Ihan ensimmäinen tänä vuonna Suomessa poimimani herkkutatti.
Kaverukset leppärousku ja herkkutatti. Ne molemmat sijoittuvat pitämässäni sienirankingissa (TOP 10 Sienet) ihan sinne kärkitiloille.
Valioluokan herkkutatti, Norjassa vielä tänäkin päivänä aliarvostettu luksustuote.
Sieniretken saalis sankollinen herkkutatteja.
Ahdenkallion vanhasta kuusimetsäsä löytyi sienien lisäksi useita hienoja muurahaispesiä.
Morgenstjerne. 7.9. Matkalla Sandille. Tuuli heikkoa pohjoisenpuoleista, taitaa olla lännestä päin,aallot ainakin ovat siitä suunnasta. Lämmintä yli 10 astetta. Sää on selkeä. Eilen heti Suomen matkalta kotiuduttuani ja tavarat purettuani menimme merelle. Muut laivat keräsivät vielä voimia , odottivat viikonlopun kovan tuulen jälkimaininkien asettumista. Saimme kolmessa apajassa n.2000 kiloa koljaa, yllättävän hyvä saalis. Toivottavasti tänään jatkuu samanlaisena.
Loma on ohi. Sitä vastaan ei auta kapinoida. Myös valasretket ovat taaksejäänyttä elämää. Edessäni on pahimmassa tai parhaimmassa tapauksessa koljaviikkojen aika. Koljaviikon määritttelen virkamiesmäiseksi päivittäiseksi koljan kalastukseksi ilman sen suurempia vaihteluja perusrutiineissa. Koljaviikkojen maaginen numero on kolme.
Viitenä iltapäivänä su-to lähdemme kolmen -neljän aikaan merelle. Ajamme pari tuntia , maks ja aloitamme kalastuksen. Vedämme kolme apajaa jonka jälkeen tulemme maihin. Valmistan ruoan, nukumme kolmisen tuntia ja lähdemme aamuvuoroon aamuyöstä kolmen aikoihin.
Taas kolme apajaa ja kotiin. Luovutamme kalat ja nukun kolme tuntia. Tai siis pitäisi, Usein haahuilen kahviossa ja toimiston aukiolokausina valaskonttorin tienoilla itseäni väsyttämässä. Sitten on vuorossa lounas. Teen ruoan, syömme ja lähdemme iltavuoroon tavalliseen aikaan siinä kolmen maissa iltapäivällä.
Kaikki tietysti sää -, suursaalis- tai seitivarauksella. Mikä tahansa näistä kolmesta tekijästä voi sotkea turvallisen koljarytmimme. Jos kolja sitten häipyy joksikin aikaa, meillä on Ruijaan lähtö ja uudenlaiset rutiinit.
Suomen lomani oli oikein virkistävä pieni tauko syyskalastukseen. Sain kokea loppukesän viileän, sateisen ja tuulisen Helsingin ja pikaisesti myös periferian. Etelä-Suomen maseuturetkeilyssä vierailin minulle tutuissa maisemissa ja kyläpaikassa, mutta myös uusilla alueilla, kuten Kirkkonummella.
Toissailtana olin Hyvinkäällä. Meillä oli hyvää aikaa ennen lentoni lähtöä käydä katsomassa , olisiko sieniä noussut pintaan. Tosin se oli jo etukäteen varmaa. Olinhan edellis illan aterialla nauttinut juuri niiltä samoilta alueilta poimituista herkkutateista tehtyä maukasta muhennosta.
Sieniä löytyi. Yllättävän hyvin herkkutatteja. Siis odotukseni huomioon ottaen yllättävän hyvin.
Perjantaisen kauppatorikierroksen perusteella kun olisin olettanut jotain aivan muuta. Ne harvat herkkutatit , jotka olivat myynnisä , maksoivat 25 euroa kilo.
Kaipa joku on valmis Italian tattihintoja maksamaan. Itse tyydyin kantarelleihin, niiden hinta kun oli kohtuulliset 8 e litra. Sieniä piti silloinkin päivällistarvikkeiksi mereisten mukanani tuomien herkkujen lisäksi saada. Miedot metsäsienet ja voimakasmakuinen lihanomainen kala, kuten merikrotti sopivat yllättävän hyvin yhteen.
-lauri-
Ja juuri ehdin Tuulan blogin puolella valittamaan aamuherätyksiä... Pitäisi varmaan ottaa sanani takaisin! Aikamoinen aikataulu teillä kyllä on! Minne asti nuo koljaviikot yleensä jatkuvat?
SvarSlettLokakuulle, siihen saakka kun seitiä alkaa runsaammin olemaan saatavilla ja yöt seitin kalastukseen tarpeeksi pimeitä. Silloin on monipuolisemmat systeemit, ei pelkkää koljapainotteista nuottaamista.
SvarSlettViikoille keksimäni nimitys johtuu siitä, että syyskuussa on usein tasaisia kelejä. Ja aina kun on säätä me olemme merellä. Ja joka reissu aloitamme ne hommat melkein minuutin tarkkuudella Säännöllisyys on asia jolle olen hieman allerginen.
Aikataulut vaihtelee, niin ettei meillä varsinaista vuorokausirytmiä ole. Voi mennä nukkumaan ja herätä milloin tahansa ilman vaikeuksia ja lyhyetkin unet pystyy hyödyntämään. Joillekin tällainen rytmi sopii, toisille ei alkuunkaan. Perhe-elämä ja kiivas kalastaminen on vaikea yhtälö.
No jopa on aikataulut! Jos tuollaista rytmiä kolmen tunnin unineen pitää yllä pidempään, niin miten siinä kroppa ja pää kestää - vai sopeutuuko ne helpostikin?
SvarSlettMulle periaatteessa sopii säännöllisyys, mutta joskus se voisi olla jotakin muuta kuin työnteon sanelemaa ;)
Kestää kun aina tulee lauantaita ja sunnuntai aamupäivävapaita. Myrskykausina, kun ei pääse merelle voi sitten nukkua pitkään. Jos on huonot virtaukset (niinkuin nyt just sattui olemaan, tultiin satamaan) saattaa olla että vedetään vaan yksi apaja.
SvarSlettEli löyty vapaa- aikoja.Periaatteessa matkat kalapaikoille pystysi myös nukkumaan, mutta olen aika usein netissä ja silloin on turha inistä , että väsyttää :)
Sen oon kyllä huomannu , että kovin säännölliseen elämään tottuneille kalastuksen epävarmuus (Ei ikinä tiedä, koska lähdetään ja minne,ehkä kauaskin ) on aika suuri haaste.
Keväisin meillä on käytännössä kuukauden vapaa siinä pääsiäisen tienoilla. Joulun tienoilla 3 viikkoa. Ja kesällä myös kuukausi, jonka olen yleensä lomaillut valassafarilla.
Viime vuonna oltiin yhteensä 105 kertaa merellä. Että se kokonaistyötuntien määrä vuodessa lienee aika normaali.
Joskus oon laskeskellu, että aika laila sama kuin muillakin.
Sitovinta on valmiudessa olo. Vaikka olis myrskykin , niin koko ajan on oltava valmiina lähtemään merelle, eikä mitään menoja voi etukäteen suunnnnitella.