Siihen Beautiful Blogger hommaan kuuluu että kertoo 7 asiaa itsestään.
Ajattelin kertoa työasioista: 4 valassafarioppaan työhön liittyen ja 3 kalastajan työstä.
VALASSAFARI
1. Olen ollut Støn valasoppaana viimeisten kuuden vuoden aikana joka kesä. Yhteensä valasretkiä on yli sata ja kaskelotteja olen nähnyt ainakin 300 sukelluksen verran. Nykyisestä Arctic Whale Toursin porukasta minulla on pisin kokemus Støn safareista. Pomolla on muuten pisin valaskokemus, mutta suurimaksi osaksi Andenesin naapurisafarilta. Valasoppaan työ on minulle mieluinen ja samalla harrastus.
2. Miekkavalas on suosikkivalaani, ehkä johtuen siitä , ettei niitä niin usein näe. Tänä kesänä miekkavalaita tosin on ollut poikkeuksellisen paljon . 12 safarilla niitä on päässyt ihailemaan. Olen ollut mukana neljällä näistä safareista. Lisäksi kaksi kertaa olen tutustunut miekkavalaisiin kumiveneen kyydissä.
3. Kun opastan minulla on tarve seistä korkeammalla kuin muut. Niin , että kaikki näkevät minut. Olen myös tietoisesti harjoitellut puhumaan kovaa ja miettinyt puheeni jaksotusta. Niin että saisin sanottavani perille myös tuulisissa olosuhteissa. Ja että voisin välittää asiat vieraalla kielellä mahdollisimman yksinkertaisesti. Opastaessani joudun käyttämään neljää kieltä lähes joka reissulla:Englantia, saksaa, noirjaa ja suomea. Valassafarilla olen aina laivan kannella, en viihdy ollenkaan sisätiloissa.
4.Haluan tehdä kaikeni , että löytäisimme ne valaat. Jos niin käy , ettemme näe valaita en voi olla täysin tyytyväinen. Koen , että olen jollakin tavalla epäonnistunut. Siitäkin huolimatta , että olosuhteet olisivat mahdottomat tai valaat yksinkertaisesti poissa. Meidän onnistumisprosentti valaitten näkemisen suhteen on korkea. Tämän kesän 59 retkestä kaskelotti on jäänyt näkemättä 4 kertaa. Kokonaan ilman valaita olemme jääneet 3 kertaa.
KALASTUS
1. Nykyisessä työpaikassani Morgenstjerne laivalla olen työskennellyt 4 vuotta. Aloitin kalastajan urani siimakalstajana 2002 Øyland nimisessä laivassa.4 vuoden ajan laiva on ollut minun kotini. Niin että suurimman osan vuoden öistäni olen nukkunut tai muuten viettänyt Morgenstjernen tiloissa. Laivassa asuminen on minusta erinomainen ratkaisu, tuntuisi vaikealta, jos ei ihan mahdottomalta muuttaa maihin. Jos vaihdan työpaikkaa, niin silloinkin haluaisin asua laivassa.
2.Meitä on töissä kolme :Kippari jolla on 40 vuoden työkokemus kalastajana ja 35 vuoden työkokemus kipparina,. Sekä poikani , jolla on puolitoista vuotta kalastajan uraan takana. Poikani aloitti kalastajana ollessaan 16 vuotias ja viihtyy työssään todella hyvin.Se tosin asuuu maissa ja omistaa minun entisen merenrantamaatilani. Me kalastamme noin 400 tonnia vuodessa. Suurin osa saaliista suolistetaan merellä. Tärkein kalamme on turska. Sitten tulee kolja ja seiti. Pyydyksemme on tanskalainen kierrenuotta eli snurrevad.
3.Jos en olisi kalastaja ja asuisi laivassa, luulisin viihtyväni parhaiten pienessä yksiössä jossain kaupungissa, ihan keskustassa lähellä kaikkia palveluja. Kahviot ovat minulle tosi tärkeitä paikkoja, aivan yhtä tärkeitä kuin laivat, meri ja vuoret. Olen kyllä elänyt myös maatilalla ja isännän työ on tuttua. Se ei vaan sovi minun levottomalle luonteelleni. Metsissä rakastan eniten sadonkorjuuta. Olen intohimoinen sienestäjä. Poimin myös innokkaasti marjoja. Aiemmin metsästin.
-lauri-
kuvat: Erik, eka ja Camilla
Siina olikin oikein tehopakkaus sinuun liittyvista asioista! Mielenkiintoista. Ja mielenkiintoinen on tuo kahden eri tyon yhdistaminenkin.
SvarSlettTehot oli muuten eilen vähissä, kun aamulla kalasta tultua päätin reippailla metsässä. Sitten nukuin koko aurinkoisen päivän ja jäi sienet ja marjat poimimatta:( Juu, sen yhdistämisen ansiosta jaksan molempia. Siinä on se yrityskursseita tuttu voittaa voittaa hokema.
SvarSlettMolemmista saan voimia tehdä sitä toista.
Mutta kun ajattelen niitten suhdetta, niin valassafarista ja valaista en missään tapauksessa voisi luopua . Että siinä on se ero.
Saako muuten kysyä että miten päädyit kalastushommiin? Ja miten niitä valaita sitten oikein löytää...? En sillä että itse lähtisin niitä merikajakilla metsästämään, varsinkin tämän videon nähtyäni vuosia sitten: http://www.youtube.com/watch?v=rRDusxig_vQ :)
SvarSlettNo joo, vitsi vitsinä, mutta aikas hurjaa olisi nähdä valas lähietäisyydeltä kajakista. Viime syksynä näimme muutamia Kanadan British Columbiassa kun tulimme lautalla pohjoisesta kohti Vancouverin saarta. Silloin tosin lähinnä nähtiin vähän niiden selkiä ja puhaltelua.
