KOUKUTTAJA

KOUKUTTAJA
Miltä kuulostaa Laura Frimanin ääni, entäs kalastajakylän arki. Kuvan linkkiä klikkaamalla pääset tutustumaan tarinaani. Sata tuntia ilmaista kuuntelua tarjoaa storytel

søndag 15. august 2010

Elämää osa 2. Valasoppaan elämää kesällä 2010

SUKELTAA, KUVAA, KATSOO


OPASTAA. Kuva Greet
OPAS. Kuva: Camilla

ARCTIC WHALE 1 Kuva: Robert Wagner

POMO JA KAPTEENI, JA MATRUUSI

KAPTEENI JA MATRUUSI Kuva :Elisabeth

VALOKUVAAJA

MERIBIOLOGI
MERIBIOLOGI JA ASSISTENTTI Kuva: Elisabeth

OSOITTAA

SUULA Kuva:Camilla
SYÖKSYY Kuva: Kjetill Lindemark

SUKELTAA Kuva :Soffy

LAITURILLA Kuva:Camilla

AJAA Kuva: Camilla

TAUKO Kuva :Camilla



Valassafaritoimisto. 15.8. Tuuli on voimakasta ja tietysti lounaasta. Etelätuuli on täällä tosi harvinainen. Safarilaiva ei ole merellä, eikä kukaan kalastajista. Kalaan emme pääse ennen huomista. Minulla on siis aikaa olla koneella . Varsinkin kun Kyrre Brun kävi varta vasten sanomassa, että tatit eivät vielä ole nousseet pintaan. Lakkojakaan ei viitsi mennä poimimaan, ei tällaisella sateella.

On jo elokuun puoliväli ja se tarkoittaa vähitellen hiljenevää valassafaritoimintaa. Tänään meillä olisi ollut täysi laiva, mutta sää sen safarin esti. Huomiseksi on sitten yritettävä saada kaksi lähtöä. Poikani on tiskin takana. Pomo on vapaalla ja minä oleskelen toimistossa ja selailen kesän kuvia.
Omiani tai muitten. Omasta albumistani tai sitten vieraista. Valassafarin kuvagalleriassa onkin paljon katseltavaa. On mukava seurata millaiset kuvat tulevat katsojien suosikeiksi.
Laatia mielessään listoja. Kun oikeita ei jaksa..

Meille on tullut facebookiin hienoja otoksia. Niille tehdään AWT:n oma galleria. Mun suosikki on se veteen syöksyvä suula. Kun suula huomaa sillejä, se ottaa korkeutta ja syöksyy 80 kilometrin vauhdilla mereen. Eräs vieraistamme sai sen syöksyn ikuistettua ja nyt se on kaikkien halukkaiden nähtävänä.
Tämä valassafarikesä on ollut työntäyteinen. Mutta työ on ollut sellaista, ettei se oo väsyttänyt, ei rasittanut. Päinvastoin se työ on minua kovasti rauhoittanut. oon saanu paljon voimia kalastukseen. Nyt jaksan kaamokseen ja sen yli.
Vähäiset valassafarivapaapäivät on tänä kesänä tullut vietettyä lähimatkailua harrastaen. Usein ilman päämäärää ajellen. Tai sitten on käyty Andenesissa, kun siellä voi nähdä niitä valaita. Siellä on valassafari nääs. hehe.
Jo itse matka Andenesiin on niin mahtava. Oikeen kunnon Road trippi. Sen saaren avaruutta ajaessa ihaillessa kaikki murheet unohtuvat. Suosittelen lämpimästi omalla autolla Vesteråleniin tuleville.
Myös Skipnesin kalastajakylä ja Nyksund tuossa vieressä on rentoutumiskohteina testattu ja sangen hyviksi havaittu.

Tästä eteenpäin kolja ja Morgenstjernan kippari määrittelevät elämäni raamit. Muutamia safarijuttuja viikonloppuisin ja ehkä joitain lyhyitä lomailuja mahtuu allakkaan kalastuksen lisäksi. Syksyni on siten suurelta osin pahanhajuista äyriäistä syöneen koljan suolistamista.
On aika siteerata sitä Pohjoissavon sikakerhon illanviettojen kulunutta vakiofraasia. "Se on raha joka haisee" Olis ne sikatilalliset kyllä voineet jotain omaperäisempää keksiä. Miks ihmeessä ottivat saman kuin Varkauden paperimiehet.
-lauri-

Ingen kommentarer:

Legg inn en kommentar