Gisløy 16.5.2010. Aurinkoinen sää jo 20 astetta. Heikkoa etelätuulta. Voipi tulla hellepäivä. Tämä lämpöaalto sulattaa lumia niin nopeasti, että rajuja tulvia ja lumivyöryjä on ollut vähän joka puolella lääniämme. Teitä on suljettu ja ihmisiä pahimmista paikoista jouduttu evakuoimaan.
Huomenna on kansallispäivä ja tänään järjestelykomitealla on kenraaliharjoitus. Käymme ohjelman läpi ja somistamme kylätalon. Muuten tulee varmaan oltua ulkosalla, jos vaikka siistis poikien apuna ympäristöä ja kuljeskelis rannalla. Kotini Morgenstjerna palaa telakalta Støhön vasta tiistaina. Siihen saakka oleskelen jälkikasvuni (vanhempikin tuli armeijasta käymään) kanssa niitten maatilalla.
Ensi viikolla olis vuorossa, lähinnä koekalastusta tanskalaisella kierrenuotallamme eli snurrevadilla. Pyydyksemme taitaa olla snurrevad myös suomeksi , koska Itämeri kirjassakin niin mainittiin. Emme kovin kummoisia saaliita odota, kolja kun yksinkertaisesti on poissa.
Voi siis olla ettemme tuhlaa hyviä kevätpäiviä tyhjän pyytämiseen vaan pidämme vapaata kesäkuun alkuun , sinipallaskauteen saakka.
Silloin mulla ja pojallani olis hyvää aikaa jatkaa Arton kanssa Rapu ja Pallas projektiamme. Saisimmeko niitä suuria? Löytäisimmekö uusia rapupaikkoja?
Pallaksen pyynnin viehätys on kalan suuruudessa. Ruijanpallas on kalojen kuningatar ja se on aina esiintynyt jotenkin mystisenä ja pyhänä. Samanaikaisesti kala on ollut sekä kiihkeän pyynnin kohde että suuresti kunnioitettu ja palvottu taruolento.
Altan 5000 vuotta vanhoissa kalliopiirroksissa ruijanpallas on kuvattu karhujen ja hirvien kanssa tasavertaisena suurriistana.
Pallas myyttti johtuu myös elintavoista. Ruijanpallas kutee tammi-helmikuussa 300-500 metrin syvänteissä. Naaraat menevät kutupaikoilleen hyvissä ajoin ja ovat siellä paikallaan. Urokset kiertelevät etsimässä halukkaita naaraita ja ovat talvella helpommin pyydystettävissä.
Kudun jälkeen pallakset lähtevät kohti matalampia vesiä ja voivat tulla hyvinkin matalaan, ihan rantaveteen, suuretkin. Joskus jättipallakset saattavat tyynellä säällä nousta vedenpintaan lekottelemaan.
Matalassa vedessä pohjassa maatessaan Ruijanpallas on helppo erottaa. Vanha pyntimenetelmä on tipauttaa köyden päässä oleva painava pallastuura kalan läpi. Tuuran kärjessä oleva väkänen vapautuu ja kalastajan tehtäväksi jää vetää kala veneeseen.
Ruijanpallaksia on pyydetty koukuilla ja myöhemmin siimoilla sekä verkoilla.
Oma lukunsa on Ruijanpallaksen pyyntiin liittyvät monet uskomukset. Mikäli niihin kaikkiin olis uskomista niin monella kalastajalla olisi ennen joulua kova kohtalo. Joulupallas kun olisi itse pyydettävä ja siihen tarvittavat valmistelut kunnolla tehtävä.
Jos Pallasta ei kaikesta huolimatta tulisi,kalastajan olisi kannettava vastuu ja vietettävä aattoyö ulkosalla. Onnettominta olisi kuitenkin rauskun saaminen pallassimassa. Silloin ei riittäisi pelkkä juhlayö ulkona. Pitäisi kaiken lisäksi istua venevajan katolla.
Onneks ei oo joulu , onneks ei oo venevajaa, ja onneks en tuollaiseen usko..kai
Kerran olemme saaneet suuren yli sadan kilon pallaksen. Marraskuun kuudes 2007 menimme kantille seitin pyyntiin. Olosuhteet olivat huonot , ei virtausta ja nuotta kynsi savipohjaa ja liikkui huonossa asennossa. Hyvä ettei särkynyt. Saaliista ei ollut toivoa.
Saimme nuotan pelastettua ja muutamia satoja kiloja seitejä.. ja 201 kiloisen pallaksen. Rouva ei varmaan tykännyt kun me sen rauhaa häirittiin. Ja siks lähti uimaan. Ja joutui periin.
Paikallaan pysymällä olis kenties pelastunut. Kun ei nuotalla yleensä pallaksia paljon tule, eikä ainakaan suuria.
-lauri-
Ingen kommentarer:
Legg inn en kommentar