Myrskylinnulla on petolinnun nokka. Nokan yläpuolella olevasta rööristä poistuu väkevä suolaliuos. Se mikä merivedestä on jäänyt jäljelle myrskylinnun suodatettua makean veden elimistönsä käyttöön. Pelastettaessa laivan kannella taapertavia meritautisia myrskylintuja, on oltava varovainen, lintu on pidettävä etäällä, muuten maistaa nokkaa.
Morgenstjerne Støn laituri 5.toukokuuta. Luoteeseen kääntynyttä tuulta.Selkeä sää.Lämpötila 4 astetta. Saimme tänään 1200 kiloa seitiä, 350 kiloa turskaa ja 350 kiloa koljaa neljässä apajassa. Islantilaiset pikkkutroolarit saavat huippusaaliita, samoin Ruijaan lähteneet meikäläiset. Kippari varmaan pistää laivan ens viikolla viikoksi telakalle jos eivät saaliit parane.Levätkin alkoivt kukintansa juuri nyt :(
Vähän harmittaa, kun emme päässeet nuottaa vetämään silloin kun suuret koljaparvet olivat täällä. Kova tuuli viimeisten kahden viikon aikana ei antanu mitään mahdollisuutta edes yrittää. Olimme vain muutaman kerran kalassa. Oli meillä yksi hyvä viikko sitä ennen , mutta ei tämä touhu kyltymätöntä kalastajaa tyydytä. Mahdolllisuudet olisivat olleet niin paljon enempään.
Oikeasti ihan hyvin on mennyt, ei mitään valittamista, kunhan vaan selittelen ja spekuloin ja jossittelen. Se on meillä tapana.
Tänään läksimme toiveikkaana merelle. Ajoimme hietikolle, sinne vakio koljapaikalle. Laskimme nuotan hyvän virtauksen aikaan, tuulikaan ei ollut vastuksina, joten pettymys oli kova, kun saimme vain sata kiloa sekalaista kalaa, turskaa, kolja ja seitiä.
Kippari päätti jatkaa kauemmaks ja syvemmälle. Menimme kantille. Siellä oli rekisteröintejä jotka osoittautuivat pikku seitiksi eli viherpyrstöksi. Se on kaikein ärsyttävin kala. Mielettömän hidas käsitellä, kun ensiksi ne verestetään ja sitten suolistetaan. Kilon painoiset sintit. Kahville ei apajien välillä kerkeä, eikä nettiin.
Onneksi oli mahtava sää. Aurinkoa ja tyyntä. ainakin melkein.
Näimme ensimmäiset lunnit ja muutamia liitäjiä myrskylintujen seassa. Ystävämme myrskylinnut olivat nälkäisiä. Suolistaessani tunsin olevani luonnonsuojelija. Se tunne minulla on ollu siitä lähtien, kun opasjärjestön ornitologi kertoi, että Norjan myrskylintukanta on ainoastaan 9000 yksilöä .
Kannan vähenemisen syynä on merien siistiytyminen. Myrskylintu kun on kaikenlaisen jätteen ja moskan syöjä. Oikea kierrätyskeskus. Eikä sille ole ruokaa. Kun suurin osa kalasta suolistetaan maissa, eikä laivoista heiteä muutakaan syötävää mereen.
Mutta mepäs heitämme, niin kauan kuin se on sallittu. Päättäjät siellä Euroopan Unionissa senkin kieltoa harkitsevat. Suolistamme turskakauden ulkopuolella kaiken kalan merellä. Ja turskakaudellakin koljan. Heittämämme suolet häviävät myrskylintujen massuun. Laivamme ympärillä käy sutina ja huuto. Lokit, vaikka ovatkin suurempia , saavat tyytyä takarivin paikkoihin ja rippeisiin.
Myrskylintu on erilainen lintu . Joku ihme muinaisjäännös. Se on sopeutunut liitämään. Uiminen on kummallisen hätäistä, lentoon lähtö hankalaa vedenpinnalla vastatuuleen juoksemista. Samoin laskeutuminen. Lentäminenkin on raskasta. Jäykin siivin se pieksää ilmaa .
Mutta liitämisessä tämä albatrossin korvike on aivan ylivertainen. Mikään lintu ei käytä vedenpinnalla olevia ilmavirtauksia sillä tavalla hyväkseen. Mahtavaa katsella linnun liitämistä ylös ja alas täyttä vauhtia ajavan laivan vierellä. Ei palion siipiään räpyttele.
Sillä on ollut hyvää aikaa harjoitella. Myrskylintu ei maissa viihdy. Jätettyään kallionjyrkänteellä olevan pesänsä ja heittäydyttyään liitoon, nuori lintu ei sitten palaakaan maihin ennenkuin seitsemän vuoden kuluttua. Silloin se on sukukypsä ja tulee kotijyrkänteelleen pesimään.
