Vestmanna- saarten lautta sunnnuntai 14.03.klo 19.50. Leuto sää +5 astetta ja tihkusadetta kohtalainen etelätuuli. Verkkolaiva Fridrik Sigurdsson luovutti tänään päiväkiintiönsä kymmenen tonnia suurta turskaa Thorlakshøfnin kalanvastaanottoon. Päiväkiintiöjärjestelmä ei ole laivalla työskentelevän Thoraltur Dagssonin mieleen. Myöskään kippari Jon Arnar Jonssonin mielestä Islannin kiintiösysteemi ei takaa kalastajille kunnon toimeentuloa.
Matka Helsinki -Vantaalta Kööpenhaminan kautta Keflavikiin sujui ongelmitta. Ja etukäteen pelkäämäni jatkoyhteydet bussinvaihtoineen pelasivat sen verran hyvin , että kymmenen tuntia lennon alkamisesta istun Herjolfur lautan salongissa matkalla Vestmanna saarille.
Thorlakshöfnin satamassa kävi vielä niin hyvä tuuri, että mulle jäi tunti aikaa kierrellä kalastusaluksia kuvaillen ja kalastajia jututtaen. Ennen kuin oli viime tipassa noustava Vestmannasaarten lautturin, Herjolfurin kyytiin.
Olin myöhästyä, kun verkkolaiva Fridrik Sigurdsson oli kipparinsa Jon Arnar Jonssonin johdolla juuri saapunut laituriin ja otti jäitä. He olivat saaneet kymmenen tonnin suolistusurakkansa tehtyä ja pumppasivat päivällistä odotellessa huomenna tarvittavan jäämurskan ruumaan. Täällä on talvellakin sen verran leutoa, että jäitä tarvitaan. Tuntuu tosiaankin lämpimältä tää ilmanala, varsinkin kun mulla on vielä edellisviikkojen hyytävät merireissut ja Ruotsin sekä Suomen ennätyskinokset mielessä.
Aikansa kalastajia jututettuani ja myos laivan sisätiloissa käytyäni , kippari Jon sitten ehdotti perusteellisempaa tutustumista islantilaisen verkkokalastajan arkipäivään . Otin heti kutsun kiitollisena vastaan ja keskiviikko-aamunana sitten pääsenkin ensimmäistä kertaa eläissäni kalaan Etelä- Islannin rikkaille matalikoille. Tulen tiistai-iltana tällä samalla lautalla ja olen yökylässä Fridrik Sigurdssonin vieraanvaraisen miehistön seurassa.
Lähdemme merelle neljän aikoihin ja palaamme iltapäivällä.Sitten on se suolistus. Kovasti muistuttaa meidän Morgenstjernen vuorokausirytmiä. Tiiän , että työt verkkojen parissa eivät. Näyttivät systeemit nuottakalstajasta sen verran oudoilta. Støssä olen muutaman kerran ollut verkkomiesten mukana , mutta meiän verkkkolaivat ovet aika paljon pienempää kaliiberia.
Huomenna ja tiistaina mulla on aikaa kierrellä Vestmannasaarten syötitystuvilla ja laitureilla ja perehtyä maailman taitavimpien siimakalastajien työhön. Nopeimpiin veneisiin ja toisenlaisiin systeemeihin, kuin Støssä.
Islanti on muuttunut. Myös oikeeseen suuntaan. Niinä muutamina tunteina, mikä lentoni laskeutumisesta on kulunut , olen ollut aistivinani toisenlaisen Islannin. Se voi tosin osittain olla myös luettua ja dokumenteissa esille tullutta.
Reykjavikin legendaarisessa linja- autoaseman baarissakin saa kaikenlaisia lammasherkkuja leikke- ja salaatti pöydän antimineen sekä jälkiruokineen ja kunnon kahveineen alle kahdentuhannen kruunun. Alle kympin. Kannattaa Islannissa käydessä poiketa. Ja jos uskallusta riittää, niin voi tilata Svid nimisen annoksen. Savustetun lampaanpään . Se on oikeesti hyvää. Oon maistanu.
Kun maan talous romahti ja suuri osa Islannin nuorista ja dynaamisista pankkiireista menetti paikkansa talouelämän johdossa ja kun ääriyksilöllisyydestä ja viikinkiaikojen röyhkeyden haikailusta ei enää ollut jäljellä kuin se Reykjavikiin kalliilla hommattu patsas, oli pakko palata siihen mihin aiemminkin katastrofien jälkeen vuosituhansien kuluessa on turvauduttu.
Yhteisöllisyyteen , toisista huolta pitämiseen ja pehmeimpiin arvoihin. Talouskriisi saattaakin synnyttää myös hyvää. Islantilaiset matkustelevat enemmän kotimaassaan. Luonto ja oma maa muutoinkin on tullut tärkeämmäksi sekä kaikenlainen toiminta eri yhdistyksissä.
Oman kulttuurin arvo nähdään nyt ihan toisella tavalla, kun ei kenelläkään ole varaa lähteä Lontooseen Les Miserablesia jouluostosten lomassa katsomaan. Eikä rippikoululaisille iljetä ostaa lahjaksi Leksusta, vaikka joillain ehkä varaa olisikin.
Viimeistään nyt nähdään myös taloudessa pysyvien arvojen merkitys. Kalastus on noussut pelastukseksi. Jälleen kerran. Kaikista vaikeuksista huolimatta islantilainen ammattitaito on ylivertaista verrattiin sitä sitten vaikka meihin norjalaisiin. Ja ammattiylpeys. Se ei häviä edes tulojen tippuessa ja kiintiömääräysten pistäessä rintaan. -lauri-
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar