Kuvassa Vesterålenin kesäisiä maisemia viime vuoden heinäkuussa.Ei täällä oo kalaa. Viimeisessä apajassa saatiin 19 koljaa ja 2 turskaa. Mennään maihin ja ens viikolla laiva menee telakalle.Sitten alkaa sinipallas ja sitten... Joo mietittiin vaihtoehtoja. Kippari ja mä. Niitä pelottaviakin tai harmittavia, myös ärsyttäviä.
Ruijassa saavat nuottalaivat älyttömiä saaliita.Ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen kutevaa villakuoretta oli kaikki matalikot täynnä. Ja se tietää koljaa koko kesäksi. Nää meiän kollegat saivat toistakymmentä tonnia päivässä.
Voipi tulla meillekin Ruijaan lähtö. Mikäli täällä puolestaan jatkuu tää kalakato vielä kesäkuussakin.
Ihan ihme homma. kui se kolja nyt silleen katos. Toisaalta levää on niin kovasti. Oikeen superkukinta ,kun luotainkin näyttää punaista.
Ei huvittais luopua Støn kesästä, valassafarista , lunneista ja hylkeistä. Eikä meiän vieraista. Eikä siitä tunnnelmasta. Mutta kalastus on mun ammatti ja Morgenstjerna koti. Siellä missä laiva on siellä oon myös minä. Ja on tässä tottunu suunnitelmien muuttumiseen. Kun yleensä ne muuttuvat.
Nyt pitää oikeen huokaista ja rauhassa pohtia tätä uutta tilannetta.
Jospa kolja tässä kuukauden aikana ilmaantuisi takaisin. Voihan sellaista tapahtua, on ennenkin tapahtunut.
On kuitenkin alettava miettiä sitäkin että, tervetuloa Mehamnin kylmä kesä. Maailman pohjoisin koivumetsikkö, maaaailman pohjoisin mantereella sijaitseva leipomo, liuskekivet sekä kuningasravut.
-lauri-
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar