Talvi iski takaisin

Stø 9.maaliskuuta kello 11.45. Etelätuuli 15 metriä sekunnissa. Lumisadetta ja muutama miinusaste. Kaikki laivat satamassa. Kukaan ei pääse merelle.Kukaan ei pääse rajojen yli Norjaan. Eikä Suomeen päin. Myös Kilpisjärven Skibotnin tie on tukossa.


Talvi on tulossa kovaa vauhtia takaisin. Eilisaamun lämmin tuulahdus ja vesisade on vaihtunut pakkaseen ja lumisateeseen. Tiet ovat tukossa. Lumivyöryvaara on julistettu monille tieosuuksille. Talvi taistelee olemassaolostaan.

Heräsin tänään tekstariin, kun vierailevan katamaraanin omistaja pyysi tarkistamaan laivansa köydet ja lepuuttajat, ettei se kova lounaistuuli hakkais hienoa kalastaja-alusta betonilaituria vasten. Minusta ja varsinkin kipparista on parempiakin tapoja kirvesmiehelle köyhtyä, kuin ostaa leluvene ja sillä muka kalastaa. Paremmin se soveltuis jonnekin lämpimille vesille huvikäyttöön.

Oikeat kalastajat oleilevat kalastajakylässä, kuljeskelevat käytävillä ja laitureilla, sekä tarkistavat vähän väliä laivojensa köydet.Tapailevat toisiaan ja spekuloivat , joko sitä huomenna päästäis merelle.
Meillä Morgenstjernessäkin oli tänään kokous, missä pohdittiin ja filosofoitiin. Ja saatiin asiat kuntoon. Tupakkimiehet käärivät sätkiään ja me muut joimme kahvia. Minä kuuntelin läppäriltä hiljaisella Abbaa, olin chatissa ja samalla kirjoitin mailia. Niin kätevä tää meidän laivan nopea yhteys. Ollaan kaukanakin lähellä.

Meillä on se yksi merireissu ja sen saamme luultavasti tehtyä huomenna. Että saadaan tuliaiskalat ja kaikki pikku tilaukset tutuille ja sukulaisille. Sitten saadaan sanoa merelle see you later vähäksi aikaa. Oikeestaan jos ois tiedetty nää myräkät, oltais lähetty Suomeen jo perjantaina. Mutt jälkiviisas on hyvä olla. Eikä mua niin harmita loman alun viivästyminen. Tässä ammatissa on tottunut suunnitelmien muuttumiseen.

Myrskypäivät kuluvat hyvien harrastusten parissa. Mulla se tarkoittaa sitä kirjoittamista , netissä surffailua ja siellä ystävien tapaamista sekä kävelyä ulkona. Talven vakiovieraat ovat paikalla ja aikaa voi kuluttaa myös näitä vierailevia haahkaparvia seuraamalla.

Mielenkiintoinen ja tärkeä toimeni on belgialaisen Greetin kuvausassistenttina olo.

Tänään Greet saikinn oikein hyviä kuvia" Talvi Støssä " valokuvanäyttelyynsä, kun näiiä seuduilla harvinainen kyhmyhaahkapariskunta oli ilmaantunut haahkaparven sekaan kuninkaallisiksi.
Kyhmyhaahka tuntee oman arvonsa ja käyttäytyykin ylväästi. Erottuu haahkamassasta. Sen verran arka se haahkaparvi kuitenkin oli, että saimme ravata sataman puolelta toiselle ennenkuin pääsimme kuvausetäisyydelle.

Ainoastaan muutaman kerran aiemmin oon niitä nähnyt Støn satama-altaassa. Ruijassa ollessa sitten sitäkin useammin. Mehamnissa ja Kjøllefjordissa.

Nyt kun Støssä on vieraita Suomesta, kävin näyttämässa myrskyn tunnelmia aallonmurtajalta. Sellainen operaatio on parempi tehdä autosta. Myrskytuulen kanssa kun ei ole leikkimistä. Puuska tai yllättäen saapuva aalto voi viedä äkkinäisen mukanaan. Vesterålenin sään kanssa ei ikinä voi olla liian varovainen.

Ylivoimaisesti tärkeimpiä vapaapäivien askareista ovat nukkuminen ja syöminen sekä joutenolo ja siihen totuttautuminen. Tosi hyödyllisiä taitoja. Pitää osata ladata itseään rankkoihin reissuihin. Sitä oon pojallenikin opettanu. Joutenolo ei oo niin helppoa, kuin äkkinäinen luulis. Se vaatii ihan yhtä kovan opettelun kuin ruokalepojen pitäminen. Molemmat ovat kuitenkin välttämättömiä osata.
Kipparikin määrää meidät aina lepäämään riittävästi. Eikä sille sanota vastaan.

Kalastaja Lars tuumas kymmenen vuotta sitten osuvasti kysyttyäni millaista on olla kalastaja,
"Talvella se syö , nukkuu ja kalastaa. Ei kannata turhaan itseään rasittaa, jos ei oo ihan pakko"

Eikä Gisløyan Lars ole kuka tahansa Lars. Kalasti rippikoululaisesta kansaneläkeikään saakka. Yhteensä 52 vuotta.
-lauri-