden päivän putken katkaisi eilisiltainen autolla ajelu. Käytiin Myressä ja Nyksundissa katsomassa taiteiden yötä täkäläisittäin. Myressä törmättiin Mehamnista tuttuun ilmiöön. Topcoatin suuri keikkabussi oli parkissa Garasjen pubin edessä. Vähän teki mieli mennä katsomaan, mutta kun oli tullut luvattua mennä Nyksundiin hieman toisenlaisiin tunnelmiin, niin ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä.

Kummallisten, isäntiemme mielestä kuulemma aivan mahtavien,taulujen, performanssien ja luuveistosten(Lue häränkallo, hevosen luuranko ja valaan leuat) pyörteissä siellä Nyksundin vanhan kalatehtaan sokkeloissa, oli lievästi sanottuna surrealistinen tunnelma.

Normaalisti vapaamielinen ja kovasti suvaitseva minänikin tunsi itsensä hieman ymmärtämättömäksi konservatiiviksi. Se kun olisi halunnut aistia ne kalatehtaan tunnelmat...ihan sillä tavalla naturell, ilman pynttäämistä.

Topcoatin coverit olisivat ehkä sittenkin olleet enemmän minun makuuni, vaikka kaikki kunnia kulttuuritehtaan jengille ja heidän luovuudelleen.
-lauri-

8 kommentarer:

  1. Onko haikea olo kauden päätyttyä? Me käytiin pikavisiitillä Sjoalla ja siellä alkoi olla jo niin hiljaista, monet rafting oppaista olivat jo lähteneet kotiin ja ne jotka olivat vielä paikalla, suunnittelivat vain tulevaa talvea. Muistui opat opas-ajat mieleen ja se syksyinen olo kun työt on tehty. Toisaalta ihanan hiljaista ja innoissaan lähdössä seuraavaan juttuun, mutta toisaalta taas NIIN haikeaa kun kaikki katoavat minne kukakin.

    SvarSlett
  2. Just sellainen fiilis on nyt. Kaikki on poissa. Pomokin lähtee kahden viikon lomalla. Laivat seisovat satamassa.Muutama viikko ainakin siirtymäaikaa ennen kuin voi kunnolla keskittyä kalastukseen.
    Sellaista on työ tiiviissä tiimissä, lähes yötä päivää. Aivan eri juttu kuin säännöllinen työ.
    Tiimistä tulee helposti enemmän mekin ollaan oltu kuin meikkavalasperhe.
    Onneksi saan nyt syksyllä koko ajan askaroida jotain pientä näitten valasretkien tiimoilta.
    Tajuan varmaan samanlaista pioneerihenkeä teillä melontaporukoissa :)

    SvarSlett
  3. Samanhenkiseltä kuulostaa kyllä! :) Mitähän minä teen toimistossa?? Ei vaan. On tämäkin kivaa ja haastavaa, eri tavalla.

    SvarSlett
  4. Kiitos kaloista, hyvin tulivat perille. Ajettiin 18 tunnissa kolmella tauolla, joista yksi aamukahvilla Kempeleessä Raijan ja Arvon luona( klo 2.30)
    Sienistä.. käyppä katsomassa parin viikon pääsät erästä kuusikkoa, on enemmän suppilovahveroa kuin paljasta maata näkyvillä..
    Todella rentouttava viikko takana, nyt taas jaksaa.

    SvarSlett
  5. Ole hyvä vaan. Tarja varmaan käy hakemasssa osansa jossain vaiheessa. Olikos muuten tatteja näkyvissä, kun sieniretkiä ja kursseja pitäis pitää, sienet vaan puuttuu:)
    En ooo valailta ja seminaareilta kerenny sienitilannetta yhtään päivittämään.
    Ja kalastuskin vaatii arkena valoisan ajan.:(

    SvarSlett
  6. Tatteja varmaan alkaa nousta tällä viikolla, kaikki jotka löysimme olivat baby-kokoa.

    SvarSlett
  7. Ihana Elias-purtilo:) Onnea uusiin haasteisiin!

    SvarSlett
  8. Kiitos, mistäs oikein arvasit? Tuli just uusia, erilaisia haasteita, kun saan alkaa välittämään tunnelmia , ajatuksiana ja henkilökuvia meidän suomalaisympyröistä ja vähän muualtakin ihan oikeaan lehteen.
    Siinä sitä onkii haastetta, omiks tarpeiks :)

    Sitten kova haaste on myös meidän kulttuuriyhdistys. Saada se kirjastoviikon tilaisuus ja myöhemmin ensi vuoden alussa etnotanssiviikonloppu esiintymisineen ja kursseineen på plass.

    Onneksi tänne Støhön muuttaa muutamia uusia yhdistys- tai kulttuuriorientoituneita ihmisiä.

    Se minun Elias elikkä Morgenstjerna on muuten kuvaansa suurempi, heh, 15 metrii. 60 tonnii. Niinkuin suuri kaskelotti hehe.
    Käsittäen kylpyhuoneen, olohuoneen, keittiön, kaks makuuhuonetta ja paljon terassitilaa monessa tasossa. Neliöitä: yläkerta 6, kylpyhuone 1,5, keittiö-olohuone 4, makuuhuoneet yhtensä 4.
    Kokonaisneliömäärä vajaa 16.
    Morgenstjerna on yksiöksi aika tilava. Kaappitilaa on niukasti, vaatteet on säilytettävä osin matkalaukuissa ja osin kalastajan arkuissa punkkien alla. Ilmastointi on manuaalinen. Kaasuhella asunnon liikkeisiin synkronoitu. Samoin jääkaappi, siinä on turvalukko, kuten myös kaikissa muissakin kaappien ovissa.
    Miinuksena voisin mainita kirjahyllyjen puuttumisen. Joudun säilyttämään kirjojani pienissä syvennyksissä ympäri yksiötäni, laatikoissa ja punkkien päällä.

    Ja joskus tulee eturistiriitoja yksiön alkuperäisen tarkoituksen, sen yritysidean kanssa. Syvennykset on oikeastaan tarkoitettu muiden päivittäisten tavaroitten säilytykseen.
    Sellainen on Elias purtilo, liikkuva kotini lähes puolenkymmenen vuoden ajalta :)

    SvarSlett