Varstad Gård Gisløy

Varstad Gård Gisløy
Ketojen hoitoa.

mandag 23. august 2010

Elämää suomalaisyhteisössä

Valassafarilla perjantaina sää oli aurinkoinen, mutta kolea.Yläkuvassa valasopasmuotia. Grönlantilainen turkiskaulusanorakki, villapipo, toppahousut ja aurinkolasit.

Alakuvassa Andenesin Valassafariystäviemme Reine ja pinnalla puhalteleva kaskelotti.

Bacalaoon, eli turskapataan on olemassa noin 200 eri ohjetta. Ruoka vaan paranee seuraavina päivinä lämmitettäessä. Pahoittelen kuvassa näkyvää kattilankannen virkaa toimittanutta likaista lautasta .

Suomalaisten siimansyötittäjätyttöjen tekemä herkullinen salaattipöytä.

Pellillä esillä paistettuja ruijanpallas- sekä kampelafileitä.

Normaalin raskaan työn tekijän juhlapäivällinen. Salaattilautanen, valkosipulipatonkeja, paistettuja turskankieliä ja kampelafileitä sekä uuniperunoita ja bacalaoa.

Kynttilätkin alkavat päästä oikeuksiinsa elokuun iltojen hämärtyessä.

Vohveleita odottamassa loppusijoitusopaikkaansa.

Klon laakson marjamaat ovat muutaman kilometrin metsätietaipaleen päässä. Marjaretki on näin ollen myös mukavaa kuntoilua, kun tieosuuden lisäksi tulee suotarpomista ja purojen ylityksiä.

Metsäretki ei ole mitään, jos ei mukana ole pølsejä. Katkaravut kivellä lämpiämässä. Ne ovat hyviä myös savustettuna.

Makkaranpaistoa Klovannetin niemessä. Onnistuin saamaan sopivan hiilloksen kovan uurastuksen jälkeen.

Nuotiosta huolta pitäminen on tarkkaa puuhaa. ei siinä auta stressaantua.

Ahkerat kädet poimivat useita litroja hillotarpeita, sillä aikaa kun minä loikoilin nuotiovahtina.

Mahtava Klotinden vahtii marja- ja sienimaitaan. Yli 700 metriä korkea vuori on aina löytyvä maamerkki Klon laaksossa vaelteleville.

Makkaranpaistoretkeltä palatessa kuu oli jo kovaa vauhtia nousemassa.

Suomeen lähtevät siimansyötittäjät ja marjaretken saalis. Osa tytöistä tulee tammikuussa turskasesongin alkaessa takaisin. Kaikenkaikkiaan lähes 300 suomalaista on työskennellyt Støn pienessä kalastajakylässä. Lyhyempiä tai pidempiä jaksoja. Osa on jäänyt pysyvästi.


Stø, Morgenstjerne 24.8. Koillistuulta 9 metriä,aurinkoinen sää lämpötila kymmenen astetta. Muutama laiva kävi eilen merelle, muuten on ollut hiljaisempaa. Safarilaiva menee tänään. Suomalaisista siimansyötittäjistä osa lähtee ja uusia tulee, niinkuin meillä on tapana kalastuskausien vaihtuessa.

Nyt on tullut oltua kovasti suomisosiaalinen. Onpahan ollut aikaa. Emme ole viime päivinä ollenkaan kalastaneet ja minun merelläolosta on huolehtinut uskollinen Arctic Whale 1, perjantain ja lauantain valassafareitten ansioita.
Sunnuntaina vietimme perinteisen Støn suomalaisten kalaruokien maistelutilaisuuden. Myöhemmin illalla paistoimme sitten vohveleita, kun oli sitä lakkahilloa ja niitä tähteeksi jääneitä kermoja siimansyötittäjätyttöjen jääkaapissa.
Nämä yhteistilaisuudet on mukavia kokoontumisia. Jokainen tekee oman osuutensa ja kaikki pääsevät edullisesti maistamaan erilaisia, tyypillisiä norjalaisia kalaherkkuja. Sellaisia , joista saisi ravintoloissa maksaa melkoisia summia.
Minun vastuulla on kalaruokien kokkailu ja olen siitä ruokakulttuurilähettilään tehtävästä erittäin ylpeä.
Vuosien mittaan meillä työskennelleille suomalaisille, joita muuten on jo lähes 300, ovatkin kaikki tavallisimmat ja harvinaisemmatkin kalat tulleet tutuksi myös maultaan.
Merikrotti, kissakala, turskankielet, ruijanpallas, kuningasravut ja kampelat ovat kaikki tuttujen koljien, seitien ja turskien lisäksi vuorollaan ja jopa samanaikaisesti olleet ruokalistalla.

Joskus on maisteltu sushi juttuja ja bacalao, portugalilaistyyppinen turskapata, on sekin kuulunut pöydän antimiin.

Eilen meillä oli vuorossa ulkoruokailu, yhdistetty sieni- ja marja- ja makkaranpaistoretki Klon laakson suomalaismetsiin. Tänä vuonna sienet näyttävät olevan myöhässä ja kun se tuli jo heti alkuretkestä selväksi, päätin johdattaa joukkoni erääseen Klovannetin rannan niemistä, mukavan nuotiopaikan läheisyyteen.
Tytöt saivat aivan vapaasti poimia lakkoja ja mustikoita, sillä aikaa kun minä keskityin harrastamaan makkaranpaistoon liittyviä valmistelevia toimenpiteitä.
Makailemaan niemen varvikossa, nauttimaan ilta- auringosta ja katsomeen tuleeko hyvä hiillos.
-lauri-

Toivotan marjaretkeläisille: Lindalle, Sannalle, Kaijalle ja Maijalle hyvää Suomen matkaa. Tervetuloa takaisin :)

8 kommentarer:

  1. Ihan kuin olisin mukananne rokapöydässä! kiitoksia kertomuksesta

    SvarSlett
  2. Kiitos kommentista.
    Tule tänne käymään, niin pääset meidän ruokapöytään. Ja jos olet vajaan kahden viikon päästä maisemissa siellä Helsingissä, niin saatanpa olla pikavisiitillä ja mukanani minulla on arktisia kalaherkkkuja.:)

    SvarSlett
  3. Millaista kalaruokaa suosittelisit tarjottavaksi norjalaiselle, joka ei oikein kalasta välitä? Meillä olisi kotona yksi sellainen ;)

    SvarSlett
  4. Nam nam, olipas siella herkkuja poydat notkollaan.

    Helille sanon, etta meidan isanta oli huono kalansyoja aikaisemmin, vaan nykyisin pyytaa (siis kysyy eika ongi ;D) itse kalaa paivalliselle. Etta hidas hivutus vaan. Kun ei aina valista ole muuta tarjolla, niin nalkaansa syovat kalaakin ;D.

    SvarSlett
  5. Hienoja tuokiokuvia täällä! Olen hakenut töitä sieltäpäin, mol:in sivujen kautta (Lotta Leino), mutta en ole saanut vastausta sähköpostiini, eikä puhelinyhteyttä ole... osaatkohan sinä neuvoa miten saisin asian etenemään? Tässä meiliosoitteeni: jheikkila44@luukku.com
    t. Jari Rovaniemeltä

    SvarSlett
  6. Helille:Ne kotlettikalat eli kissakala ja merikrotti paistettuna tai vielä parempi grillattuna maistuvat kaikkein eniten ei- kalalta. Merikrotissa on hieno pähkinäaromi ja kissakala on hieman kanamainen. Sitten sinipallas keitettynä on aika ovela melkein kasvismainen.
    Yks belgialainen, joka muutama vuosi sitten lomaili määritteli kaikki asiat muistaakseni jin ja jan asteikolla.
    Ruoasta puheen ollen se analysoi sinipallaksen melkein kasvikuntaan kuuluvaksi. Ja se analyysi oli oikea. Sinipallasta kun voi syödä ihan raakana on se sen verran raikas.
    Maustaminen on hyvä keino. Ja kastikkeseen kannattaa satsata.Lihan sotkeminen on kans yksi tehokeino. liha- kalapata (jauhelihaa) Etelä Eurooppalaiseen tyyliin. Sinipallas sushina, kovasti inkivääriä kyytipoikana.
    Tuulan neuvo hivuttamisesta on hyvä. Monet tänne tulleista siimansyötittäjistä ovat oppineet kalansyöjiksi. Kun ilmainen kala kuuluu luontaisetuihin. Tietysti olis eduksi jos sais kalat tuoreena. Lohi on minun mielestä sellainen kala, joka on tosi herkullinen, mutta siihen voi helposti kyllästyä.Nopeammin kuin valkoisiin kaloihin.
    Paistettaessa ja keitettäessä kans kun tekee tarpeeksi pieniä ja ohuita fileitä/ palasia, niin tottumattomalle ei tule ns. tukkusyömisen tuntua. Isot palat kun eivät maustu aina kokonaan ja mauton möykky ei inosta jatkossa kalansyöntiin.
    Lämmin savustettu kala on yleensä se jota useimmat syövät. Se on vaan aika harvinainen täällä kun ei kuuklu perinteiseen ruokavalioon.
    Tuulalle: Hyvähän meidän kun on ilmaiset raaka- aineet ja paljon talkoolaisia tekemässä.Nyt tilanne entisestäänkin paranee, kun päästään sieniä ja marjoja keräämään.
    Jarille: Välitän viestisi meidän työnvälittäjälle, eli Lotalle.

    SvarSlett
  7. Täytyy varmaan yllättää isäntä, eikä kysellä että saisko olla kalaa ;) Nämä täkäläiset merikalat on mullekin aika tuntemattomia. Lohta meillä syödään silloin tällöin, mutta minulle maistuisi kyllä oikein mielellään jokin muukin. Ylipäätään pidän kalasta enemmän kuin lihasta - sillä toisella syöjällä onkin sitten asia päinvastoin.

    SvarSlett
  8. Koljafileitä jos löytäisit, niin siitä olis hyvä aloittaa merikaloihin tutustuminen. Sandvikassa on (ainakin oli aikoinaan 25v siten heh) tosi hyvä kala- ja riistakauppa. Sieltä sai taatusti hyvää ja tuoretta (Niin tuoretta kuin mahdollista) kalaa.

    SvarSlett