RIEKKOJA JA KIIRUNOITA

Näkymiä Kiirunan kuningaskunnasta.

Kiiruna viihtyy karuissa olosuhteissa. Se on uskollinen kotivuorelleen.

Kiirunan metsästys on haastavaa. Päivät ovat lyhyet ja metsästyspaikoille on vaivalloista kiivetä.
Riekkoja ja kiirunoita keittiön lattialla.

Tämä aamupalapöydästä v. 2004 kuvaamani riekkouros halusi ajaa minut pois reviiriltään. En suostunut muuttamaan talostani minnekään. Olisi riekon pitänyt tajuta, etten minä nyt sen naaraita tavoitellut :)

Morgenstjerna 30.9.2010. Satamassa ei tuule, sää on lämmin ja puolipilvinen. Siimalaivat ovat merellä, kun rakettien ampumisessa on pieni tauko. Mekin pääsemme ensi yönä. Vuoret ovat lumettomat. Olisi hyvä sää mennä riekkometsälle.

Teen uutta sivutoimista kirjoitustyötäni, mutta oikeastaan haluaisin olla vuorilla. Turhan vähän on tullut kuntoiltua. Marjoja ja sieniä poimittua. Tai lampaita ajettua. Riekkojakaan en ole jahdannut, muuta kuin yhden . Että sain maistaa.

Aiemmin , tänne muutettuani, kun työ ei ollut niin sitovaa, melkein asuin soilla ja tuntureilla. Silloin tutustuin kahteen kiehtovaan lintuun. Opin niitten elintavat. Ne kaksi lintua ovat lähisukulaisia , mutta täysin erilaisia.

Varoitus:sisältää stereotypioita

Riekko lagopus lagopus
Kyyhkysen kokoinen riekko asuu pääasiassa alavilla soilla ja koivumetsiköissä, mutta kyllä sitä tapaa puurajan yläpuolellakin. Latinalainen nimi lagopus lagopus kuvastaa linnun sopeutumista lumisiin oloihin. Ei muuten uppoa pehmeäänkään lumeen.

Lagopus on suomeksi jänisjalkainen. Riekko on sosiaalinen parvilintu. Lähtiesään lentoon riekko päästää kovan metelin. Se kiroilee ja huutaa. Ja säikäyttää kulkijan.

Minusta riekko ei ole ollenkaan suomalainen, sellainen jäyhä ja vakaa ja joskus umpimielinen, mutta luotettava :) Pikemminkin riekossa on primadonnaa tai ballerinaa. Seurallista sellaista. Riekko osaa näytellä.
Riekko on lämpimien maiden hölöttäjä. (anteeksi ilmaus) Liikkuu isolla joukolla, hakee kontaktia, etsiytyy uusille alueille. Yksi metsä ei sille riitä. Riekko on kova flirttailemaan. Soidinaikana uros isottelee , on olevinaan mahtavampi kuin onkaan, kovasti koreilee. Vaikka tietää , ettei se sen käyttäytyminen ole uskottavaa.

Riekko on avoin. Helppo tapaus.

Kiiruna lagopus mutus
Kiiruna on minusta kiehtovampi, mystinen ja kovin salaperäinen. Latinalaisessa nimessä oleva määre mutus tarkoittaa mykkää. Kiiruna onkin lähes mykkä. Se ei keskellä päivää huutele. Ainoastaan ennen auringonnousua, kun vielä on niin hämärää, ettei lintuja voi paikallistaa se hieman päkättää. Sitten on hiljaista.

Kun menet sinne , missä kiirunan ääniä pimeässä kuului, lintua ei luultavasti löydykkään. Se on piilossa kivien alla tai se on juossut nopeasti muutaman sata metriä toiseen paikkaan ja tarkkailee sinua sieltä. Kiiruna on tosi taitava piiloutumaan kotivuorensa kivikoihin. Kiiruna on uskollinen vuorelleen. Harvoin se lähtee muualle. Voi kyllä lentää toisille huipuille, mutta palaa yleensä saman päivän nimissä kotiin.

Kiirunan käytös on uskottavaa. Kun se ajattelee tunkeilijasta , että nyt riitti. Siihen asti , mutta ei lähemmäksi, kiiruna tulee esiin piilostaan ja alkaa uhkaavasti narisemaan (Jota en siis laske varsinaiseksi ääntelyksi) Nousee kivelle ja näyttäytyy. Silloin on parempi antaa herran olla rauhassa.
Ei kiiruna päälle tule, mutta käytöksessä on sellaista arvovaltaa ja uhkaa että varoitus menee perille.

Kiiruna syö varpuja ja silmuja ja pystyy elämään niin karuissa oloissa , missä mikään muu lintu ei kykene. Ainoastaan kaikkein kovimpien talvimyräköiden aikana kiiruna saattaa laskeutua alas koivikoihin vähäksi aikaa huokaisemaan.

Riekko puolestaan saattaa viihtyä kiirunan asuinalueilla silloin kun on suotuisat olosuhteet.
Melkein tuntuu siltä, että tunturinhuiput ovat uteliaalle, avoimelle ja ympäristöään haastavalle riekolle mahtava elämys muitten joukossa.
Estyneemmälle ja yleensä pienemmissä parvissa , perheinä tai yksin elävälle kiirunalle ne tutut kotivuoret ovat oikeata elämää.

Kiiruna on ratkaisematon arvoitus.

-lauri-