KESÄINEN SYYSLAUANTAI

Klon laakso on normaalisti antanut paljon sieniä. Tämä vuosi on ollut kaikkein huonoin niitten kymmenen vuoden aikana , minkä olen laaksossa vaellellut. Mutta kyllä sieltä huonoinakin aikoina jotain löytyy.

Vakiopaikoilta löytyi muutamia valioluokan herkkutatteja. Mukana myös sieniassistenttini löytämä elämänsä ensimmäinen vaalea orakas.(Siellä kuvan keskellä)

Suotta on retkelle lähteä jos ei ole makkaroita paistettavaksi.

Lämmittävä syysaurinko menee laaksoamme hallitsevan Klotindenin, 730m, taakse piiloon.

Tälle rannalle oloissamme harvinainen pullonokkavalas alkukesästä rantautui.

Eipä ole pullonokkavalaasta, jota me kesäkuussa niin innokaana tutkimme, paljoakaan jäljellä. Luonnon jätehuolto toimii kymmenien lokkien päivystäessä valaanraadon lähettyvillä vuorokaudet ympäriinsä.

Nyksundin kalastajakylä, jossa ei siis asu yhtään kalastajaa, kerää syysauringonlaskusta energiaa valmistautuakseen talviunilleen. Sisarelleen Stölle talvi puolestaan on todella hektinen.

Ekspesjonin baari oli viimeistä kertaa tällä kesäkaudella auki. Ringon suosittelemana uskaltauduimme kokeilemaan herukkaviini-olutsekoitusta. Todella maukasta ja virkistävää luontopäivän päätteksi.

Ringon ja Monjan Ekspedisjon on yksi harvoista Arktisk Meny merkin saaneista ravintoloista, Ja retrobaarista löytyy sieltäkin koko ajan uutta ja mielenkiintoista, lähinnä virvoitusta vaeltajan janon sammuttajaksi.


Morgenstjerne 19.9. Tyyntä, lämmintä, selkeetä. Siis Vesterålenin tyypillinen syysilma. Kun Kyllä kai nyt syyskuussa pitää olla ainakin viittä, jos ei kymmentä astetta lämpimämpää kuin ns. kesäkuukausina. Eilisen aamun ja sunnuntai- illan kalansaalis oli yhteensä 1500 kiloa, lähinnä koljaa. Siimalaiavat saivat kohtalaisia 100 kiloa/siima saaliita.

Mutta lauantaihin. Silloin tuli vietettyä vapaapäivää monipuolisten luontoharrastusten parissa. Sieniä poimien, makkaraa paistaen ja hieman myös metsästäen. Sää oli hieno. Tyyni ja aurinkoinen sekä hyvin lämmin . Olisi voinut luulla , että on kesä. Jos ei tietäis, että eihän nyt kesällä näin lämmintä voi olla.

Sienistä alkaa pikkuhiljaa tulla minulle painajainen, tai siitä lupaamastani sienikurssista. Aikomukseni on opastaa ihmisiä sienien maailmaan, sitten kun sienet ilmaantuvat. Ja olen myös olettanut , että kyllä ne kohta sieltä nousevat. Toiveikkaana on tullut lähdettyä vakiopaikoilleni pistäytymään ja heti perään pettymään. Sieniä ei yksinkertaisesti ole.

Mutta lauantai oli hieman parempi päivä. Kahden tunnin samoilun jälkeen kopassa oli 8 herkkutattia, yksi vaalea orakas ja kolme tosi pientä kantarellia. Heti retken alussa kuitenkin näki, ettei mitään suursaalista tule, ja että on viisaampi keskittyä sopivan makkaranpaistopaikan etsimiseen. Sellaisen löysimmekin ja siihen nuotion viritin. Sillä aikaa kuin sieniassistenttini ja valokuvaaja (mulla ei oo vieläkään kameraa) haravoi kuusikkoa lisätattien toivos.
Olipa lokoisaa makoilla varvikossa ja katsella nuotiota ja lopuksi paistaa hiilloksella norjalaisia makkaroita, kääriä norjalainen perunarieska , lompe sen makkaran ympärille ja laittaa sinappia mausteeksi. Puroa katsellessa ei harmittanut. Ei edes se sienten vähyys.

Kun sieniä kuitenkin tuli omiksi tarpeiksi , niin päätin yrittää saada jotain lihapuolta tattikastikkeen kaveriksi. Poikani tiluksia riekkojen toivossa kierrellen törmäsin pihapellolla taivaanvuoheen.
Lintu on pieni, tosi vaikea ammuttava, mutta hyvänmakuinen, se tuli myöhemmin todettua.

Metsästysharrastukseni on vuosi vuodelta jäänyt koko ajan vähäisemmäksi. Nykyään tulee vain poikkeustilanteissa tartuttua haulikkoon. Ja silloinkin lähinnnä riekkojen ja kiirunoiden takia. Sienestys kun tyydyttää suurimman osan saalistusvietistäni ja on muutenkin mulle paremmin sopiva kuin pyssyjen kanssa liikkuminen.

Reippailuvelvollisuuden tultua päivällä suoritetuksi suuntasimme naapurikyläämme Nyksundiin. Testaamaan viimeistä viikonloppua auki olevat pubit ja kahvilat, katsomaan miten valaanraato jakselee ja muuten vaan oleilemaan ja kylänraitilla ja laitureilla kävelemään.

Holmvik Bryggan loistavien vohveleiden ja talviunilleen valmistautuvan kylän kauneuden lisäksi vaikutuksen teki Ekspedisjonin retrobaarissa nautittu virvoittava juoma. Suomalaisesta mustaherukkaviinistä ja belgialaisesta ei kaljalta maistuvasta oluesta tehty cocktail. Olipas oikein piristävä maku.
-lauri-
Kuvat: Mirella Baas paitsi kolmas minun