lørdag 7. august 2010

Hjössi

Meillä safarilaivalla on koko matkan ajan "Ja , vi elsker dette landet ja niin edelleen tunnelma. Lippu ainakin liehuu 20 solmun vauhdissa.

Sitten kun olemme valasalueella, siellä Bleik Canyonissa kiertelemme vieraitten seassa ja kerromme valaista , linnuista ja hylkeistä ja näistä tällaisista ja saamme myös itse kuulla mielenkiintoisisa tarinoita maailmalta.

Aleksander kiipeää jossain vaiheessa Arctic Whale ykkösen katolle tiirailemaan että missäs ne kaskelotit oikein on.

Kun valas nousee pintaan ilmoitamme siitä sekä kipparille , että vieraillemme. Parasta on osoittaa valasta riittävän pitkään ja kovalla äänellä kertoa valaan ilmaantuneen.

Camilla näyttää missä kaskelotti puhaltelee.

Kun lähestymme valasta ohjaamme vieraamme siten että kaikki näkevät. Kippari päättää miltä puolelta laivaa valas "otetaan" Tosin kokemuksesta sen kipparin päätöksen tietää yleensä etukäteen.
Valassafarillakin olin hieman Islantitunnelmissa. Sitten kotona Morgenstjernan olohuoneessa katselin kuvia ja luin muitten islantiodotuksista. Kuvan Hjøssi jäi minun viime maaliskuun vierailulla mysteeriksi.

Hjøssi oli kalastaja. Hjøssillä oli irokeesi ja Hjøssi oli erilainen. Tämä kuva Hjøssistä on otettu 40-luvun alussa: Silloin kun amerikkalaiset joukot olivat Islannissa. Niiltä jenkeiltäköhän pienen kalastajakylän kaveri oli saanut suuren maailman vaikutteita. Vai oliko tuo ihan ite keksitty juttu. Minun on selvitettävä Hjössin tarina. On pakko.


Morgenstjerna 8.elokuuta 2010.
Tuuli etelästä jotain 8, lämpötila 13 astetta (normaali kesälämpötila) puolipilvinen sää. Sinipallaslaivat ovat saaneet hieman suurempia saaliita, jopa 120 kiloa per siima. Koljanpyytäjät 100. Me olimme koko viikon kalassa. Saimme yli 20 tonnia, turskaakin oli lähes 2. Paras kalastuskauden alku urallani. Eilen oli safarilla lieventääkseni vieroitusoireita ja auttaakseni ystäviäni.

Nyt minuun on iskenyt Islanti kuume oikeen tosissaan. Se kuume on kyllä ollut elimistössäni sellaiset 30 vuotta. Välillä piilevänä. Joskus kovasti lämpöä nostaen.
Oireisiin ovat helpotusta tuoneet työskentely maassa ja sen jälkeiset monet vierailut, milloin minkäkin tekosyyn, kuten luokkaretkien , opintomatkojen ja oppaana toimimisen varjolla.

Kuume ei lähde pois. Kaikenlaiset Islantiset impulssit sen nostavat pintaan. Ja silloin alkaa se haikailu ja nostalgisointi. Ja silloin päätän , että joskus vielä muutan pysyvästi. Että siellä on mun lopusijoituspaikka. Sinne kuulun. Vaikkapa Vestmanna saarille. Asuisin joissakin niistä pienistä taloista. Tai laivassa .
Islannissakin on valaita , ja valassafareita. Islannissakin voi kalastaa. Ja saari on riittävän suuri. Ja riittävän pieni. Pieni kalastajakylä ja suurkaupunki. Tai sitten se tuli ja jää.
Islanti on oikeestaan ydin Eurooppaa. Vestmanna saarien ja Brittein saarten tuleva lauttayhteys kytkee maan tiiviisti melkein mantereeseen.
Mikäs siellä olis ollessa. Kalastella viikot. Ja silloin tällöin mennä sillä uudella autolautalla Englantiin . Käymään kylässä. Ja samalla testata miltä fish and chips maistuu. Saattaisi olla meidän kaloista tehty.
Käsitettäisiin niillä meidän kaloilla sitten Norjassa tai Islannissa pyydettyjä. Koljaa ne olisivat joka tapauksessa.
Multa jäi viime vierailulla yks tärkeä asia selvittämättä. Nimittäin kuka on Hjössi.
Hjössin kuva oli Vestmannasaarten satamakahvilan seinällä. Hjössi oli taatusti saaren eka punkkari. Oikee irokeesi. Vanhoilla päivillään.
Kuulemma kovasti erilainen kalastaja. Ei ne oikeen sanonu miten. Kuva Hjössistä on 40 -luvulta. Vielä on elossa ihmisiä, jotka Hjössistä tietävät. Mulla on vinkkejäkin kuka voisi kertoa.
Olin valmistautunut käyttämään viime maaliskuisen sunnuntain Hjössi tutkimuksiini.
Mutta sitten purkautui Fimmvördurhals ja Hjössi jäi.
Jos joku sattuu käymään Vestmanna saarilla niin satamakahvio on se paikka syödä heitir pilsureita ja juoda Egillsin limonadia ja katsella seinällä olevia vanhoja valokuvia. Joku saattaapi tulla kertomaan Hjössistä.
-lauri-

8 kommentarer:

  1. Tunnen tuon kuume-tunteen. Mina ilmaisen sen, etta jalkapohjia kutittaa. Eika minun kuumeiluni ainakaan talla hetkella kohdistu erityisesti mihinkaan paikkaan. On vaan levoton olo.

    SvarSlett
  2. Just niin , kutittaa ihon allla.
    Mutta sulla on sitten sellainen laajempi, avarampi versio siitä kuumeesta. Sellainen jonka oireisiin on monia hoito-ohjeita. Mun kuume se jumittuu aina johonkin paikkaan tai ihmiseen. Tai siis maista Islantiin. Niin, että saattaa joskus olla ihan siinä pakkomielteen rajoilla, pojat ja tytöt ovat kertoneet:)

    SvarSlett
  3. On minullakin ollut paikkoja, joihin se on kohdistunut. Mutta esim tannekin muuttaminen oli oikeastaan ihan vaan sattumaa. Ihan hyvin olisin voinut lahtea vuorotteluvapaavuodeksi esim Espanjaan. Tai no en tieda olisinko kumminkaan ehka sinne. Mutta tama levottomuus. Yritan aina vuosikausia rauhoittua paikalleni. Kylla se menee aikansa, mutta jossain vaiheessa se sitten repeaa.

    Islantipakkomielle ei kai ole niita pahimpia pakkomielteita ;).

    SvarSlett
  4. Just niin jossakin vaiheessa se repeää. Sattumalta minäkin tänne Støhön tulin. Jos olisin silloin aikoinaan saanut töitä Oslon turkishuutokaupasta, varmaan kyselisin että turska, mikä ihmeen turska. Eiks se oo sama kuin sei.

    SvarSlett
  5. ;D. Niin kuinka kauan sina nyt siella Støssä olet ollut?

    SvarSlett
  6. 10 vuotta. Että alkaa olla mun syklissä se sopiva aika yhtä paikkaa.

    SvarSlett
  7. Kerro siitä ihmisestä sitten ja erilaisuudesta.

    SvarSlett
  8. Ekaks mun on mentävä Vestmanna saarille
    ja löydettävä ne ihmiset jotka tietää. Sitten pari päivää tutkimuksia ja Hjössin haudalla käynti.

    SvarSlett