Hauskaa vappua

Merenherkkuja katsellen

Kalastustarvikevaraston seinustalla

Turskakauden muistoissa

Harmaalokin pesäkukkulalla

Mökin terassilla maisemia katsellen

Vuonon pohjukassa


Mun poikien maatilan postilaatikolla

- lauri -

Ruotokaloja

Yläkuvassa ruotokaloja, alakuvassa perinteiset turska kolja ja seiti

Sand 29.4.Kohtalaista luoteistuulta, auringonpaistetta ja hyvin koleaa. Kalat ovat välivedessä. Olemme saaneet kahdessa vedossa yhteensä 900 kiloa koljaa ja 25o kiloa turskaa sekä joitain kisskaloja , kampeloita ja lyyraturskia , näitä ruotokaloiksi kutsumiamme.

Suursaalis jää tällä reissulla saamatta. Olemme kahdessa eka apajassa saaneet reilut 1100 kiloa vaikka virtaus on hyvä. Kolja on välivedessä ruokailemassa eikä jää nuottaamme. Eivätkä ne muutamat kymmenet pohjassa oleilevat turskat ja seiti kokonaissaalismäärää kovin kummoisesti nosta.

Kalastus on kuitenkin hauskaa kun näitä ruotokaloja alkaa tulla. Kissakalat, kampelat ja merikrotit piristävät muuten yksipuolista saalisvalikoimaa. ja ne ovat kaiken lisäksi herkullisia.
Vaikka perinteiseen pohjoisnorjalaiseen ruokavalioon eivät kuulukaan.
-lauri-

Siimakalastuskylä Stø

Støn edusta , matkalla hietikolle. Tuuli tyyntyi vähäksi aikaa ja kääntyi luoteeseen. Aurinko paistaa. Muutamia lämpöasteita. Uusi kovan tuulen jakso tulossa illaksi. Muutama tunti hyvää keliä ja mahdollisuus nuotanvetoon. Ennen ensi viikon puolta väliä.

Turhauttava myrskyjakso hellitti hieman. Tämänkertaisen rupeaman aikana olemme onneksi saaneet syötitettyä sinipallassiimojamme. Niin ettei se oleminen ihan nukkumiseks ja kahvinjuonniks oo mennyt.

Siimojen syötitys on minusta mukavaa askartelua. Siinä on niin monta työvaihetta ja työtahdin saa itse määrätä. Siimapöntön takana seisominen on lisäksi kunnon terapiaa. Voi olla sosiaalinen tai omissa oloissaan. Monet kylässämme pallassiimoja kesätöinä syötittäneet palaavatkin joka kesä kalastajien tupien ainutlaatuiseen ilmapiiriin.

Kylällämme alkaa olla aika kattava ystäväverkosto Suomessa. Tähän mennessä yli 280 suomalaista on ollut lyhyemmän tai pidemmän jakson siimansyötittäjäna. Parikymmentä on muuttanut pysyvästi ja suomalaisinvaasion ansiosta Støstä on tullut esikuva monikulttuurisesta kalastajakylästä, joka ei kuollutkaan. Ja jossa jokainen on tärkeä , jokaiselle loytyy paikka.
Støstä voimme olla ylpeitä ja hyvällä omallatunnolla kehuaa pikku kyläämme yhdeksi Norjan tärkeimmistä.

Kylämme on myös avoin yhteisö. Vieraamme ovat tervetulleita tutustumaan valaitten hylkeitten ja lintujen lisäksi arkipäiväämme. Laiturilla, syötitystuvilla ja kahviossa saa fiilistellä. Meille saa tulla käymään tai miksei pysyvästi olemaan.
-lauri-

Turska , kolja ja seiti : kuvia , maallikkotietoutta ja havaintoja

Yläkuvassa kymmenen kilon seiti. Pyydystetty talven kylmimpänä päiväna. Vaalea kylkiviiva ja tumma väri takaavat ettei sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin kuin korkeintaan kummeliturskaan ja sitä ei täällä meillä esiinny.

Yläkuvassa on tyypillinen rannikkoturska, painoltaan 18 kiloa. Turska on isopäinen ja suurisuinen pilkukas tai kirjavan läikikäs peto. Väritys vaihtelee kellertävän vihertävän ruskean harmaaseen. Kylkiviiva on vaalea. Jotkut matalassa elävät kalat ovat ruosteenpunaisia.

Turskalla on terävät hampaat ja parta kuin mateella. Huomio kiintyy suurien kalojen valtavaan mahaan varsinkin kutuaikana. Tämä kala oli kutemaan valmistautumassa ollut naaras .

Alakuvassa verestyskaukalollinen( 600 kiloa )turskia ja joitain seitejä. Turskat ovat vaellusturskaa, suurimmaksi osaksi. Etualan koljassa näkyy selvästi se kalalle niin tyypilinen musta läikkä.

Alakuvassa pitelen 20 kiloista kutenutta vaellusturskaa. Naaraskala on kovasti kudun rasituksista laihtunut. Olis taatusti painanut yli 25 ennen kutua.
Eron rannikkoturskaan näkee heti. Norjalainen arktinen turska. Tää Barentsin turska on solakka ja pitkänomainen. Aivan erilainen ruuumiinrakenteeltaan. Islannin turskat muistuttivat meidän rannikkoturskia, tai olivat ehkä vieläkin tanakampia. Turska on tärkein saaliskalamme. Suurin osa saaliistamme, jotain 80 % on vaellusturskaa eli skreitä. Sanovat meitä paremmin asioista perillä olevat.



Seitin on kooltaan turskan ja koljan puolivälissä. Eron koljaan huomaa selkeästi . Seitillä kylkiviiva on vaalea ja muuten kalan väri on tumma. Pienillä seiteillä vihertävään vivahtava mistä kutsumanimi viherpyrstö. Seitin pää on hyvin pieni. Kala voi tulla huomattavan suureksi. Jopa 20 kiloiseksi. Meidän ennätys on vähän yli 12 kiloa. Kuvan seiti on niitä pieniä viherpyrstöjä.


Kolja on saaliskaloistamme pienin. Sen tuntee suurista silmistä, kyljessä olevasta mustasta läikästä, näkyy paremmin alakuvassa, ja tummasta kylkiviivasta. Koljan väritys ja kuviointi voi muuten vaihdella voimakkaasti. Vaaleasta hyvinkin tummaan. Joskus saamme tamenen näköisiä pilkukkaita.Koljan suu on lahnanomainen, se on tottunut syömään pohjaeliöitä imaisemalla. Tosin viihtyy myös välivedessä äyriäisten kimpussa. Suurimmat samamme koljat ovat painaneet hieman yli 6 kiloa. Liha on hyvin vaaleaa.

o

Merellä tuulee

Stø Morgenstjerna 27.4. Lounaan ja lännen välistä tuulta 18m/s. Puuskissa yöllä Støn sääasemalla 34 m/s. Lämpötila nollan tienoilla. Lumikuuroja. Eilisen saalis 1800 kiloa koljaa ja 250 kiloa turskaa. Lisäksi saimme useita kampeloita ja kissakaloja, ne alkavat näköjään aktivoitua.

Meidän hyvin alkanut ja kohtalaisia päiväsaaliita antanut koljaurakkamme tyssäsi kovaan kevättuuleen. Melkein vois kehua myrskyllä, kun saaren sääasemalla mitattiin 34 sekuntimetrin puuskatuuulta. Tuuli oli sen verran voimakas, että tuossa satama-altaan toisella puolella, Bårholmenin saarella, asustelevat maanmieheni eivät saaneet siltä rynkytykseltä unta.

Olivat sitten aikansa kuluksi käyneet dokumentoimassa oikein kunnon maininkeja ja pärskeitä.

Täytynee siirtää muutamia myrskykuvia albumiini, kun kerran mulle sitä ehdottivat. Ja kun en tuolla vanhalla pokkarilla mitenkään saa sitä samaa tallennettua. Se mun Islannista ostama Exilimhän meni särkymään viime merireissulla.

Kuvasin meidän askareita samalla kun kelasin nuottaa sisään poikani lapettavaksi. Sainkin muutamia oikein hyviä videoita, ihan opetusjuttuja. Kun perät lähestyivät, kaloja oli jotain tuhat kiloa, ei enää ollut aikaa kuvaamiseen. Niinpä pistin kameran nopeasti taskuuni - zoomi auki.

Kun sitten menin sisälle vaihtamaan painavan kypäräni paremmin suolistukseen soveltuvaan karvahattuun , laitoin kamerani pöydälle. Sen rikkinäisen. Siinä oli kestozoomaus päällä. Jotenkin mä vaan olin saanut kolhittua mun lempikamerani käyttökelvottomaksi.

Tää nyt on tällaista, niin tyypillistä ja oikeestaan väistämätöntä, ettei se ees harmita.

Eiliseltä kalareissulta jouduimme tulemaan satamaan jo kahden apajan jälkeen. Tuuli voimistui ja virtaus meni niin huonoksi , ettei ois ollu minkäänlaisia toiveita ees kohtalaisista saaliista.

Niiinpä kipparimme päätti palata maihin. Saimme kuitenkin sen vähän yli 2000 kilon saaliin. Ettei ihan miinukselle mennyt. Varsinkaan kun koljan hinta oli noussut. Tästä lähtien meille maksetaan se sama kuin siimalaivoille eli 8,55 kruunua kilo. Siis vähän yli euron saamme. Korotusta 2,44 kilolta. Huippuu, motivoi mukavasti nämä tällaiset uutiset.

Kun tuuli, ennusteen mukaan, jatkuu ainakin torstaihin, aloitimme sinipallassiimojen koukutuksen. Huomenna olis sitten tarkoituis myös syötittää. Ne ensimmäiset 9.

Työskentely koukutustuvilla on minusta piristävää vaihtelua meritöihin. Se on paluuta ensimmäisten vuosieni tunnelmiin. Eivätkä menetetyt suursaaliit niin paljon harmita. Siitäkään huolimatta, että just nyt olis ollu se tiliviikko. Matalikot kun ovat täynnä parveutunutta koljaa , joka viikon parin sisällä häipyy muualle ja hajaantuu.

-lauri-

Arctic Whale 1 kävi Støssä

Stø 25.4. Etelätuulta 12m/s. Räntäsadetta.Muutama plusaste. Turska tekee lähtöa, kolja on palannut ja ensimmäiset asuntoautoilijat ovat ilmaantuneet.

Morgenstjerne on saanut turskansa pyydettyä. Siis sen varsinaisen kiintiön. Meiltä jäi jotain tuhat kiloa uupumaan kiintiöstämme, kun viranomaiset myönsivät kaikille laivoille 30 prosentin sivusaaliskiintiön viikon etuajassa.
Maanantaista lähtien saamme käytännössä kalastaa vapaasti. Kerran turskan osuus voi olla se vajaa kolmannes, eikä sitä niin paljon oo ikinä tähän aikaan koljasaaliin seassa.
Helpottaa, kun ei tartte miettiä eikä säätää. Vaan voi keskittyä siihen koljaan.

Islantilaisten keittiössään paljon meitä enemmän suosima kolja ruokailee matalikoilla, tosin se on kooltaan aika pientä. Morgenstjernen lisäks myös siimalaivat ovat päässeet koljan makuun. Sitä on tullut mukavasti turskasiimojen sivusaaliina.

Vaikka kolja onkin laihahkoa ja just kutenutta, niin Myren filetehtaalla on saaliistamme leikattu ihan kohtalaisia fileitä Englannin markkinoille. Jos markkinat vetävä jatkossakin, niin kohta varmaan saamme hieman parempaa hintaa kuin nykyinen minimi 6,11 kr kilo. Ei tosiaankaan oo paljon verrattuna parin vuoden takaiseen yli 12 kruunun huippuhintaan. Joskus turhauttaa, kun mun mielestä siitä parhaasta paistokalasta saa noin surkeeta hintaa.

Kippari aina sanoo sen saman totuutensa, ett kalastus on yrittämistä ja laskukausille ja tämmöisille me emme mitään mahda. Pitää vaan etsiä ne valoisat puolet. Ja uudet mahdollisuudet.

Mulla yks sellainen, se valoisa puoli, on lähestyvä matkailukausi. Sesongista tulee mielenkiintoinen. Saan seilailla mun tutuilla merillä kahella laivalla leppoisissa fiiliksissä koko loma ajan heinäkuun.

Uusi safarilaivamme on osoittautunut koeajossa vakaaksi ja nopeaksi. Tänäänkin ne testasivat.

Tyylikäs, täydellisen remontin läpikäynyt Arctic Whale 1 ristimänimen saanut entinen rannikkovartioston partioalus kävi näyttämässä uutta olemustaan satamaaltaassamme.
Olimme aallonmurtajalla katsomassa kun tää eks Varangervoktern saapui kovassa sivutuulessa ja ristiaallokossa aallonmurtajan sisääntuloaukkoon.

Ei paljon tuuli näyttänyt kulkua haittaavan ja laivaa heiluttelevan.

