LAAVAKENTTIEN KUTSU. Islanti kuumeilua ja kalastuspolitiikkaa.

Eldfell tulivuori ja sitä ympäröivät laavakentät ovat suosittuja ulkoilualueita.

Laavakentältä on mielenkiintoiset ja värikkäät näkymät kaupunkiin.

Varastojen , kalatehtaiden ja julkisten rakennusten seinien maalailu näkyy olevan vestmannasaarelaisten kovasti arvostama kaunis tapa kertoa vieraille kotiseuturakkaudestaan.

Lunnit ovat päässeet kuniapaikoille johdattamaan kävijät oikeisiin osoitteisiin.

Kalastustarvikevaraston seinä. Ei tarvitse paljon arvailla varustamon troolarin nimeä.

Puiston penkit ankarissa oloissa hyväksi havaittua turskadesignia.

Yksi maailman parasta kalaa toimittavista aluksista.

Laatuturskaa, päineen suolistettua matkalla laatutietoisille briteille.

Ankanpoikasen muotoinen Islanti .

Koljaa kaikissa muodoissaan ihan tavallisessa vestmannasaarelaisessa tavaratalossa. Tässä esipaistettua paneroitua filettä.

Kylmäsavustettua.

Kuivakalaa.

Toisen valmistajan kuivattua koljaa. Kaikki Norjassa kuluttajapakkauksissa, myös matkamuistoina, myytävä kolja tulee vestmannasaarelaisilta tuottajilta. Se valmistaja lukee ihan pienella. Heia Norge :)


Morgenstjerna 25.7 Koillistuuli kiihtyy. Aurinkoista ja sopivan koleaa. Safarilaiva läksi merelle. Mulla on koko päivä aikaa huomisaamuun kello kolmeen kuluttaa aikaani. Taidanpa harrastaa yksinoloa ja lähteä poimiman marjoja ja etsimään sieniä. Tällä kertaa siihen toiseen lempipaikkaani. Borgarnesin niemeen.
Sitä ennen hieman Vestmannasaaret tunnelmia ja turskasotaa sekä kalastuspolitiikkaa Islanti ikävän lievittämiseksi.

Vestmanna saarten tulivuoren purkaus vuonna 1973 synnytti uuden tulivuoren, Eldfell oli tulokkaan nimi. Eldfell on kovin kiitollinen tutustumiskohde. Sinne on aika helppo kiivetä, purkauksen jäljet ovat vielä tuoreita ja tulivuorta ympäröivä laavakenttä tarjoaa sekin kaikenlaista koettavaa.
Heimaen saaren asukkaille purkaus avasi uusia mahdollisuuksia , vaikka alussa näytti siltä että kaikki menee. Tuho tulee. Satamasta tuli uuden, osittain mereen muodostuneen laavakentän ansiosta entistä suojaisampi. Tulivuoresta puolestaan kehittyi matkailijoita houkutteleva luonnonnähtävyys. Purkauksen jälkien siivoaminen yhdisti kansan ja antoi itseluottamusta kohdata kaikenlaiset haasteet.

Haasteita oli, kuten Iso-Britannian kanssa käyty ns 3. turskasota 1976-77.
Turskasodassa olivat vastakkain islantilaiset rannikkovartioston alukset, jotka katkoivat brittitroolareitten vaijereita ja silppusivat varta vasten tehdyillä silppureilla näiden pyydykset, sekä Britannian merivoimien fregatit. Laukaustenvaihtoakin esiintyi.

Kun muu ei auttanut, Islanti uhkasi sulkea Naton tukikohdan Keflavikissa. Naton puolustuskykykin oli kuulema kovasti heikentynyt kahden sen jäsenmaan konfliktin takia. Lopulta britit taipuivat ja Islanti sai vaatimansa aluevedet ja edellytykset olemassaololleen itsenäisenä valtiona. Turskasota ja seurannut "rauhansopimus" tiesi rajuja muutoksia Iso Britanniassa, kymmenien kalastajakylien kuihtumista ja kalanjalostusteollisuuden uudelleenjärjestelyjä.

Kun konflikti oli pahimmillaan Islanti katkaisi diplomaattisuhteensa Iso-Britanniaan. Niin pitkälle ei kuitenkaan menty, että olisi boikotoitu Englannin liigan jalkapallo- otteluita. Kun se lauantai illan kohokohta, valioliigakierros, oli aivan liian iso juttu menetettäväksi.
"Enski boltinnia" hehe hauska nimi, seurattiin myös sodan kriittisimmässä vaiheessa.

Vestmannasaarten purkaus, turskasodat ja ruotsin kielen oppikirjan kiehtovat Islanti tarinat herättivät sellaisen kiinnostuksen, Islanti kuumeen, ettei se ole iän myötäkään hellittänyt. Päinvastoin. Tuntuu , että kaikki muu vaan on jotenkin haaleempaa unelmamaahani verrattuna.

Islantilaiset nyt vaan ovat niin ylivertaisia, ei sille maha mittään. Senhän nyt näkee siitäkin, kuinka paljon helpompaa maailman parhaan kalastusvaltion on myydä koljansa ja turskansa maailmalla kuin maailman toiseksi parhaan.

Turha siinä on meidän kalanvientijärjestön urputtaa että Islanti dumppaa. Ei tarvitse kuin vientitilastoja ja huutokauppahintoja katsoa, niin välittömästiti älyää. Islanti saa parempaa hintaa koska niiden tuotteet ovat korkeampilaatuisia ja markkinointi niin paljon tehokkaampaa. Laatuajattelu on Islannissa niin paljon pidemmällä.

Emme me Norjassa tällä asenteella Islannille pärjää, vaikeaa on sitä vastaan kilpailla. Minusta olisi tehtävä yhteistyötä. Otettava oppia tulivuorimaasta. Tutustuttava maahan. Ja sen kalastuselinkeinoon. Sen sijaan että lapsellisesti kiukutellaan ja pidetään pankkiseikkailujen ryvettämää Islantia holhouksen tarpeessa olevana rassukkana. Se rassukka on jaloillaan , eikä ollenkaan häpeile sitä osoittaa.

Antaiskohan isoveli Norjan ylpeys vihdoinkin periks myöntää tosiasiat. Epäilen.
Kun olishan se haastavaa tuottaa maailman parasta kalaa. Vaikka maailman toiseksi parhaan tuottaminen on sekin ihan ok.
-lauri-