Tuskaa ja työn tohinaa.

Valaskausi on päättynyt. Oppaat ja esikoiseni ovat lähteneet kotiin. Toimiston Odo lähtee huomenna. Toimitusjohtaja, jonka analyysi menneestä kaudesta on luettavissa sunnuntaista lähtien AWT:n blogissa sekä paikallislehdissä, pitää kahden viikon loman. Tänään lauantai- iltana otimme viimeisiä safariin liittyviä kuvia. Kun me hyvästelimme laivamme...(alakuva Odo Brodda)

Ja purimme valasnäyttelyn. Kaskelotti sai kunnian roikkua seinällä pisimpään. (Kuva Camilla.)

Tässä viikolla on ollut ennätyslaskuvesi (sellainen jota ei ole ollut vuosiin) niin kuin noin metriä normaalia matalammalla olevasta majastani voi päätellä.

Kotini Morgenstjerna niin alhaalla , että kannelle meno tuottaisi tottumattomalle vaikeuksia. varsinkin jos olisi nauttinut virvoittavia juomia ennen sitä. Sanottakoon nyt tässä yhteydessä ihan rehellisesti , että kalastajien yleisin hukkumistapaturman syy Norjassa on masentava. Putoaminen humalassa laivan ja laiturin väliin.

Morgenstjerna takaa.

Soløy siellä jossain alhaalla.

Tässä on paikka , missä ei ole vuosikausiin pyhäkengät jalassa kävelty.

Vaikka Myressä tuli näkyviin legendaarin Topcoatin keikkabussi, niin ei me sitä coverbändiä jääty kuuntelemaan, vaan.....(Kuva:Camilla)

Jatkettiin Nyksundin kalastajakylän ns. taiteiden yön tunnelmiin. Luuveistosten. (Taidetta tämäkin härän kallo) ja vanhan kalatehtaan seinillä esillä olevien taulujen pariin.(Camilla)

Sekä hieman psykedeelisiin tunnelmiin. Itse taiteen tuottajat olivat paistamassa makkaraa ja nauttimassa mm. lämpimästä elokuun yöstä satunnaisten vierailijoitten keskittyessä taide-elämyskokemuksiin. (Camilla)


Valassafaritoimisto 11.9. Tyyni keli. Selkeää. Ulkona 10 astetta. Kaksi päivää on korjattu nuottaa. Seminaareissa käyty ja sitten on ollut kaikenlaista safaripainotteista lopettajaista.
Ja laivan netti ollut poikki. Viikolla saimme vain vähän kaloja. Siimalaivojen saaliitkin olivat heikohkoja.

Kummallisia vieroitusoireita on ilmennyt kun on milloin minkäkin syyn takia pitänyt olla poissa netistä. Ainakaan ei ole kerennyt blogia kirjoittelemaan. Ja vain hätäisesti muiden kirjoituksia lukemaan ja kuvia katselemaan, ehkä jotain kommentoimaan.
Chattaileminen on myös ollut vajavaista.

Mutta valassafarin kautta on kovasti lopeteltu, muutamia blogeja mm Kjerstistä, on kirjoiteltu ja kaikenmaailman strategioita mietitty. Eilen oli Myressä kuntakeskuksessa matkailuseminaari ja tänään naapurikylä Nyksundissa Verdifull Kystkultur joku ihme teemapaja ja luentotilaisuus.
Siellä oli kaikilla osallistujilla mahdollisuus kuulla omaa ääntänsä kovasti tärkeissä puheenvuoroissa.

Luennoitsijan ääni puolestaan tuli tutuksi niissä jorinoissa , kun kaveri kertoi, kuinka sitä saadaan nämäkin syrjäkylät kukoistamaan. Me olemme oikea rannikon helmi, emmekä mikään kituva seutupahanen. Pakkohan sitä on uskoa, kun arvovaltaiselta taholta niin kovasti vakuutetaan.

Paitsi siinä vaiheessa meinas tulla uskottavuuden puute, kun meidän piti tehdä se Swot vai mikä analyysi se olikaan päästäksemme siihen lopputulokseen, että töitä on kovasti tehtävä, yhteistyö on voimaa ja voittaa voittaa tilanne olis kaikille se paras, vaikka uhkakuvia ja vihollisia etsittiin.

On tullut sen verran paljon nähtyä näitä seminaareja, ei nyt kalastajana ollessa niinkään, vaan aiemmin, ettei aina jaksa ottaa tosissaan. Kun sitten vielä kiireellä pomon kanssa ajettiin.( Siis minähän se olin tapani mukaan myöhässä ja ilman aamupalaa matkalla), niin kehityspajakuntoni ei ollut paras mahdollinen.

Verdifull Kystkultur projektille kaikki kunnia siitä, että luentosalissa oli kiitettävästi hedelmiä ja karkkeja , kahvia ja limsaa. Niin, ettei ensimmäisen luennon aikana tarvinnut nälkää kärsiä. Keräsin ison kasan rypäleitä ja päärynälohkoja ja banaanin puolikkaita sekä kahvikupposen karkkien lisäksi eteeni luentovihkoni viereen. Siinä napostellessa tulin paremmalle tuulelle ja olin hyvinkin valmis ottamaan vastaan kaikenlaiset luennoitsijalta tulevat visiot.
Ja niitähän tuli.
Sitten kun iltapäivällä maittavan lounaan jälkeen teimme ryhmätöitä, niin kyllä tuli niin paljon ratkaisumalleja ja ehdotuksia, että jos kymmenesosa toteutuu, niin ei oo mitään hätää. Meidän alue on matkailun keihäänkärki (norjalainen sanonta ) ja saamme synergia etuja ja vaikka mitä.

Seminaaripainotteisen kahden päivän putken katkaisi eilisiltainen autolla ajelu. Käytiin Myressä ja Nyksundissa katsomassa taiteiden yötä täkäläisittäin. Myressä törmättiin Mehamnista tuttuun ilmiöön. Topcoatin suuri keikkabussi oli parkissa Garasjen pubin edessä. Vähän teki mieli mennä katsomaan, mutta kun oli tullut luvattua mennä Nyksundiin hieman toisenlaisiin tunnelmiin, niin ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä.

Kummallisten, isäntiemme mielestä kuulemma aivan mahtavien,taulujen, performanssien ja luuveistosten(Lue häränkallo, hevosen luuranko ja valaan leuat) pyörteissä siellä Nyksundin vanhan kalatehtaan sokkeloissa, oli lievästi sanottuna surrealistinen tunnelma.

Normaalisti vapaamielinen ja kovasti suvaitseva minänikin tunsi itsensä hieman ymmärtämättömäksi konservatiiviksi. Se kun olisi halunnut aistia ne kalatehtaan tunnelmat...ihan sillä tavalla naturell, ilman pynttäämistä.

Topcoatin coverit olisivat ehkä sittenkin olleet enemmän minun makuuni, vaikka kaikki kunnia kulttuuritehtaan jengille ja heidän luovuudelleen.
-lauri-