Arctic Whale 1 on lisäks sen verran nopea, että tänä vuonna voimme tehdä kaksi safaria päivittäin.
Tuttu museolaiva Leonorakaan ei oo työttömänä. Sillä me ajamme risteilyjä Øksnesin länsisaaristoon lintujen , hylkeiden ja entisaikojen kalastajakylien maailmoihin.

Arctic Whalen kulkua Støn harmaudessa , nollakelissä ja viimassa katsellessa mä jo haaveilin , ett olispas heinäkuu ja aurinkoo , lämmintä ja valaat. Niin että pääsis vieraitten kanssa seilaamaan ja ne tutut ystävamme tapaamaan.
Siellä mustekalasyvänteen päällä, ei kovinkaan kaukana nykyisiltä kalapaikoiltamme.
-lauri-

Kolja on palannut

Nuotan laskua. Köydet menevät mereen.


Perät alkavat purkautumaan .

Nuotan sivuverkko soljuu veteen.


Eka apajan saalis oli tuhat kiloa, suurimmaks osaks koljaa.

Kalastajapoikani pitelee säkkiä paikallaan kipparin aloittaessa vinssaamisen.


Säkissä nousee koljaa ja turskia.


400 kiloa kaloja tyhjenee kaukaloon.


Kauan odottamaamme koljaa perissä ja muutama turska.


Stø 22.4. Tyyntä ja selkeää. Viisi astetta lämmintä.Tällä viikolla olemme käyneet 4 kertaa merellä ja saaneet yllättävän paljon koljaa. Viimeisellä kolmella kerralla yhteensä 6 tonnia.
Turskakiintiömme on huvennut, jäljellä 1500 kiloa. Onneks turska on uimassa pohjoiseen. Islannissa kissakalan pyytäjät ovat saaneet suursaaliita. Parhaat pienistä siimalaivoista uskomattomat 55 tonnia viimeisten 2 viikon aikana. Hyviäkin uutisia siltä saarelta.

Merellä on nyt kova sutina ja mukavaa kun kolja palasi ja me työskentelemme melkein nonstoppina. Maanantaista lähtien olemme suurelta osin vain kalastaneet. Tulleet vähäksi aikaa maihin kaloja luovuttamaan ja muutamaks tunniks lepäämään ja taas lähteneet.

Koljan kalastus on ihan eri touhua kuin turskan pyynti. Kaikki tapahtuu merellä. Vaikka saamme pienempiä saaliita ja kalat ovat helpompia käsitellä, ei meille jää apajien välillä paljon taukoja. Hyvä kun kahvit kerkeää juoda. Lisäks kalastamme oikeestaan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lähdemme ja tulemme sattumanvaraisesti.
On totuttava nukkumaan ja syömään sillloin kuin se on mahdollista.

Kunnon levon saa sunnuntaisin ja myrskypäivinä. Siksi Morgenstjerne on nyt entistä enemmän koti seuraavat viikot, mitään ylimääräisiä kuvioita ei kerkiä aatella, eikä mitään ees harrastaa. Tää kevään koljasesonki on kuitenkin aika lyhyt. Ei se täällä pitkää aikaa viihdy ja muut sesongit jo painavat paälle. Jo neljän viikon päästä aloitamme valmistelut sinipallaskautta varten.

Onneks meillä on internet yhteys, riippumatta siitä missä päin merta seilaamme. Ettei aivan kokonaan tule eristäydyttyä punavalkoiseen laivaamme, ulkopuolisen maailman ulottumattomiin.
-lauri-

Kaunis päivä ajella ja asioita pähkäillä.

Yläkuvassa osoitan meidän sinipallaksen pyyntialueita. Tuossa mun kynnen alapuolella ja etuoikella sijaitsevien 2 öljyesiintymien päällä. Kaskelottien ruokailusyvänne on siinä vieressä jatkuen sormen edessä olevien 4 esiintymän päälle. Öjynporauksen aloittaminen täällä on saanut hallituksen ja myös kansalaisten hyväksynnän. Alakuvassa Morgenstjernen nuottaan eksynyt lohi.

Sinipallaksessa on kuulema pcb:tä ja joitain metalleja pieniä pitoisuuksia muutamilla pyyntialueilla. Ei kuitenkaan meidän edustalla. Uutisointi oli tyypillisen pelotteleva.


Nuotan köysien kohoja kelutaan sisään


Kantti Støn edustalla.

