Rapuja ja Pallaksia 1. osa

Arto Lottas Fangstin ruorissa. Lottas fangst on Støn ensimmäinen suomalaisomistuksessa oleva kalastusalus. Ja Arto ensimmäinen suomalainen kippari.


Lotta nimikkolaivansa kannella matkalla rapumertojen laskuun.

Koko päivä siinä meni ennenkuin saimme rapumerrat ja pallasssiiman kunnostettua. Teimme sen muitten askareitten lomassa ja tahtimme oli verkkainen.


Pallassiima purkautuu mereen.

Syöttinä käytämme sillin puolikasta. Ruijan pallas on ahne petokala ja voi kasvaa 300 kiloiseksi. Me voisimme huoletta tyytyä pienempäänkin. Iltapäivällä nähdään tuliko mittään.


Stø Morgenstjerna 9.5.2010. Suomessa on äitienpäivä. Täällä tavallinen sunnuntai. Tuuli etelänpuolelta heikkoa. Lämpötila 5 astetta. Puolipilvistä.

Lähetän onnittelut kaikille äideille. Erityiset onnittelut sinne Suomeen mun omalle ja poikieni. Niille, jotka niin urhoollisesti ovat mua kestäneet ja mukanani jaksaneet kulkea. Saattanut joskus olla vähän vaihtelevaa, just niinkuin Vesterålenin sää.

Äitienpäivä Støssä kuluu ja sitä kunnioitamme rapujen pyynnin merkeissä. Lisäksi tarkoitus olis nauttia äitienpäiväkahvit, ehkä syödä jotain hyvää ja nauttia Norjan meren tunnelmista.

Tänään pääsin eka kertaa Lottas Fangstin mukana merelle. Kun kävimme laskemassa niitä rapumertoja ja sen pallasssiiman. Tai sellaisen yhdistelmäjutun, sen jonka me Arton kanssa päivällä tuunasimme. Kahdeksan rapumertaa on pyytämässä ja kaksitoista pallaskoukkua on siellä luotojen kupeessa odottamassa saalista.

Ne ravut joita jahtaamme, tai yritämme, eivät ole kuningasrapuja. Onneksemme kuningasravut tai kamschatka ravut, joiksi niitä myös kutsutaan, eivät ole vielä tänne levittäytyneet.
Pyytämämme ravut ovat taskurapuja ja peikkorapuja. Kummatkin herkullisia syötäviä. Kummankin kannat ovat kasvaneet voimaakkaasti. Rapukanta matalikoilamme mahdollistais ammattimaisen pyynnin. Kun vaan myynti ja kuljetus saataisiin järjestymään.
Tällä hetkellä ravut ovat lähinnä verkkomiesten riesana. Meillä kun ei ole kulttuuria, ei kokemusta eikä uskallusta ravunpyyntiin.

Emme mekään mitään uutta elinkeinoa aloita. kunpahan kokeilemme millaista se ravunpyynti on, onnistuuko. Olisko mahdollista yhdistää matkailuun. Miten niitä rapuja vois markkinoida, kuka ostais.Olisko markkinoita. Paljon pohdittavaa. Kysymyksiä vastattavaksi.

Toisaalta mitäs sitä muutakaan tekis. Morgenstjerna on kohta telakalla. Pallassiimat syötitetty. Valmistelut seuraavaan sesonkiin tehty. Hienoohan se on olla välistä urheilukalastaja. Mahtavaa tunnelmoida merellä ihan ilman suorituspaineita. Kokeilla myös vapakalastusta ja juksaamista siinä sivussa. Kun se nyt kuitenkii on sama, paljonko niitä rapuja tulee ja onko siimassa pallaksia.

Kun ei tässä leivästa oo kysymys.

Samalla reissulla voimme tehdä kauden ensimmäisen hylje ja lintusafarin. Ja käydä katsomassa joko lunnit ovat saapuneet pesimäsaarelleen ja ne laiskat merikotkat monilukuisina lunneja jahtaamaan. Kirjohyljeet varmaan lekottelevat luodollaan ja pikkukajavat kunnostavat pesiään, minkä nyt kuhertelultaan ehtivät.

Karimetsotkin haluaisin nähdä. Ja olisin niin tyytyväinen jos yks mun suosikeista, suula sattuisi ylitsemme lentämään. Suula on tyylikäs lintu, jolla on erikoinen nimi hollanniks Nimittäin Jan van Gent. Miehen nimi. Kummallista.
-lauri-