Upeita kuvia tosiaan Arctic Whale Safarin sivuilla!!!
Kiitos kuvien kehuista ja kiitos aika rajusta videosta Satu. Tuon nähtyään ei kyllä minuakaan huvittais noitten miekkavalaitten asuinpaikoilla paljon meloskella.
SvarSlettSaa kysyä. Lyhyesti sanottuna ja liikaa yksityiskohtiin menemättä päädyin kalastajaksi samasta syystä kuin poikani. Koulu ei kiinnostanut ollenkaan ehhehheh, anteeksi entiset kollegani. Minä lopetin opettajan urani ja poikani oppilaan, kun tuli kyllästyminen. Oli siinä muitakin syitä mm. maatilan isännyyteen, sukupolven vaihdoksiin, perhetilanteeseen ja tällaisiin liittyen.
Kaskelotit , jotka ovat meidän pääkohteita löydämme , kun tiedämme niitten viihtyvän yhdessä vedenalaisessa kanjonissa aika pienellä alueella. Siellä urokset viettävät aikaansa jättiläismustekaloja syöden. Ne vaeltavat päiväntasaajalta, Azorien tienoilta, tänne joka kesä lihomaan.Jotta olisivat sitten kotiin tultuaan houkutelevia naaraitten silmissä. Naaraat valitsevat valasmaailmassa :( tai :)
Naaraat ja poikaset ovat koko ajan etelässä.
Urokset sukeltavat 600-1500 metrin syvyyteen. Ovat pohjassa 20-40 minuuttia mustekaloja etsien ja niitä syöden.
Sitten ne nousevat pintaan melkein samasta paikasta mistä sukelsivat.
Pinnassa valas vuoroin puhaltaa ja vuoroin hengittää sisään.
Puhallukset näkyvät höyrystyvän hengitysilman ansiosta valkoisena suihkuna.
Me ajamme syvänteen päälle, missä tiedämme valaitten olevan ja alamme tähystelemään puhalluksia. Kun sellaisen näemme ajamme valaan viereen, ei liian lähelle , ja seuraamme sen liikkeitä. Hienoin hetki on kun kaskelotti sukeltaa ja näyttää upean pyrstönsä. Jokaisen valaan pyrstö on erilainen.
Jos emme heti näe puhalluksia, pistämme kuuntelulaitteemme, sen hydrofonin, mikrofonin mereen ja kuuntelemme.
Jos kuuluu valaan "luotaimen" klikkauksia, tiedämmme pysähtyä ja odottaa pintaan nousua. Jos mitään ei kuulu jatkamme matkaa.
Matkalla kaskelottipaikalle ja sieltä takaisin olen kannella ja havainnoin olisiko muita valaita kuten miekkavalaita ja lahtivalaita tai delfiinejä näkyvissä. Kaikilla niillä oma tapansa tulla pintaan.
Valasretki on sellainen yhteistyöjuttu vieraamme osallistuvat etsintään ja aika usein joku muu kuin miehistöön kuuluva huomaa valaan.
Esim tänään eräs argentiinalainen tyttö 5v. huomasi yhden kaskeloteista ekana. Näin heti tytön otteista (Pidin pelastusliivin kauluksesta kiinni, että olisi pysynyt keinuvassa laivassa minun tarkkailukorokkeella pystyssä) että nyt muuten tyttö löytää sen valaan:)
Niinkuin löysikin.
Parasta teidän on tulla kokemaan tämä retki . Merikajakit mukaan tai vuokraatte ja sitten sinne Arctic Kajakk Racen maailmancupin osakilpailuun samalla osallistumaan.
Parin viikon totuttautuminen meriolosuhteisiin ekaks.
Olis hienoa saada suomalaisvoittaja naisten sarjaan.
Pienenä vinkkinä: Siinä naisten sarjassa ei ole paljin osanottajia, 3 tänä vuonna ja pääpalkinto on aika muhkea. Tämän maan palkansaajien kuukauden keskipalkka.
Kiitos erittäin selventävästä selvityksestä! :) Kuulostaa kyllä tosi upealta ja varmasti jossain vaiheessa tulemme kokemaan tuon.
SvarSlettJa täytyy sanoa että nyt laitoit kyllä pahan syötin vesille! Surffailin juuri AKR:n sivuilla ja houkuttelevaa tuo olisi... "Pientä" pitkän matkan treenia tosin tarvittaisiin. Mutta laitetaan hautumaan, jos ensi kevät/kesä menee vielä enemmän freestyle-melonnan parissa, ehkä sitten seuraavana kesänä...
Niin, minä puolestani oon tässä sunnuntaiaamun harrastuksena käynyt teidän vaiheita läpi ja sen perusteella voinkin mainostaa yhtä Pohjois Euroopan parasta surffausrantaa. Andenesin saaren länsirannikon hietikoita. On muuten tosi mahtavia aaltoja. Sinne on parin tunnin ajomatka meiltä.
SvarSlettStave campingin omistaja, Emmet, innokas surffaaja, lienee muuttanut pieneen pohjois norjalaiseen kylään osittain myös sen takia. Sen esittelyvideot kertovat aika paljon meidän alueen luonnosta.
googlettamalla Stave Camping pääsee matkalle Staven maisemiin.
Kotisivut:
http://www.stavecamping.no/
Pitääpä kurkata tuokin linkki, kiitos! Nyt tässä pikaisesti aamupalan yhteydessä vain lueskelen blogipäivitykset ennen kuin ajomatka kohti pohjoista jatkuu. :)
SvarSlett