Ei ollu eka apajassa koljaa. Oli turskaa , mutta onneks ei sen enempää kuin 15oo kiloa.
Nyt me sitten ajelemme ympäriinsä ja yritämme löytää sopivia rekisteröintejä, niitä koljan näköisiä pilkkuja kaiussa. Siellä lähellä pohjaa... Oikeesti ei niitä pilkkuja voi kunnolla erottaa. Että mitä kalaa. Ei edes meiän 40 vuotta kalastanut kippari.

Kalahommissa pätee sama sääntö, kuin missä muissa asioissa tahansa. Mitä enemmän tietää, mitä enemmän kokemusta, sitä varovaisemmaks tulee totuuksia kertomaan. Toissa päivänä kun olin sitä tuhkapilvee täynnä ja meressä oli kovasti kellertävän ruskeaa vaahtoa, niin
otin oikeen kuvia. Ett nyt sitä on täällä. Tuulen mukana mereen tullu ja rannoille vaahtolautoiks kertyny. Tuhkapölyä.
Onneks en ehtiny sen enempää asiaa tiedottamaan ja kuviani esittelemään. Niin että kerkesin pallaskalastaja Kyrren ( On muuten saanu viis yli 100 kiloa painanutta ruijanpallasta) harmittelut kuulla. Siitä että onpas nyt levän kukinta aikaisessa. Vesi on ruskeempaa ja narusiimoissa sen parhaiten näkee. Ja sitä paskavaahtoo on rannoilla. Just joo.

Toisen apajan me kohta laskemme tänne öljykenttien päälle. Kattelin kartasta niitä länttejä ministeriön raportista öljyporauksen vaikutuksista . Se tässä viikolla julkistettiin. Meiän kalastajien keskusjärjestölle tuli samalla yks uus kiukuttelun aihe entisten lisäks.

Ne kun siellä päättävissä elimissä aikovat säästää Lofootit ja päästää yhtiöt meiän kentille poraamaan. Just sinne missä parhaat sinipallaspaikat ja kaskelottien syvänteet sijaitsevat. Uhrataan Vesterålen, koska Lofootit on tunnetumpi ja haluaa Unescon maailmanperintökohteeks tai sellaiseks. Näillä ministeriön agendoillahan sitä saadaan ennestäänkin keskenään kisailevat maakunnat kyräilemään toisiaan.

Toinen koukutustupaparlamenttien tärkeistä keskustelunaiheista oli just julkistettu tutkimus raskasmetalli, pcb ja muista myrkkypitoisuuksista sinipallaksessa. Kolme kalastusaluetta ylitti EU:n raja arvot. Näiltä alueilta pyydetyistä pallaksista löytyi liikaa pcb:tä.
Onneks meiän Langemesegga on puhdas.
Se , että raportti julkaistiin just sinipallaskauden alla. Ja just silloin kun oli toivoa vähän korkeemmasta hinnnasta ja paremmista vientinäkymistä tärkeimmille markkinoille Venäjälle harmittaa.

Tänään tapahtui yks mukava juttu. Siinä eka apajassa. Kun käytin kelukonetta ja katselin periin , niin huomasin kiiltävää turskien ja muutamien seitien seassa. Varoitin kipparia ja poikastani siitä mikä olisi ootettavissa. Kun kalat saatiin säkitettyä veneeseen ja luukku verestysaltaaseen aukaistua, saattoi kippari nostaa esille kuuden kilon, ainakin , merilohen.
Oli se niin hieno . Ja tosi solakka. Ja ensimmäinen mikä me ollaan täältä Vesterålenista saatu.

Tenovuonon suulta on joskus aiemmin tullu muutamia.
-lauri-

Töissä

Sand 19.4. Pohjoistuulta 8m/s.Jonkin verran ristiaallokkoa.Lämpötila 6 astetta. Kaiun ruudulla näytti olevan paljon pisteitä. Toivottavasti koljaa.

Olemme töissä, jee. Eilen Røstadjenta läksi Ruijaan. Kun kippari äsken soitti niin olivat jo Tromssan satamassa. Tietysti menevät kaupungille kahvittelemaan. Niin mekin tekisimme siellä niinsanotussa Pohjolan Pariisissa.

Me tulimme tänne hietikolle uskottelemaan, että kolja olisi tullut. Ainakin rekisteröintejä oli runsaasti. Mielenkiintoista nähdä.

Silmäilin tuossa tullessa nopeasti ulkomaanuutiset, päivitin Islantitilanteen myös muilta kuin tulivuoriuutisten osalta. Kalastus jatkuu siellä normaalisti ja rasvakalaakin on alkanut olla saalistilastoissa. Tai sitä mätiä.
Norjan iltapäivälehdillä alkaa kohta olla kaikki tehokeinot käytetty. Tämän dramaattisemmaks purkausta ei enää saa, kun niitten piti oikeen autolla ajella sinne tuhkasateen keskelle köhimään.

