Skyrin aioin nauttia laivan katolla.Ensiksi otin kuvia. Ylhäällä Vuohivuori, Støn kartano ja skyr .Alakuvassa solakka skyr purkki pienvenesatama taustanaan.
Kaunis on skyrin merestä peilautuvaa yötaivasta vasten olla.
Kaksi metriä skyrin alapuolella sijaitsee Morgenstjernen keula
Nato pallo jota ei saisi kuvata. Onneksi se on skyrin taustalla.
Skyr arpajaisissa voi voittaa matkan New Yorkiin. Lisäksi kannessa lukee jotain hirmuisen tärkeää Sex og Singelliv sarjasta.
Morgenstjerne 29.5.2010. Täysin tyyntä , lämmintä 15 ja aurinkoista.Muutamat siimalaivat olivat tänään kalassa mm, Tom Stefensen ja Ola Brun. Saaliiit vaihtelivat tuhannen kilon molenmmin puolin. Tom sai 58 kilon ruijanpallaksen. Valassafarilaiva teki ensimmäisen retkensä peilityynellä merellä.
Tänään ja eilen on ollut melkoista sutinaa. Morgenstjerna saatiin eilen laitettua sinipallaskuntoon ja Arton kanssa tehtyä koljasiimoja. Tarkoitus oli tehdä enemmänkin , mutta olin meidän nuorison kanssa tärkeillä asioilla kuskin ominaisuudessa ihan Stokmarknesin suuressa taajamassa.
Siinä ajellessa näki niin selvästi kuinka pitkällä kesä jo on. Kesästä kun voi puhua tällaisina melkeinhellepäivinä.
Näin hieno sää piristää kovasti. Ja entistä iloisemmaksi tulin, kun paluumatkalla löysin lähikaupasta mun lempimeijerituotetta skyriä. Skyr vaan on niin hyvää. Oon ollu skyr fani jo 27 vuotta. Tykkään skyristä niin paljon, että joka päivä mä sitä syön... Islannissa.
Muualla on pakko olla ilman, kun ei siellä muualla sitä skyriä saa . Kun ei ne muut sitä oo osannu tehdä. Viimeiseen 700 vuoteen.
Siksi olin iloinen viime talvena lukiessani , että nyt tätä skandinavian vanhaa maitotuotetta saa Norjasta. Joku Q meijerit sitä valmistaa. Jäinpä odottamaan, että koska se skyr oikeen tänne pohjoiseen saapuu. Kuulin huhuja, että ensimmäiset erät etelässä vietiin käsistä. Tuote oli valtavan suosittu. Sain selville, että makuvaihtoehtoja oli kolme.
Wikipediassakin mainittiin Norjaan rantautunut skyr. Siinä ei oo yhtään rasvaa, eikä lisättyä sokeria. Skyrin valkuaisainepitoisuus on huima.
Päätin olla kärsivällinen. Jossain vaiheessa pääsisin maistamaan. Islannin opintomatkani lievitti odotuksen tuskaa. Sain skyriä joka päivä. Keflavikin lentokentältä ostin puoli -ilmaista skyriä muutamia kymmeniä purkkeja Suomeen tuotavaksi.
Ja Suomessakin sitä tuli syötyä. Kaikki ei mennyt tuliaisiksi.
Alunperin ja myös silloin kun skyriin tutustuin, siitä ei ollut muita variaatioita saatavana kuin naturell. Sitä kovaa massaa sitten maidon kanssa veivattiin syötävän pehmeeks, Samalla voimakas hapan maku antoi tilaa skyrin piilossa olevalle makeudelle.
Itsetehtynä skyr tuntui sokerin ja maidon kanssa syötynä oikein ekstra ihanalta. Myöhemmin tuli purkeissa oleva valmis naturelli skyr.
Ja sen jälkeen mustikka- ja mansikkamausteinen, mahdollisimman luonnollinen kuitenkin. Kaikista niistä tykkäsin, vaikka alussa hieman epäilin maustettuja . Aivan samalla tavalla kuin Suomessa suhtauduin hieman varautuen poikieni viilis aamupaloihin. Minusta tavallinen viili olisi riittänyt ja omatekoinen hillo päälle.
