Perhechartereita ja Merikajakkeja

Leonora on tyylikäs 50-luvun laiva. Syntynyt vuonna 1959. Se vuosi oli hyvä vuosi. Vanhan vuonoyhteysaluksen henki on Leonorassa tallella. Kiireetön tunnelma meriteitten aikakaudelta.

Leonora merimelonnan maailmancupin osakilpailuissa katsomolaivana.

Ukonilma ja rankkasade piinasivat melojia .


Kilpailun seuraajat taustanaan Tinden vuori.

Leonora soveltuu erinomaisesta tällaisiin tapahtumiin. Kannella on tilaa ja se on sopivan korkealla merenpinnasta.

Maailmancupin osakilpailun lisäksi Arctic Sea Kajakk Race tarjosi retkisarjalaisille maratonin ja puolimaratonin melottavaksi.

Arctic Sea Kajakk Race on Astrid Rørtveitin ja Skipnesin kalastajakylän talkoolaisten voimannäyte. Yhtä maailman eri merillä järjestettävän kajakkikilpailun neljästä osakilpailusta ei anneta tottumattomiin käsiin.

Leonora matkalla kilpailupaikalta kotisatamaan Støhön.

Sankka merisumu muotoilee Skogsøyan saaren eteläpäästä Norkkapp oloisen jyrkänteen.

Perhecharter on Leonoran ja Arctic Whale Toursin yksi tuotteista. Vanha Leonora on viihtyisäksi perhejuhlien pitopaikka. Taitavan kipparin , kuten Per Gunnar Mikkelsenein, käsissä ison laivan voi ohjata turvallisesti ahtaisiinkiin lahdenpoukamiin.

Mielenkiintoista näkyvissä.

Vakaan ja massiivisen Leonoran etukannelta kiehtovaa ja joskus hieman pelottavaakin merta voi tarkkailla turvallisesti.

Leonoran ohjaamo on vieraitten vapaasti tutustuttavissa. Jokainen voi vuorollaan olla kipparina kipparin paikalla.



Sand eli hietikko 16.elokuuta. Kaunis sää. Etelänpuoleista heikkoa tuulta. Vanhoja maininkeja. Lämpötila kymmenisen astetta. Meidän perheessä on vuorossa hajautettua meritoimintaa. Minä ja juniori Morgenstjernassa. Esikoinen valasoppaana.

Eilen oli aikamoinen myräkkä, kovaa tuulta ihan omiks tarpeiks. Tuuli ei asettunutkaan siihen tahtiin kuin luvattiin. Asbjørn kertoi syötitystuvilla käydessäni amerikkalaisten säätiedotuksen, sen joka näyttää menneen vuorokauden minimit ja maksimit tuulen voimassa ja lämpötilassa, rekisteröineen Andenesiin melkein 14 metriä sekunnissa yhden aikaan yöllä.
Asbjørn on meidän säätiedottaja. Se seuraa yrit ja islantilaiset ja englannin sääpalvelut myös.
Nyt uusimpana villityksenä on tullut tuo amerikkalaisten sivu.

Minun sääpalveluni on se perinteinen. Jos näyttää keli olevan siinä rajoilla, herään aiemmin. Paria tuntia tai tuntia normaalia aiemmin.
Menen aallonmurtajan päähän ja katselen luotoja. Sitten nousen vähän korkeammalle , sinne öljysäiliön viereen ja katselen kauemmaksi Andan majakkasaarelle ja luodoille Andan takana.
Yksi kerta antaa sen hetkisen säätilan. pari kolme käyntiä kertoo kehityksen.
Virittäydyn siihen että olen meren kanssa yhtä. Tunnen sen. Se ei oo faktaa. Se on intuitiota. Sitä ei voi järjellä selostaa.
Ennen säätarkkkailua olen nollannut aiemman informaation, kaikki luulot, toiveet, pelot ja edellisen päivän merenkäynnin sekä säähän liittymättömät asiat tajuntani ulkopuolelle.
Säässä pätee preesens. Havaintoni suhteutan siihen kokemukseen mikä minulle on kertynyt
kymmenen vuoden aikana. Ja siihen kollektiiviseen muistiin, siihen, mikä vanhojen kalastajien , kuten Karsteinin, kertomuksista on osin siirtynyt myös minun muistiini.
Säätiedotukset tulevat täydentämään omia havaintoja. Havaintojeni jälkeen.
Jos se olisi toisinpäin, monta kertaa olisimme jääneet laituriin ja perustelleet jäämistämme. "Kun se säätiedotus oli niin huono"

Nyt on meillä nuotta meressä, odotamme sen nostoa. Minä juon kahvia ja muistelen Leonora laivalla kesällä tehtyjä risteilyjä. Kun olimme katsomassa lintuja ja hylkeitä, risteilemässä länsisaariston sokkeloissa ja seuraamassa kajakkikilpailuja.
Kerran saimme järjestää perhetapaamisen Hong Kongista asti tulleille vieraillemme.

Leonora voisi olla paljon enemmän. Se voisi olla ihan hyvin mukana valaitten luona, siinä työssä jonka se parhaiten osaa. Minun vanha rouvani.
Miksi viranomaiset ei sitä tajua.
-lauri-