Elämä suurimmassa osassa Islannin maata jatkuu kuitenkin normaalina. Matkailuelinkeinokin painotti, että sensaatiouutiset ulkomaisessa lehdistössä antavat liian dramaattiseks värittyneen kuvan.
Norjan suurimman iltapäivälehden Vg:n kolumnisti meni niin pitkälle Katla spekuloinnissaan , että nosti Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmieli kirjan ja sen pelottavan hirviön Katlan ihmisten mieliin.

Meillä on riittävästi spekuloitavaa tämän kalastuksen kanssa. Jos koljaa tulee, niin ei tartte paljon miettiä vaan painaa töitä. Jos saalis on turskaa, saamme lepopäiviä.
-lauri-

Riekkoja hangella

Luotsivene Vestmannasaarten satamassa voi lähiaikoina saada normaalista poikkeavia tehtäviä kuten hakea läheisillä saarilla , yläkuvassa Ellidaey, olevat lampaat mahdollisen tuhkasateen alta turvaan. Ellidaeyn takana 20 kilometrin päässä näkyy Eyjafjalla jäätikköä.

Riekko pihapuussa. Poikani kertoi heränneensä kymmenen metrin päässä makuuhuoneesta soidintaan pitävän riekon metelöintiin.

Urbaani riekko navetan nurkalla. Erämaan linnut pitävät mun pihapiiriä omanaan. Syksyllä vievät viinimarjatkin pensaasta.

Uhitteleva uros isotteli mulle. Oli ottanut peltoni soidin tantereekseen.

Lammaspaistin valmistan paistamalla folion sisässä 150 asteessa 3 tuntia. Kunnes paistin lämpötila on vähintään 80 astetta.

Kuningasrapuja kiehumassa. Ne keitetään runsassuolaisessa vedessä 20 minuuttia.


Otan suuren riskin, kun sanon, että kasvatettu taimen on ihan yhtä hyvää kuin villi. Hieman rasvaisempaa tosin.



Taimenen palasia, inkivääriä,rasvakalan mätiä, oliiveja ja paprikaa

.

Morgenstjerne Stø 18.4. Etelätuulta 10 m/s. Vesi- ja räntäsadetta. Lämpötila 5 astetta. Laivat ovat maissa luultavasti myös huomenna.

Islannin tilanne vaikuttaa aika kurjalta, ainakin siellä Eyjafjalla - ja Myrdaljäätiköiden tienoilla olevilla suojaisilla viljelyalueilla.Tuhkaa on satanut paljon , jopa senttien paksuisia kerroksia viljelysmaille. Niitä tuhkapeltoja ei ihan heti ilman kyntämistä viljellä kun samalla satoi ja tuhka on nyt maassa sitkeäksi möhjäksi liisteröityneenä. Ei muuten lähde tuulen mukana pois.

Hevosia ja lampaita on kerätty turvaan navetoihin tai siirretty muille seuduille. Vestmanna saarelaiset ovat valmiudessa luotsialuksensa kanssa. Jos tuulen suunta muuttuu ja tuhka uhkaa saaria, ne 500 läheisillä asumattomilla saarilla laiduntavaa lammasta haetaan turvaan.

Villieläimetkin kärsivät.Islanti on Huippuvuorten lisäksi yksi maailman tärkeimmistä lyhytnokkahanhien pesintäalueista.
Viime vuosina hanhikanta on kasvanut kovasti ja antanut toivoa, että tämä uhanalainen lintulaji ei kuolekaan sukupuuttoon. Matkallaan pesimäylängöille Odadahraunin laava-alueille hanhilla on tapana pysähtyä viikkokausiksi lumettomille viljelymaille laiduntamaan.
Nyt hanhet ovat siellä tuhkan seassa neuvottomina kuolemassa. Meillekin siro lyhytnokkahanhi on tuttu. Saamme joka kevät ihailla kymmentuhatpäisiä Huippuvuorille matkalla olevia lyhytnokkahanhiparvia laiduntamassa rantakaistaleen pelloilla.