Merellä ei ole tarjolla makeaa vettä. Myrskylintu on ratkaissut pulman suodattamalla juomavetensä merivedestä. Se on ainoa linnuistamme joka kykenee tähän. Erotettuaan makean veden omissa suodattimissaan, lintu poistaa väkevän suolaliuoksen nokan yläpuolella olevan röörin kautta.Kun katsoo lintua tarkkaan, voi havaita nokassa tippumassa olevan suolaliuospisaran. Tämä on yksi linnun tuntomerkeistä.
Nokka on terävä petolinnun nokka. Sitä on varottava. Joskus kun myrskylintu jostain syystä joutuu laivan kannelle, se nopeasti sairastuu. Sairastuukin kunnolla. Meritauti iskee ja myrskylintu kävelee kömpelösti hoippuen. Ja oksentaa : Ei ole sopeutunut merielämään laivassa. Äkkinäinen pelastaja, kuten minä eka vuosina, menee lintua auttamaan, on varomaton ja saa nokasta. Se tähtää aina kasvoihin. Kiittämätön kun on.
Silloin horjuu usko kauniin linnun kykyyn tuntea kiitollisuutta ja empatiaa.
-lauri-
Onpas jännä toi myrskylintu, en tiennyt siitä suolajutusta ennen. Eikö ne ite pääse lentoon sieltä laivan kannelta sitten?
SvarSlettEivät pääse lentoon. Ne on aivan onnettomia. Ihan surkeita. Jalat ovat niin takaosassa kehoa, ett kävely on samanlaista vaappumista kuin esim kaakkurilla. Kaatuilevat koko ajan.
SvarSlettMeidän laivan edellinen omistaja, ennen kuin kippari tän lunasti, oli kerran kalareissulla mukana laivaansa katsomassa. Ja tuli tietysti merisairaaks. Ja käveli kannella samalla tavalla kuin myrskylintu, silleen tosi vaivalloisesti. Ja oksenteli kans.
Meitä se laivanvarustajan hätä vaan kovasti huvitti. Kun olihan se nuorena sentään kalastanu vuosikausia ja luultiin että nyt saadaan oikeen merikarhu kyytiin. Ja vähän jännitti , että mitäs se iso kiho meistä sanoo. Että osataankohan me.
Siitä lähtien se laivanvarustaja oli myrskylintu. Ja toisaalta myrskylintua aloimme kutsumaan laivanvarustajaksi. Ett heitäppäs toi laivanvarustaja mereen. On taas tullu kannelle.
Halvat huvit meillä täällä Norjassa :)
Tuo oli todellakin mielenkiintoista, etta lintu pystyy kayttamaan suolavetta.
SvarSlettTartteeko se lintu pitkan "lähtöradan" lentoon lahtiessa, jos ei kerran paase ylos laivan kannelta?
Joo tarttee. Ja aina lähtee vastatuuleen.Ekaks juoksee ja sitten kun saa vauhtia. nousee lopulta ilmaan. Toinen surkee lentäjä meillä on lunni . Se on ihan onneton sen räpyttelemisensä kanssa.
SvarSlettSurffailee ekaks aallon harjalle ja siitä jotenkin hyppää vastatuuleen. Ja lentoon.
Tyynellä ilmalla juoksee samalla tavalla kuin myrskylintu.
Lunni on vastaavasti loistava käyttämään siipiään sukeltaessaan jopa 40 metrin syvyyteen ja kalastaessaan tuulenkaloja.
Sillä on leuoissa väkäset joihin se varastoi pyytämänsä kalan kun jahtaa seuraavaa.
Hienon näköisiä ne lunnit pintaan noustessaan kun niillä voi olla jopa 8 kalaa nokassaan poikittain.
Andan saarella tuossa 6 km päässä pesii 20000 paria lunneja luolissaan.
No siella olisi muutakin nakemista kuin vaan ne valaat ;).
SvarSlettOlen jo vuosien ajan toivonut itselleni norjalaista lunni-koiraa muuten.
Röstin saarella ja Helgelandin puolelta löytyy. Ilmoitus Lofotposteniin ja jo alkaa pentuja ilmaantumaan. Tai jos mä kysyisin lofoottien kalastajilta, ett kuka tietää. Sillä taitaa ola joku juttu varpaissa, ainakiin räpylät tai jotain.
SvarSlettNiillä on kaksoiskannukset jaloissa :) Että voi kiipeillä kallioilla ja ne pystyy sulkemaan korvat vedeltä ja ovat kuulemma myös todella taipuvasia.
SvarSlettKiitti koirasivistämisestä. On siinä koiraa ihmetellä. En oo nähny muuta kuin vanhassa kruununn kolikossa, vaikka on noinkin läheltä kotoisin.
SvarSlett