Rapuja yläkuvassa ja pallaksen pikkuserkku, pieni punakampela, alla.
Matkalla mertoja kokemaan. Stø jää taakse. Meitä seuraavat lokit ovat vielä tässä vaiheessa toiveikkaan optimistisia.
Arto ohjaa Lottas fangstia kun minä aloitan kombipyydyksemme, sen rapumerta-pallassiimajatan, kaikkee sitä keksitäänkii, hehe , ankkuriköyden noston. Lottas Fangst on yllättävän tilava ja käytännöllinen . Ihanteellinen pieni kalastusalus. Oikein sopiva myös meriretkeilyyyn.
Ensimmäisessä merrassa näyttäisi häämöttävän useampia taskurapuja
Ei tullut hukkareissua. Kolme kookasta taskurapua malli alennustavaratalo Tokmannista kehittelemässämme merrassa. Pyydyskustannnuksemme ovat sangen vähäiset.
Tähän mertaan oli eksynyt myös kalaa, koko ikänsä merilevämetsässä asuva turska. Osa rannikkoturskista on väriltään melkein oransseja
Esittelyssä ensiluokkainen taskurapu. Elokuussa varsinainen herkku. Keväällä ja alkukesästä rapujen sakset eivät ole niin lihaisia, maku kuitenkin erinomainen.
Tämä vekkuli simppu pääsi poseerauksen jälkeen takaisin kotiseudulleen
Koettuamme rapumertapallassiimayhdistelmän päätimme kokeilla saisko juksalla mitään. Arto ajoi meidät vakiopaikalleen. Muutamia rekisteröintejä luotaimessa näkyi. Pilkki mereen !
Turska nousee. Saajana Oskar. Oskar sai kolme turskaa, minä jäin tapani mukaan ilman.
Oli kyseessä järvi , joki tai meri, niin vapaa-ajan kalansaaliini ovat aina heikonpuoleisia. Ei oikein nappaaa.
Kuvassa Lotan huomaama lahtivalas. Taustalla häämöttävästä kivestä etuvasemmalle, sieltä sen pitäis suurentamalla löytyä:)
Kaikki kuvat : Lotta
Morgenstjerna 9.5. Tyyntä satamassa. Merellä kaakkoistuulta 8metriä sekunnissa.Selkeää. Reilun viikon päästä aurinko ei enää laske, vaan paistaa kaksi kuukautta putkeen.
Tänään saimme nauttia aurinkoisesta säästä. Aamusta oli tuulista, mutta iltapäiväksi tuuli asettui, niin että merelle pääsimme lähes tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Maininkejakaan ei sanottavasti ollut, joten Lottas Fangstin kyydissä oli oikein leppoisaa.
Kyllä me tästä vapaa- ajan merireissusta kovasti nautimme .
Käsitteitä on kuitenkin ennen kalareissua säädettävä. Se talven asteikko, Morgenstjerna kalibroitu, kun ei enää seuraavien viikkojen aikana päde. Muutama päivä sitten saimme 450 kiloa seitiä ja reilut sata turskaa sekä 50 kiloa koljaa. Saalis oli niin huono, että lopetimme kalastuksen toistaiseksi. Laiva ja samalla kotini, lähtee huomenna telakalle , kymmenen päivän ero, nyyh.
Lottas Fangstin tämän päivän saaliimme oli kolme parikiloista käsijuksalla saatua turskaa, puolenkymmentä simppua, kielikampela, punakampela, neljä pientä punaista ns. leväturskaa ja meritähtiä. Lisäksi saimme 11 taskurapua ja 14 hämähäkkirapua (En oo ihan varma suomalaisesta nimestä) ja kaksi erakkorapua. Vaikka pallaksia ei tullutkaan, niin kyllä tuollainen saalis ilman muuta innostaa jatkamaan kalastusharrastuksen parissa.
Kunhan jatkossa laitamme rapumerrat hieman lähemmäs luotoja, aloitamme jatan laskun lähempää ja hieman siirrämme palllassiimoja syvemmälle, sekä laitamme useita siimoja yhden vajaan asemasta niin sitten kyllä... Lisäksi täytyy kokeilla juksaa myös uusilla paikoilla, siellä missä olis mahdollista saada koljaa, kenties puna ahventa.
Tältä meidän ihan ensimmäiseltä rapuretkeltä jäi maihin tuotavaksi myös merellä nähdyt lunnit, harmaalokit ja etelänkiisla sekä lentävä merihanhi pari. Lotta sai lisäksi ikuistettua silliparven kimpussa olleista lahtivalaista toisen. Sitä voi pitää suuremman luokan juttuna , kun en minäkään aiemmin ole lahtivalaita näin lähellä kyläämme nähnyt. Pyöriäisiä kylläkin. Ne kun saattavat joskus pistäytyä jopa satama-altaan suulla.
-lauri-
Abonner på:
Legg inn kommentarer (Atom)
En olekaan syonyt rapuja sitten lapsuuden... Ja taskurapuja en kai koskaan.
SvarSlettLapsuudessa meilla oli kotona joka syksy rapujuhlat, kun miehet kavivat myohaan iltaisin ravustamassa joki?rapuja.
Taskuravut eivät kuulu täälläkään perinneruokien joukkoon.Siellä etelässä, siis rannikolla, ei siis teiän tuntureilla, elokuun taskurapujuhlat kuuluvat samalla tavalla perinteeseen kuin Suomen rapukestit. Ne oikeen oottavat rapukauden alkua.
SvarSlettTäällä ei kukaan ymmärrä taskurapujen päälle yhtään mitään. Se peikkorapu, joita ei saatu on minusta taskurapuakin parempi. Ihan kuningasravun luokkaa.
Nää islantilaisten pyytämät meriravut, sekin laiva jonka mikana olin , Fridrikk Sigurdsson, troolaa koko kesän, ovat kuitenkii kaikkein parhaita.
Täällä on vähän niitäkin , mutta ei me osata pyytää. Tulee katkaravun pyytäjien sivusaaliina.
Teilläpäin kyllä luulis olevan jokirapuja. Niissä pikku joissa ainakii, alempana, Hamarin tienoilla ja jossain Kongsvingerin puroissa.
-lauri-
Voi voi! taskurapu on sivutuote viinin tai uzon-rakin kanssa. Kuuluu Välimeren A-luokan kulttuuriin!
SvarSlett