Tänään mulla oli mahdollisuus ihailla hieman pienempiä lintuja, kun riekot pitivät sitä tavanomaista soidinpeliään mun talon ympärillä. Kävin hakemassa takatalven yllättämän poikani maatilalta ja samalla kuvattua reviireitään vahtivia uroksia ja ympärillä pyöriviä naaraita.
Exilim pokkarini ei tosin oo paras mahdollinen, ei ainakaan lumisateessa kun pitää käyttää zoomia. Siinä lintuja seuratessa sain sopivasti juututettua autoni paksuun kinokseen. Niin että tuli juniorille lapiohommia.

Eilen me juhlistimme pienessä suomalaisporukassa lauantai- iltaa syömällä kaljaviinimarinoitua uunilammasta suppilovahveroiden ja lanttusoseen kera. Alkuruoaksi tarjoilin näitä sushi tyyppisiä juttuja, kaikkine tilpehööreineen wasabeineen sekä Ruijan kalareissuilta mukaan tarttuneita kuningasrapuja.
Meillä Støssä on saatavilla maailman parhaat raaka aineet sushinkin tekemiseen. Kannattaa kokeilla, jos vaan mahdollista, kylmäsavujuttuja, koljaa ja sinipallasta lohen ja taimenen lisäks kun seuraavan kerran miettii mitähän sitä oikein sinne merileväkääryleeseen riisin kaveriks pistäis.
Ja jos raa an kalan syönti tuntuu alussa oudolta, niin ei kukaan kiellä käyttämästä muitakaan lisukkeita kuin inkivääri ja wasabi, tää äkäinen piparjuuri. Kalan voi lievästi suolata tai maustaa pippurilla tai ihan millä tahansa.

Toivottavasti tuo Eyjafjallan purkaus tästä rauhoittuu ja tuhkasade loppuu. Tuntuis vähän kohtuuttomalta jos muutenkin kovia kokenut, yritteliäs kansa menettäisi ne hedelmällisemmät viljelymaansa tuhkan alle.

Toisena toiveena mulla on se sama kuin aiemmin. Että kolja tulis meiän matalikoille ja tuuli asettuis. Sormia oikeen syyhyttää päästä verestyshommiin. Tuoretta itsepyydettyä kalaakin tekee kauheesti mieli.
-lauri-

Se olikin iso se purkaus

Yläkuvassa vuoden 1973 purkauksessa muodostunut uusi keilamainen tulivuori kraatereineen. Purkaus alkoi maankuoren repeämisellä, kuten alakuvasta voi havaita. Aivan samaan tapaan Fimmvörduhalsiin muodostui oikea tulivuori . Sielläkin purkaus alkoi repeämästä.
Tämä viimeinen purkaus on erilainen, hiljaiseloa melkein 200 vuotta viettäneen tulivuoren voimakas herääminen.


Kuvassa 1973 Eldfellin purkauksessa muodostunutta laava - ja tuhkakenttää.


Eyjafjalla jäätikkö on inspiroinut taiteilijoita ja kirjailijoita. Islantilaisen nobel kirjailijan Halldor Kiljan Laksnesin mielestä Eyjafjalla on jäätiköistä se kaikkein kaunein. Näyttää olevan vaarallisen kaunis. Kuvassa päivää ennen ensimmäistä purkausta

Eldfellin huipulta avautuu näkymä muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Eyjafjalla- jäätikölle ja sen alapuoliselle rannikkoalangolle.


Eldfell tulivuoresta tuli yksi Vestmanna saarten talouselämän piristäjistä. Tulivuori innostaa matkailijoita kaikkialta maailmasta matkustamaan kaukaiseen Islantiin.


Tältä näyttää 37 vuotta vanhan tulivuoren kraaterin reuna. Vestmanna saarten Eldfell purkautui reilut puoli vuotta ennenkuin asettui aloilleen. Purkauksen loppumisen muistopäivä on saarelaisille yksi vuoden tärkeimmistä juhlista.

Back to bisnes.
Kalastuksen ollessa jäissä huonon sään ja koljan poissaolon takia, on hyvää aikaa miettiä ensi kesän valassafari- ja muita matkailukuvioita.


Stø , Morgenstjerne. 15.4.2010. Luoteistuuli voimistuu.Sää on pilvinen.Lämpötila 4 astetta. Eyjafjalla tulivuoren purkauksen, jota aiemmin luonnehdin vähemmän dramaattiseksi, seuraukset ovatkin jotain aivan muuta mitä toivoin.

