Suolalammasta ja lokinmunia kansallispäivän viettoon

Yläkuvassa aallonmurtajan takana harmaalokkien, kuten kuvassa lentämässä, pesimäsaari Lyngøy. Alakuvassa harmaalokki on lähtenyt pesäkumpareltaan. Harmaalokki on muutamien toukokuun viikkojen, sen munasesongin, ajan kuin kotieläin. Oikeastaan koko vuoden, kun mehän niitä koko talven ruokimme, kanojamme, heh.
Lyngøyn saarelta toukokuussa 2006. Etualalla lokin pesimäpaikkoja. Kalliolla karimetsoja.

Neljä vuotta sitten tajusin olevani lopullisesti integroitunut kalastuskyläämme. Pääsin kalastaja Olan kanssa keräämään lokinmunia osuuspalkalla. Kuvassa Ola lajittelee ja jakaa munat. Sama sääntö kuin kalastuksessa. Puolet veneelle ja kerääjät jakavat keskenään loput.


Stø 10.5.2010. Selkeää, heikkoa koillisenpuoleista tuulta . Lämpötila viisi plus astetta. Päivällä rikkoontui 10 astetta. Støn kalanvastaanotossa hiljaista. Lottas fangst oli välillä merellä töissä ja kävi nostamassa siimojaan. Sai 450 kiloa. Joukossa mukavasti ruijanpallaksia ja merikrotti.

Kevät on lopultakin, noin viidennellä yrityksellä, saapunut kalastuskyläämme. Lumet ovat hävinneet luodoilta ja ranta- alueilta ja sulaneet kovasti myös läheisiltä vuorilta. Viikon päästä juhlimme kansallispäiväämme. 17. toukokuuta on perustuslain päivä. Pukeudumme mielettömän arvokkkaisiin kansallispukuihin (Varsinkin naiset ) ja iloitsemme vuodelta 1814 peräisin olevasta perustulaistamme. Perustuslaki antoi laajan autonomian ja mahdollisti kivuttoman irtaantumisen Ruotsista ja lopullisen itsenäistymisen 1905.

Ensi maanantaina kokoonnumme jumalanpalveluksen sekä hukkuneitten kalastajien muistotilaisuuden ja seppeleenlaskun jälkeen kirkon eteen, järjestäydymme kurinalaiseksi kulkueeksi ja marssimme muutaman kilometrin matkan kylätalolle.
Joskus Alsvågin kylän soittokunta on marssinut kulkueemme edellä ja pitänyt huolta kulkueen kuuluvuudesta, mutta ei enää sen jälkeen kun kyläkoulumme kolme vuotta sitten lakkautettiin.

Kulkueessa on kylämme lippu ja viirejä, pieniä Norjan lippuja, torvia ja räikkiä. Kulkueen vetäjä huutaa aina Hip Hippinsä ja koko muu jengi siihen perään niin kovasti kuin pystyy Huraaaa. Alussa tää paraati tuntui aika oudolta , amerikkalaiseltakin ja liian karnevaalimaiselta Chearleader touhulta vakavan vappumarssikansan edustajalle ,mutta kyllä siihen vuosien mittaan on turtunut. Alkanut jopa tykkäämään.

Niin, että huraaa tulee huudettua ihan automaattisesti. Niin korkealle en usko kylähierarkiassa ikinä nousevani, että pääsisin hiphippittelemään ja runsaslukuista kulkuetta johtamaan. Vaikka muistopuheen hukkuneille kalastajille saankin ensi maanantaina pitää.

Kylätalolla meillä on sitten ohjelmallinen itsenäisyys/kansallispäivä ruokailuineen. Myytävänä on se Spesiaali. Lämpimänä ruokana suolattua lampaanlihaa. Siis keitettynä. Perunoitten ja lanttusoseen kanssa.
Norjassa lampaanlihan saa suolata jollain Suomessa kielletyllä nitriittijutulla, muistaakseni ne käyttää salpietaria. Keitettäessä hailean harmaa liha muuttuu kauniin punaiseksi ja maistuukin minusta paljon paremmalta, kuin jos se olis lihan väristä.
Luulen että jos Norja joskus liittyy EU:hun, niin yhtenä ehtona on oikeus suolata lampaanliha oikealla tavalla kiellettyjen lisäaineitten kera. Ja jos jollakin on muita ennakkoluuloja lampaanlihan suhteen, niin hänen kannattaa tulla Norjaan maistelemaan. Kyllä luulot häviää.

Lampaanliha on vieläpä edullista. Suolaliha, kotletit, kylki ja jopa kokonainen viulu. Muita lammasherkkuja ovat Pinnekjøtt eli suolakuivattu lammas höyryssä haudutettuna. Ja Fenalår, aivan mahtava kuivattu lampaanviulu. Sitä saa myös miedosti savustettuna. Leivän päällä vähän toista kuin meidän aika keskinkertaiset leikkelemakkarat.

Olen suuri lampaanlihan ystävä, mutta minun on tunnustettava, että kansallispäivänä kylätalon ravintolassa en ensimmäiseksi valitse suolalammasta. Syön kyllä jos vatsassa on tilaa. Lammasta kun saan syödä muulloinkin ja paljon syönkin. Laivalla teen lammasta keskimäärin kerran viikossa. Joulupöydässäni höyrytetty lammas on päösassa.

Itsenäisyyspäivän herkkujani ovat lokinmunavoileivät ja lokinmunataikinasta valmistetut vohvelit. Maku on aivan eri luokkaa kuin kananmunissa, niin paljon täyteläisempi. Eikä ollenkaan kalanmakuinen, vaikka niin luulis. Keltuainen on väriltään syvän oranssinkeltainen. Heti huomaa onko muna- anjovisvoileipä tehty lokin vai kanamunista.

Kalastaja Kyrre, jolla on lokinmunien keräämisoikeus Støn ulkopuolisille luodoille, pitää huolen, että kansallispäivän keittiövastaavilla on riittävästi raaka-ainetta vohveleihin ja voileipiin.
Norjassakin on annettu näitä pcb suosituksia ja kovasti peloteltu raskasmetalleilla. Hylkeen lihassa ja valaanrasvassa sitä myrkkyä on. Samoin sinipallaksesta on pieniä määriä löydetty.
Lokin munissa taitaa olla hieman enemmän. Niin paljon että imettäville äideille ja raskaana oleville tai raskautta harkitseville sekä pienille lapsille tämän herkun jatkuvaa syöntiä ei suositella.

Lokinmunista saatavalla pcb:llä pelottelu on minusta melkein koomista. Harmaalokki aloittaa munintansa näinä päivinä. Munien kerääjät kiertelevät reittinsä joka toinen tai kolmas päivä. Poimivat pesän tyhjäksi. Lintu munii uudestaan ja kolmen päivän päästä muna tai munat kerätään taas. Lokilta voi kuulemma kerätä jopa viisi parin- kolmen munan pesällistä. Sitten sille on annettava pesimärauha.
Poimijat noudattavat tätä suositusta tarkasti, kun ei kait nyt kukaan kultamunia munivien lokkien seuraavan kevään tuotantoa vaarantaisi.

Munista kun maksetaan 15 kruunua kappaleelta ja ainakin Kyrreltä ne viedään kopasta heti kun se on munaretkeltään Støn satamaan saapunut.

Lokinmunasesonki onkin vain muutaman viikon mittainen. Ei siinä ajassa luulis pcb:tä niin kauheesti elimistöön kertyvän. Sitäpaitsi on tässä jo tullut jonkun verran tätä menoa katsottua että tuskinpa sillä on niin suurta väliäkään.
-lauri-