Kun tänään siimojen laskun jälkeen tulin laivalle, oli tarkoitukseni juhlistaa ensimmäistä norjalaisen skyrin syöntiäni laivan katolla. Oli niin hyvä ilmakin Tyyntä ja lämmintä. Oletin saavani samanlaisen makunautinnon kuin islantilaisesta mustikka skyristä saa.
Avasin purkin ja se näytti hyvältä. Koostumus oli sopivan jäykkä,. Ja se tuoksui hyvältä. Purkin kyljessä luki ettei siihen oltu lisätty yhtään sokeria. Hyvä. Ainoastaan se mikä marjoissa on luonnostaan.
Eka lusikallinen paljasti petoksen. Öklö keinotekoinen makeutusaineen jälkimaku jäi suuhun. Aineen nimi on niin pienellä, etten pysty lukemaan.
Söin koko purkillisen, kun kerran olin 13 kruunua maksanut. Olin toosi pettynyt. Pettymystäni ei lieventänyt purkin kyljessä oleva puhtoisen fitness naisen naama. Ei teksti "hyvää ja hyvällä omallatunnolla", eikä solakan linjakas purkki.
Oikean islantilaisen skyrin maine oli pilattu.
Skyr parka.
-lauri-
Jón aina jaksaa tehdä ison numeron skyrin syömisestä ja ostamisesta Islannin lomalla. Mut pistetään kaupassa seisomaan skyr valikoiman eteen ja kehoitetaan valitsemaan joku maku. Sama hartaus pätee Húsavíkur jogurtteihin... Yleensä kyllä niillä kotona syödään naturel skyriä ilta-aterioilla tai aamuisin mutta välillä ostetaan niitä pienempiä makupurkkeja. Musta se on hyvää mutta yhtä lailla tykkään makuviileistä ja rahkasta :) Harmi että Norjalainen skyr oli pettymys mutta saivatpahan issikat pitää "oikean" skyrinsä itse :)
SvarSlettEnpa tunne aitoa skyria, mutta en ole kylla maistanut tata norjalaistakaan. Tytto syo sita aina valilla ja tykkaa.
SvarSlettMila,Skyr hylly on kaupan tärkein hylly. Hyvä että saat siinäkin asiassa opastusta, integroituminen on silloin helpompaa:) Sun islantilaisella on arvot kohdallaan. Mutt eipä niin pieni kansa ois selviytynytkään, jos ei omasta oltais ylpeitä ja aina annettais ulkomaisille vaikuteille periks.
SvarSlettHarmi kun en oo päässy Husavik jogurtteja maistamaan. Täytyy kysyä jos vaikka joku täältä kävis Islannissa ja tois.
Skyr on niin Islantia, että tämän norjalaisen kopion aiheuttama pettymys on siksikin hirmu suuri. Vähän samaa kuin surkeet 40 asteiset saunat.
Q skyr vois olla joku light juttu toisella nimellä, niille light ihmisille, mutta kukaan islantilainen ei sitä skyriksi hyväksyis.
Tuula sun kannatta kokeilla Q skyriä, kun sulla ei vielä oo painolastina oikeen skyrin antamaa makunautintoa.
Mulla oli ja sana vaan sanan asemasta kommentissani.
SvarSlettEnpä ole skyristä ennen kuullutkaan. Pitääpä tarkistaa, löytyykö sitä kaupasta. Tuo makeuden lisääminen (vaikka sitten ilman sokeria) taitaa olla joku perinorjalainen juttu. Täällä kaikki tuntuu olevan makeampaa kuin Suomessa. *ei tykkää*
SvarSlettPitäis löytyä kaikista etelän suuremmista kaupoista.Sitten kannattaa ostaa se naturell. oliskohan enemmän alkuperäisen makuinen. Täältä ei saanu kun noita makeutettuja.
SvarSlettHilloissa sen sokerin lisäämisen tosiaan huomaa. Ei muuten maistu puolukan pirteys.