Eyjafjalla- jäätikön alla tapahtuva purkaus on paljon voimakkaampi ja seuraukset paljon suuremmat miltä alussa tuntui. Tuhkapilvi on saavuttanut suuren osan Eurooppaa ja lamaannuttanut lentoliikenteen. Kun purkaus taivaalle leviävine tuhkapilvineen ei näytä asettuvan, vaan saattaa jatkua jopa kuukausia, edessä voi olla pahempi lama kuin tää viimeinen.Kyllä me niin riippuvaisia olemme lentoyhteyksistä. Jo nyt norjalaisten lentoyhtiöiden osakkeiden kurssit ovat kovassa laskussa.

Tuntuu kummalta kun keskinkertainen purkaus voi lamaannuttaa kokonaisen maanosan. Toivotavasti niin ei kuitenkaan käy. Ja toivottavasti säästymme Katlan heräämiseltä. Se se vasta olisi oikee megakatastrofi.

Meillä Norjassa seuraukset ovat jo nyt käsittämättömät. Eyjafjalla tulivuoren tuhka vaikuttaa kaikkeen. Lentoliikenne on pysähdyksissä. Kaikki pelastushelikopterit ja - lentokoneet pysyvät maissa. Ylimääräisiä ambulansseja ja ambulanssiveneitä on otettu käyttöön.

Junat ovat täynnä ja ylimääräisiä vuoroja on liikenteessä. Pääministerimme on jumissa Jenkeissä ja perustanut väliaikaisen konttorinsa sikäläiseen hotelliin. Kuninkaallisemme eivät pääse Tanskaan kuningattaren syntymäpäiviä juhlimaan. Listaa voisi luetella loputtomiin.

Islannissa tilanne näyttää olevan hallinnassa. Purkauksen seuraaminen ja kartoitus sujuvat ammattitaidolla. Pääministeri on ottanut selkeän johdon ja eri viranomaiset tiedottavat nopeaan tahtiin tulivuoritilanteesta. Tarvittavat toimenpiteet tehdään pikavauhtia. Kansan ei tarvitse olla epätietoisuudessa. Näitä tilanteita varten on nimittäin harjoiteltu.

Ei tarvitse kuin seurata islantilaisia tiedotusvälineitä, niin saa kuvan siitä kuinka juohevasti eri tahojen yhteistyö sujuu. Koko ajan siellä on helikopterit tai lentokoneet ilmassa kartoittamassa tilannetta. Purkauksen aiheuttamista tulvavesistä otetaan näytteitä ja tarvittavia ja ohjeita ja rajoituksia asetetaan. Kansaa kehotettiin mm. pitämään ilmaiseksi noudettavat suunsuojukset mukanaan mahdollisten kaasujen ja tuhkasateen varalta. Ulkonaliikkumista olis vältettävä.

Saas nähdä mihin tilanne kehittyy. Just kuulin uutisista että puolet Euroopan lentoliikenteestä on pysähdyksissä. Ja sulamisvesitulvat Islannissa ovat paljon odotettua rajumpia. Nyt veden mukana tulee jääkimpaleita ja mutaa.

Minä en ole havainnut mitään tuhkasta muistuttavaa täällä meiän taivaalla, ainoastaan normaalin harmaita pilviä.

Enemmän tässä huolestuttaakin se , kun kukaan laivoista ei tänäänkään saanu isompia kolja saaliita. Turskaa sitäkin enemmän. Esim Terje Lund Myrestä sai uskomattoman 4400 kilon saaliin. Se on paljon pienen siimaveneen saaliiksi, menee lähes islantihommiks.

Ja vaikka kolja nyt ilmaantuisikin, niin koko ensi viikko näyttää menevän kovan tuulen kanssa tuskaillessa. Siks oonkii alkanu mielessäni orientoitumaan tulevan matkailukauden asioihin. Ensi kesästä kun näyttää tulevan vilkas. Safarille on tullut ennätysmäärä varauksia . Olemme näköjään onnistuneet markkinoinnissa . Kotisivumme ovat myös uudistuneet, ovat muuten suomeksi kans ja facebookiin meille on perustettu ihan oma ryhmä. Ett saa alkaa faniksi.

Kotisivumme osoite on mun suosikeissa samoin kuin linkki facebookin arcticwhaletoursin ryhmään. Niin että tervetuloa tutustumaan ja ihailemaan toimitusjohtajamme Maartenin ottamia kuvia kalastajakylästämme, valaista, hylkeistä ja linnuista. Niitä katsellessa ainakin mun valaskuume alkaa heti nousta. Ja toi purkauksdraama unohtuu ainakin hetkeks.
-lauri-