Iltapäivän yksinkertainen, mutta niin maukas ateria, lammaspaisti on monen kansallispäivän juhlijan mielessä jo aamusta. Ainakin minun.Kirkon ornamenteissä on mukana elementtejä myös jostain tosi kaukaa. Siistiä
Kulkue , jossa kaikille on tilaa, jokainen on yhtä tärkeä.
Hip Hip ja Hurraa
Sinivalkoristilippumme.
Husjordin kartano. Taustalla oleva keltainen rakennus on aikoinaan ollut kauppa.
Kulkue lähestyy juhlapaikkaa, kylätaloa.
Talon sisällä on tarjoilu, siellä myydään arpoja ja enimmäkseen ollaan.
Lapsille on järjestetty erilaisia kilpailuja ja leikkejä.
Usein itsekeksityt ovat niitä parhaita.
Kylätalon lippu. Taivas oli pilvetön.
Harmaa ferguson merkkinen traktori kunnioitti juhlaamme. Ratissa kylän seppä.
Väsähtänyt rusetti.
Mun mielestä yksi parhaista juhlakampauksista.
Vähän karkee hiuslaatu tosin.
17.mai, kansallispäivä, itsenäisyyspäivä ja perustuslain päivä on iloinen tapahtuma. Se on koko perheen ja erityisesti lasten karnevaali. Kaupungeissa ja taajamissa Videregåenden eli ammattikoulu-lukioyhdistelmän viimeisen vuoden oppilaat, abit, juhlivat.
Norjassa kun ei ylioppilaskirjoituksia ole. Haalareihin pukeudutaan etuajassa, ei odoteta yliopistaikaa. Kevät biletetään, itse tuunatuilla abibusseilla ajellaan, juhlat on etukäteen, ennen valmistumista. Vapunaatto ja kansallispäivän vastainen yö on niitä suuria tapauksia.
Meidän kylän raitilla näitä haalariasuisia "russeja" ei näkynyt muuta kuin pikaiseltaan käymässä.
Sen sijaan kulkueessamme oli paljon lapsia ja nuoria. Itsenäisyys on käsitetty hieman eri tavalla . Vapaammin ja iloisemmin. Itsenäisyys on leikin asia. Pillien ja torvien juhla. Lippuja heilutellaan. Ja hurraata huudellaan. Kylätalolla leikitään ja kisaillaan, ostetaan arpoja ja ollaan yhdessä. Jäätelöä ja muita herkkuja kuluu. Päivälliseksi syödään suolalammasta, niinkuin aina ennenkin.
Tuntuu hauskalta ja aluksi oudolta kun vanhat kaiken kokeneet kalastajat ja varttuneet naisemme eivät jää arvokkaan vakavina syrjään vaan ovat riehassa mukana, siinä missä pikku lapset. Turha tärkeily on poissa. Kansallispäivästä jää hyvä mieli. Eikä vähiten näitten koko päivän kestäneitten herkuttelutuokioden ansiosta.
-lauri-
Kivemmat menot kuin täällä... Itsenäisyyspäivä pimeimpään mahdolliseen vuodenaikaan ei muutenkaan ole mikään hilpeä juttu :/ Mielenosoituksia ja eliitin pukujen pällistelyä. Minusta linnanjuhlat vois lopettaa ja siirtää koko päivä kesemmälle ja tehdä siitä oikeasti jonkinlaisen kansanjuhlan, niin kuin sielläkin.
SvarSlettTuossa meri ottaa ja meri antaa jutussa on jotakin kamalan katkeran suloista. Melkein romanttista että joku on kuollut merellä, en tiedä miksi. Mutta kauniisti muistatte heitä ja heidän panostaan teidän kylälle.
Kiitti kommentista.
SvarSlettJuu, kalastajan ammatissa, tai enemmänhän se on, on kaks niin vastakkaista puolta, niinkuin määrittelit. Kalastaja on fatalisti, muuten ei vois kalastaa.
Oon aina ihmetelly näitä meidän yksin kalastavia. Ja ihaillu.
Kylmässä, pimeässä ja tuulessa ilman kaveria.Pitää olla psyykkisesti tosi vahva. Moni on kokeillut, harvasta siihen on. Moni lopettaa koettuaan läheltä piti tilanteen tai tutun hukuttua. Vaikka ois ollu suuren aluksen kippari tai töissä koko ikänsä, ei välttämättä pärjäis yksin. Sekin on nähty, monta kertaa.
Kipparin alaisuudessa on minusta turvallista. Ja kipparina olo kans ,kun on alaisia tukena.
Siinä ollaan niinku me.
Aina kun kalastajat saapuvat satamaan, kaikki toivottavat tervetuloa maihin, kun ei se takaisintulo mikään itsestäänselvyys oo.Niin kaunis tapa.
Kansallispäivä on täällä, kuten Islannissa tasan kuukautta myöhemmin koko kansanjuhla, Oikein mukava karnevaali.koko päivä juhlitaan. Se on myös lasten juhla, paljon leikkejä ja kilpailuja.
Mitään hehkutuspuheita ja eliitin kokoontumisia ei tarvita, muutenkin uskotaan, että on se niin hyvä elää vapaassa maassa.
Ei ehkä menis Suomessa läpi sun ehdotus näistä karnevaaleista , kun itsenäisyyshän on vakava , eikä iloinen juttu. Eikä muuten oo mikään leikin asia. Se ilo kun tekis itsenäisyydestä vähemmän arvokkaan, niin :)