White Tailed Whale eli Liekehtivä Pyrstö

Liekehtivä pyrstö tai White Tailed Whale voisi olla uuden tulokkaamme nimi.

Näimme muitakin valaita, mutta liekehtivän muisto teki niistä jotenkin valjumpia.

Hienoja sukelluksia kuitenkin.

Andan majakkasaaren niityllä kotkat kisailivat.


Valaskonttori 21.08.2010 Ulkona on kaunis syyspäivä, lähes tyyntä, aurinko paistaa. Lämpötila jotain 15. Siimalaivat olivat eilen merellä , saivat vähän alle 100 kiloa per siima. Me (Morgenstjerne) olimme huonon virtauksen takia maissa. Vietin päiväni merellä, kahdella valasretkellä. Kun ei ollut muutakaan tekemistä. Ja kun niin kovasti valaista tykkään.

Ensimmäinen syysmyräkkä puolen viikon maissa kesti kaksi päivää. Ne kaksi päivää vietin Kyrre Brunin pienellä mökillä Langvaddalenin laakson pohjukassa. Kaukana kaikesta siitä mihin olen totttunut. Kaipasin olla yksin. Ei ollut mukana matkapuhelinta, ei pc:tä, Siinä 12 neliön mökissä ei ole sähköjä, lämmityksestä ja ruoanlaitosta pitää huolta norjalainen Jøtull, nopeasti viilenevä vanha kamina. kaminan kyljessä on kuva Skarphedinistä tai jostain muusta viikingistä.

Kyrren mökki on sellainen, jonne mennään etsimään itseään. Minä löysin kolme litraa lakkoja, muutamia punikkitatteja sekä jonkin verran haperoita. Ensin minun oli kuitenkin löydettävä se mökki. Monta vuotta on kulunut kun viimeksi kävin. Polkua on hämärässä vaikea seurata. Ennen avara laakso pusikoituu.
Mökillä harrastin rauhallista olemista. Nukuin , söin ja ulkoilin. Minulla oli hyvää aikaa kirjoittaa kalastajatrilogiani päätösnovelli valmiiksi. Tykkäsin kovasti, kun ei tarvinnut näppäillä vaan sai käyttää lyijykynää.
Eilinen oli sitten valasssafaripäivä. Kahdella safarilla tuli oltua ja monta hienoa valasta nähtyä. Yksi projektirahoituksesta vastaava aluerahaston pomo oli meidän aamusafarilla mukana. Sen kanssa valaista juttelin ja kahvia join. Sekä herran uutta navigaattoria ihailin. Siinä näkyi myös merikortti. Kaikkine syvyyskäyrineen. Oli se niin hieno.:)

Merikotkat olivat palanneet Andalle. Lunnit puolestaan lähteneet avomerelle. Merikihuja ei niitäkään näkynyt. Kirjohylkeitä oli ennätysmäärä luodoilla loikoilemassa. Voisi sanoa, että ihan sutena .
Ensimmäisellä päivän safareista näimme yhden uuden valaan. Sellaisen, jota ei aiemmin ole näkynyt. Kaskelottien tunnistaminen pyrstöstä, tai sen reunan rosoista ja lovista on aika yksinkertainen juttu. Tarvitsee vain ottaa kuva sukeltavasta ja pyrstöään näyttävästä eläimestä. Sitä valaan sormenjälkeä pyrstörekisterissä oleviin kuviin vertaamalla tiedetään kukas se siellä .
Joillakin valailla on pyrstössään ja muualla kehossaan muitakin merkkejä, myös pigmenttimuutoksia. Valkeita läikkiä. Valkeat läikät ovat iäkkäimmille valaille tyypillisempiä. Ne ovat niitten ryppyjä. Tai samanlaisia läikkiä mitä ikääntyvillä ihmisilläkin on. Mullekin on joitain jo ilmaantunut,vaikka olenkin vielä niin kovin nuori.
Yksi aamupäivän kolmesta valaasta oli tosi hieno. Oikee klassikko. Näimme sen ensimmäistä kertaa. Sen sukellukseen lähtö oli säväyttävä. Pyrstössä oleva valkea läntti oikein liekehti, tuli silmille. Uusi tuttavuutemme voisi olla nimeltään White Tailed Whale tai liekehtivä pyrstö.
-lauri-
Kuvat: Camilla